JÄLKIPYYKKI: JOULUKULISSIEN TAKANA

En voinut jättää joulupostailua vain yhden kortin varaan! Haluan jakaa näin välipäivinä myös sellaisia närästyksen ja kipeän selän ryydittämiä joulumuistoja. Nämä hetket liittyvät lahjojen hankintaan ja muuhun säätämiseen. Saatte tällä kertaa nauttia päiväsaikaan otetuista joulukuvista, jottei mene liian synkäksi. Pari kuvaa on otettu viime vuodelta, minkä vuoksi olohuoneessa saattaa näkyä pariakin eri tyyliä.

Kun kerran lähtee oikein nauttimaan omasta ajasta ja siitä, ettei ole aikatauluja ja viikonloppu on alkanut, niin saattaakin väsähtää kauppakeskuksen käytävillä heti alkuunsa. Tein näin pari viikkoa sitten perjantaina, mikä kieltämättä katkaisi työpäivän nopeasti. Lähdin kosmetiikkaosastolta liikkeelle. Sain ahnaan katseluni vapautuessa huomata myös, että onpas minulla kuivat kädet. Kokeilin huulipunan sävyjä omalle kämmenselälle, koska halusin pitkästä aikaa oikein punaisen huulipunan. Löysin lahjoja kyllä muillekin kuin itselleni! Hyödynsin ahkerasti myyjää, joka ei toivottavasti huomannut halkeilleita ja lapionmuotoisia kynsiäni. Kun suu ja silmätkin olivat pian kuivat kaikesta ilmastoinnista ja päivän nilkkurivalinta alkoi tuntua alaselässä, tajusin sen: huulipunatut rystyseni näyttivät siltä kuin olisin juuri vetänyt jotakuta turpaan. Kosmetiikkahyllyjen jäätävät spottivalot vain huusivat: "Juuri sinä tarvitset tämän kaupan kaikki korjaavat tuotteet."

Ihailette juuri yli 60-vuotiaita olkipukkeja.

Kulje siinä sitten kaupasta toiseen iloisena ja vapaana kuin taivaan lintu! Avopuoliso liittyi seuraan pian kosmetiikkaöverien jälkeen. Homma hoitui jo kahden konkarin tavoin, sillä aikaa kului pari tuntia ja löysimme lähes kaiken kätevästi saman katon alta. Urakan jälkeen oli ihan pakko saada pitsaa. Illalla nukkumaan mennessämme ukkeli kuitenkin sanoi, että olisipa hän saanut pyörätuolin tuolle retkelle, kun plantaarifaskiitin uuvuttamat jalat alkoivat särkeä. Minä puolestani olisin kaivannut korvatulppia ja koko naaman kostuttavaa suihketta. En ole koskaan sietänyt kovaäänistä musiikkia esimerkiksi vaatekaupoissa enkä ymmärrä, ketä se palvelee. Myyjät eivät siitä varmaan nauti. Voisiko joku kertoa kokemuksiaan? Kuten aiemmin valitin, niin kenkävalinta on kyllä tärkeä mukavuuden luoja jouluostoksille lähdettäessä. Tuolla kertaa vain olin päättänyt, että olen vapaalla ja absolutely fabulous. Takit kannattaa jättää mielestäni autoon tai ostarin säilytyslokeroihin. Kävin ostamassa pyhäpäivien ruuat ulkotakki päälläni, ja kaduin asiaa viimeistään kassajonossa. Olin seilannut hyllyväleissä muiden iloisten tonttujen tavoin, ja kuumuuden alkaessa hiertää sain takin mahtumaan juuri ja juuri ostoskärryyni.

Kun hain myöhemmin erään lahjan huonekaluliikkeestä, siellä ei soinut musiikki. Ei mainoksen mainosta. Jätin kaupalle positiivista palautetta hiljaisuudesta, sillä se hetki tuntui lähes meditatiiviselta. Joulun alla oli myös ilo huomata, että kaikkien houkutuksien ja ihanuuksien keskellä sanoin tosi monelle asialle EI. En ole kaivannut ihastelemiani alennustoppatakkeja tai keramiikkataloja nurkkiimme sen koommin, toistaiseksi. Palaankin tänne myöhemmin kertomaan niistä vaatevalinnoista, joita tein 2023. Näyttää siltä, että selvisin aika vähällä.

Salkkuun laitetaan valmistuneet joulukortit, tietenkin. Sitten ne viedään lähimpään kirjelaatikkoon.

ALFAJOULUN PALUU

Jos pitäisi valita tuon nuottivihon ja 1000 euron välillä, valitsisin nuottivihon.

Loin Pinterestiin aikanaan melkoisia unelmia siitä, miltä kämppäni ja kenties vanhempieni joulupöytä voisivat jouluna näyttää. Kävin muutama vuosi sitten Hemtexissä ja muualla kiertelemässä koko vuoden edestä, koska olin päässyt opiskelukurimuksesta palkkatöihin. Niin sanottu jouluhelvetti pääsi irti. Minusta on hienoa, että joku pyrkii jouluna minimoimaan ostoksiaan ja suosii kierrätettyjä asioita. Niin minäkin nykyään teen, vaikken olekaan jouludenialistien tasolla. Minulla ei kuitenkaan pitkään ollut paljonkaan joulukoristeita, joten  vääryyttä on korjailtu vuosi kerrallaan. Muutaman vuoden aikana olen hankkinut muun muassa flanellilakanat. Siis sellaiset joissa voi tuntea nukkuvansa flanelliyöpuku päällä, vaikka olisi peiton alla alasti.

Eipä se koti näytä vieläkään samalta kuin Pinterestin amerikkalaisissa kuvissa. Intoa piisaa kuitenkin sitäkin enemmän, ja se lienee tärkeintä. Reipas tekee esimerkiksi kranssinsa itse, mutta sellaisen voi ostaa myös paikalliselta yrittäjältä (Turun seudulla esimerkiksi Kranssiaitta). Tokmannin muovikranssit eivät tuo ainakaan omaan jouluun toivottua arvokkuutta - paitsi heidän havuköynnöksensä näemmä tuovat. Meillä on molemmissa ulko-ovissa kierrätyskranssit, mutta pääovi kaipaisi selvästi isompaa korua ensi vuodeksi. Eihän se näy edes kadulle asti! Jos minä tekisin jollekin kranssituliaisen, se päätyisi varmasti oven sijasta saajan ovimatoksi tai takkaan. Olen päässyt askartelemaan työpajoihin työkavereiden kanssa, mutta omalla kohdallani tekemisen ilo on isommin läsnä kuin osaaminen.

Jotkut jouluhullut keksivät teemoja jouluilleen: itse keksin viime vuonna Piparkakkutalon, koska ajattelin että iso juhla vaatii Teeman. Täällä ei edes vietetty silloin joulua isolla porukalla, kuten tänä vuonna. Aloin siis väsätä itse piparinmuotoisia koristeita, mutta jännästi ne jäivät kesken. En ollut edes suunnitellut, mistä materiaaleista ne oikeasti kannattaisi tehdä saati piirtänyt ensin kaavoja. Vuosi 2022 meni niin lujaa että hyvä, etteivät hiukset kärähtäneet vauhdista. Siksi teemankin toteutus jäi ajatuksen tasolle, ja lopulta hyvä niin. Pois jäivät myös männynoksa-asetelmat, jouluinen rocky road -pelti, tusseilla koristeltu jouluikkuna... Pahoittelen että viime joulun perinteinen postaus jäi tekemättä, mutta sitä ei olisi tehty samalla hartaudella kuin tänä vuonna. Voisimmeko jatkossa sopia, että juhlan teemaksi riittäisi joulu?

Olen ihastellut muiden havuasetelmia, isoja maalattuja olkipukkeja, diskovalaistuja joulukuusia ja piparkakkukaupunkeja, joita saatetaan väsätä viikkoja. Siksipä keksin meille kestävän teeman, joka on: nostalginen, perinteinen maalaisjoulu. Siihen lokeroon kotimme näyttää asettuneen kaiken someselaamisen jälkeen!  Siis enemmän sitä perinteistä laatua. Nostalgia ei kuitenkaan tarkoita ummehtunutta vaan sitä, että suurin osa koristeista on saatu vanhemmilta ennakkoperintönä tai hankittu Tori-sovelluksen kautta. Uutta ja raikastakin on tullut mukaan, koska en ole maalaisseniili (ks. keksivoi kuvassa). Pidän kiinni "joulutuukeista" joka ikisellä pöytäpinnalla joita täältä löytyy sekä lumihiutaleista ikkunoissa, joita on väsätty yhdessä. Ei ummehtunut, vaan kodikas!

Mikä määrittelee alfajoulun? Tyylejä on monia, mutta mielestäni koristeet, tietynlainen arvokkuus, runsas joulumusiikin kulutus ja ruokiin panostaminen ovat onnistuneen tunnelman avaimia. Sen on myös alettava joulukuun alussa, jotta siitä ehtii nauttia yksin ja yhdessä. Entä kuka sen alfajoulun määrittelee? Minä. Minä määrittelen sen. Sano se tarpeeksi usein itsellesi peilin edessä.

Mikä sitten luo sitä kuuluisaa joulun taikaa? Yllätykset. Esimerkiksi se, kun bonuslapsi pääsi kerran kotimatkalla hevoskärryn kyytiin tullessaan koulusta. Ystävällinen ohikulkija, eli tyyliin Liedon ainoa hevoskärryn kuljettaja heppoineen, tarjosi kyytiä kotiin. Ei tuollaisia osaa kukaan edes suunnitella - vai osaako? Myös joulukortin saaminen on aina ihana yllätys, varsinkin heiltä, joilta sitä ei osaisi odottaa.

Niksejä alfajulenin onnistumiseen myös ensi vuonna:

• Et voi aloittaa mitään liian ajoissa.
• Aloita siis kaikki ajoissa, mutta älä aloita yhtäkään uutta projektia enää kahta päivää ennen jouluaattoa.
• Mikäli mahdollista, pidä aatonaatto vapaapäivänä.
• Kun olet paistanut pipareita, jätä piparilaatikon kansi auki, jotta tuoksu leviää keittiöön myös piparien paistamisen jälkeen. Suljetussa purkissa on kyllä se etu, että tuoksu säilyy siellä varmasti ensi jouluunkin.
• Älä katso liikaa ideoita somealustoilta, jos se saa sinut ostamaan liikaa asioita ja kenties epätoivoisestikin. Päästä luovuutesi valloilleen!
• Katso kuitenkin ohjeet esimerkiksi jäälyhtyjen tekemiseen heiltä, jotka niitä osaavat tehdä.
• Jos sinulla on sauna, hanki sinne litratolkulla pipariöljyjä ja muita teematuoksuja. Voit sitten pääsiäisenä miettiä, kehtaako tuoksuja vielä käyttää.
• Hanki piano, jolla voit soittaa joululauluja. Ehdoton valttikortti, jos osaat soittaa pianoa.
• Jos saat lahjoja muilta, esitä toiveesi heille vasta kun olet kierrellyt kaupoissa itsekin ja tajunnut, mitä oikeasti haluat. Maailmanrauhan ja valkean joulun lisäksi, tietysti.
• Jos tiedät hankkivasi lisää koristeita ensi vuonna, mene hakemaan ne välittömästi tapaninpäivän jälkeen alennusmyynneistä. Säästö ei tule olemaan valtaisa mikäli Black Friday -uutisointiin oli uskomista, mutta säästö kuitenkin.
• Älä selvitä etukäteen, mitä aito joulukuusi maksaa: muuten saatat jättää sen ostamatta! Rohkeimmat hakevat kuusen vasta 23.12. alennettuun hintaan, mutta valikoima ei silloin päätä huimaa.
• Kastele joulukuusta joka ikinen päivä, kunnolla.

Kenties loppiaiseen ja kuusenhävitykseen tarvitaan erillinen vinkkilista.

VINKIT JOULUELOKUVAMAISEEN PÄIVÄÄN

Joulupyhät menivät, mutta osalla loma jatkuu. Heräsin tänään yhdeksältä ja tiesin, että lumi on edelleen maassa. Vilkaisin ranteessa hengailevaa joululahjaani, joka ilmoitti sykkeen olevan lomamoodissa ja minun nukkuneen hyvin. Yhtäkkiä minut valtasi suorastaan pieni innostus siitä, että jälleen on yksi "lauantai" ja saan viettää sen juuri niin kuin haluan, vieläpä yksin. Sitten tajusin, että nyt vaaditaan huilumusiikkia: heitin flanellipeiton sivuun ja kuvittelin mielessäni sen joululeffojen tyypillisen soundtrackin. Iloisen huilumusiikin siivittämänä avasin verhot ja menin kaatamaan muroja lautaselleni.

Luulen että tuon soundtrackin soittaminen oikealta laitteelta ei olisi täysin sama, sillä se vaatisi valmisteluja. Kannattaa kuitenkin kokeilla - omassa mielessään sen musan pystyy myös sammuttamaan todella äkkiä. Toinen vinkkini liittyy aamiaiseen: vaihda sen ja iltapalan paikkoja päittäin. Iltaisin voi tehdä ne porkkanapannarit vaahterasiirapilla, joita aamulla ei malttaisi kun nälkä piinaa jo. Elän nykyään avoliitossa ja sen lisäksi osa-aikaista uusperhe-elämää, jonka myötä olen oppinut aika hyväksi iltapalan tekijäksi. Toivon, että pirpanat osaavat joskus vuosien päästä arvostaa hedelmäsalaatteja, vihannestikkuasetelmia ja megavoileipiä. Lapsettomalla viikolla iltapalat ovat joskus tuota samaa tasoa, ja joskus taas sitä että kaivan lopun Aurajuuston kuivan leivänkäntyn päälle. Iltaisin valaistus ei ole ehkä kohdillaan somea varten, mutta hyvä iltapala saa hymyn huulille siinä missä brunssimainen aamiainenkin. Vanhoihin perinteisiini kuuluu myös se, että loma-ajan "lounaat" voivat olla aivan mitä tahansa, mikä jääkaapissa on menossa vanhaksi.

Joulunaika on paras aika tuunata omaa aamu-/iltapuuroaan. Suosittelen heittämään sen sekaan piparinjämät, keksivoita tai lakkahilloa... Oma lemppariyhdistelmäni on heittää nuo kaikki kolme sinne samaan aikaan. Glögiäkin joku käyttää kai mehukeittona, mutta sitä jää harvoin tuolla tavalla "yli".

Oli "hiukan" turbulenssinen joulukuu. Kun talokaupat tehdään 3.12., sitä on edeltänyt mahdollisesti pankin vaihto ja sitä seuraa vakuutusmyllerrys ja kaiken kilpailutus. Byrokratiasirkus ei loppunut ihan parissa päivässä: pahimpana jarruna olivat yritysten asiakaspalvelut, jotka eivät palvele asiakasta kuten kenties voisivat. Yhdessä aspassa minulle sanottiin, että jos heillä olisi enemmän puhelinnumeroita, joihin asiakkaat voivat soittaa suoraan, hehän vain vastailisivat jatkuvasti puhelimeen. En tiedä, mitä he sitten nyt tekevät... Olen silti jouluihminen, ja halusin viettää sitä melko tavalliseen tapaan. Tämä kaikki laittoi hieman väsyttämään aatonaattona. Sen vuoksi myös vuotuisessa joulubloggauksessani on kestänyt - pahoitteluni tästä. Aivoissa ei ole ollut tilaa kaikelle, mutta lupaus on lupaus. Vinkkiviitonen: jos olet jouluihminen, leipojaihminen ja vain suinkin pystyt, pidä se 23.12. vapaapäivänä.

Tapaninpäivä on kulunut jo pari vuotta niin, että vietän sen visusti kotona. Ulkoilen, katson telkkaria ja teen mitä palautuakseni tarvitsen. Se on tärkeää hyvinvoinnilleni. Loput jouluruuat on myös hyvä syödä silloin pois. Se mitä en ole ennen tehnyt, on 1500-luvun kirkon rakentamistyylin pohtiminen. Mietimme sitä ukkelin kanssa aikamoisessa pakkassäässä lenkin päätteeksi. Huomasimme myös modernisoinnit katossa, ja niin edelleen. Ehkä sen oman kolmekymppisyyden todella huomaa tietyistä asioista.

Jatkan lomaani niinkin ällöttävästi, että saatan mennä läheiselle luistelukentälle vetämään rinkiä yksin. Se ei ole New Yorkin keskuspuiston kenttä, mutta siinä saa pakaroihin tuntumaa ja posket punaisiksi. Mielessä voisi soida vaikka Enya, tai sitten laitan sen ihan oikeasti kuulokkeista soimaan.

ANTAKAA MUN ELÄÄ ILLUUSIOSSA

Negatiivinellit jaksavat mouruta, että miksi yhden päivän vuoksi täytyy nähdä niin paljon vaivaa ja yrittää esittää, että kaikki on yhtäkkiä kivasti ja kukaan ei hetkeen tunnista normaalia arkea. Ensinnäkin: ei yksi päivä, vaan kolme. Joulunpyhät kestävät kolme päivää. Joillain onnekkailla - itselläni tilanne tuntuu muuttuvan vuosittain - loma kestää vieläkin pidempään. Minusta joulun illuusio on sallittava aikuisillekin. Perataan ensin lasten joulukupla pois alta, niin pääsen hehkuttamaan.

Ymmärrän, että joulun suurin kusetus kuuluu lapsille. Olen kuullut kuitenkin töissä ja tuttujen kautta melkoisia show-elementtejä, joilla yritetään sekä lietsoa lasten hysteriaa että lieventää sitä. Esimerkkejä: ehdotus rekiajelusta itse joulupukilta jossain koulun videopuhelussa, ja aattoa ennen saatavat paketit, jotta mukulat saavat ensimmäisen dopamiiniannoksensa. En ole tiennyt, että joidenkin lapsiperheiden perinteisiin kuuluu niin suuri kirjo lupauksia, satuja ja oheistoimintaa. Jotkut uhraavat joulupukille ja kumppaneille ruokaa pyhinä, ja ne katoavat mystisesti yön aikana vaihtuen paketteihin. En tiedä, onko tämä enää kovin kaukana uskonnollisista uhrausriiteistä. Vahvasti uskovaisilla on varmasti omanlaisensa perinteet enkä tiedä niistä paljoa, mutta en usko, että kodeissa uhrataan mitään lampaita takan äärellä. Yksi lapsi taas kertoi, että tontut ovat tuoneet jo pari pakettia parvekkeelle reilusti ennen aattoa. Keskustelevatko lapset näistä keskenään päiväkodeissa ilman kritiikin häivää ja iloitsevat vain toistensa puolesta? Pakkahan on ihan sekaisin! Ja kuinka vaikeaa aikuiset osaavat tästä tehdä?

Lapsen mielikuvitusta ei tarvitse ruokkia tavaroilla, konkreettisilla tonttulakkien vilahduksilla ikkunasta, ruuan katoamisilla tai muullakaan - nämähän voivat jopa rajoittaa sitä. Tarinat riittävät. Vähempi riittää. Lasten joulu on kuin jokin poliittinen huijaus: mitä ympäripyöreämmin puhut aiheesta ja mitä vähemmän luot sille konkretiaa, sitä paremmin mielikuva joulupukista ja koko systeemistä säilyy. Lapsi saa itse haaveilla (kunnes joulupukki riisuu partansa jonkun kotikadulla astuessaan takaisin Ladaansa). Burn outista on ilmestynyt tänä vuonna taas yksi kirja. Jos kirjoja ei ehdi lukea joulukiireiltään, suosittelen miettimään, millaiset odotukset ja paineet ihan itse asettaa keskitalven juhlalle myös tuleville vuosille: lapset eivät osaa tai halua sanoa, että "rauhoitu äiti, vähempi riittää". Toivottavasti oma mahdollinen jälkikasvu ei aikanaan joudu kuulemaan kavereiltaan, miten joku saa iPhonen ensimmäisestä joulukalenteriluukusta - ja siitä lähdetään sitten kasvattamaan.

En tilaisi Kiinasta itsellleni jouluista torkkupeittoa.

Pääsemme siis siihen, että aikuisten pitäisi osata kantaa vastuuta. Me ymmärrämme, että joulu on todellakin sitä mielihyvällä kuorrutettua aikaa, jolloin nautitaan muiden seurasta tai ollaan yksin, jos halutaan. Aikuiset ymmärtävät, että Pekka-nalle joulupöydän päädyssä ei oikeasti ymmärrä maailmastamme mitään ja hän on siinä huumorimielessä, mutta silti sydämellisesti tervetullut. Aikuiset voivat sanoa myös joulunaikaan ei, jos he osaavat sen muutenkin ympäri vuoden. Itse harjoittelen vielä lausetta "ei, en leivo niin paljon", vaikka kukaan ei ole leipomista minulta pyytänyt. Tiedän perheenäitejä, jotka lähettävät muun perheen anoppilaan joulupäivänä, kun he itse jäävät syömään suklaata sohvalle. Tässä saattaa olla kyse myös kireistä sukulaissuhteista, mutta mitä väliä! Perheenäiti on valinnut itselleen oikean ja hyvinvoivan joulukuplan.

Jos jouluna kuulee sanat  "porotonttu" tai "sexy christmas songs", tietää, että nyt ovat puurot ja vellit menneet sekaisin. On kurinpalautuksen aika. Näyttäkää lapsille vaikka Rare Exports ja väittäkää leffan pelottavaa pukkihahmoa oikeaksi, niin saadaan tasapainoa Jenkkilän satuilu- ja materiaalitulvalle. Totuus tietysti on, että joulu on ja pysyy. Minusta on ihana nähdä lasten into pipareita leipoessa ja muussakin mitä aikuiset heidän eteensä tuovat, mutta vastuullinen aikuinen vetää rajan johonkin. Toiset järjestävät lemmikeillekin "oikean joulun". Ne ovatkin omistajilleen varmaan superkiitollisia.

Alkulämmittely.

Muun muassa minä ja siskoni nautimme siitä näytelmästä, jossa meillä on tutut roolit vuodesta toiseen. Eilen yritin vaihtaa perinteistä istumapaikkaani kun avasimme lahjoja, ja onnistuinkin. Tästä ei silti päästy eteenpäin keskustelematta. Provosoin siskoani vielä lisää ehdottamalla, että avataan lahjat ensi vuonna kuusi tuntia aiemmin. Tämä kaikki on mielestäni ok niin kauan, kuin sitä tehdään pilke silmäkulmassa. Olisi tosi ankeaa toteuttaa sellaista joulua, jonka joku muu on määritellyt ja painostaisi muita eikä osaisi joustaa yhtään. Tämä vuosi saa ihmiset varmasti levittäytymään vielä isommin sohville ja sängyille joulupatjailemaan, koska haluamme elää hetken hedonistisessa ähkyfantasiassa. Antakaa minun ja muiden jouluihmisten (tai lomaihmisten!) hetki elää siinä illuusiossa, että elämä on joululauluja, glögiä, herkuttelua, flanellipeittoja ja kävelyjä vanhempien joulupöytään. Sille muunlaiselle elämiselle kun on aina aikaa.

JOULUN LEVYRAATI

Viime hetken lisäyksiä omaan joululistaasi? Ajatus levyraadista heräsi, kun kuulin yllätyksekseni tosi huonosti esitetyn joululaulun radiosta toimistotöitä tehdessäni. Nämähän ovat jotkut sysihuonoja! Lauluja on listalla 10, arvosteluasteikko 1-10. Uskokaa pois, kumpaankin päätyyn löytyi edustajia... Laulut eivät ole missään järjestyksessä, mutta sokeri on jätetty pohjalle. ;)

Joulun kanssas jaan (Haloo Helsinki). Raikas, verrattain uusi ja alkuperäinen joululaulu. Koskettava ja varmasti itkettävä, jos omalle kohdalle joulun aikaan osuisi jotain ikävää. Sanoituksista löytyy runoutta, eikä sitä ole yritetty kuorruttaa joulubingon sanoilla (ks. kohta "Tonttu ja enkeli"). Laulu ei silti ole siirappinen eikä tiukasti joulunaikaan sidottu, mutta turhan raskas se on jokapäiväiseen kuunteluun. 8 pistettä.

Oispa joulu ainainen (kuvittele itse). En tiedä mikä keski-ikäisten tai sen ylittäneiden mieslaulajien äänessä on, mutta jotkut osaavat luoda tunnelmaa pelkästään laulamalla nuotissa ja kertomalla koti-ikävästä. Harmi, että aivan kaikki eivät siihen pysty. Innottomampaa kapakkaluritusta saa tässä kohtaa hakea. Laimeasta tulkinnasta huolimatta toivotaan kovasti toistaen, ettei joulu päättyisi koskaan! Biisi on ilmeisesti niin tuntematon, etten löytänyt sen oikeaa nimeä saati esittäjää netin syövereistä. Näitä kuitenkin on olemassa useita. 1 piste.

Driving Home For Christmas (Chris Rea). Edelliseen viitaten: jotkut sen osaavat. Aikuiseen makuun joulunpyhien odotusta ja nostalgista tunnelmaa. Ei kuitenkaan yllätä puolivälissä tai sen jälkeenkään - mutta kaivataanko sitä? 8 pistettä.

Sylvian joululaulu (Ari Koivunen). Tässä on kaikkea: tunnelmaa, ääntä, hyvä kitaratausta (asia joka ei ole tänä päivänä lainkaan itsestäänselvyys) ja legendaarinen, helposti lähestyttävä melodia. Alkuperäisestä ei ole tietoa, mutta tämä on paras kuulemani versio. 10 pistettä.

Tulkoon joulu (valitse mieleisesi esittäjä). Noin 80 muun tavoin myös Paula Koivuniemi laulaa Jouluradiossa, että "taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus". Tämä ei pidä enää paikkaansa, sillä todellinen lohduttomuus alkaa vasta syksyn loppupuolella. Silloin iskee pimeys, kunnes joulu tulee pelastamaan osan meistä. Sitä paitsi kaikki kuulemma rakastavat syksyä. Tänä vuonna kappale on tosin helppo sanoittaa uudelleen lennossa, kuten "kevään lohduttomuus". Eiköhän se ollut suurin shokki kaikille. Laulun sekaan on helppo lisätä stemmoja jos on huipulla lopettanut kuoroharrastaja, tai ihan vain muuten lisäillä tulkintojaan. Biisi on kuitenkin todella kulutettu enkä ole samaa mieltä vankien päästämisestä vankiloistaan, joten joudun antamaan kuusi pistettä.

Hei mummo (Suvi Teräsniska). Karu totuus vanhustenhoidosta, suomalaisten "yhteisöarvoista" ja toisaalta siitä, että jengi haluaisi tänä vuonna ihan oikeasti kokoontua yhdessä joulupöydän ääreen. Lapsillekin tämä on helppo laulettava, ja biisissä on mielestäni kaksi eri vibaa kuultavissa päällekkäin. Jeesusta ja joulupukkia ei ole sekoitettu keskenään, vaikka sanoituksissa on paljon asiaa. 8 pistettä.

Tonttu ja enkeli (Yölintu). Ei helkkari. Yrittäkää nyt päättää, kumpaan satuun kuulijan tulisi uskoa. Mollivoittoisuudella ja tamburiinilla ratsastava kappale ei jää mieleen, vaikka "kynttilä", "jouluntähti" ja muut pääni sisäisestä bingoruudukosta löytyvät sanat tarttuvat korvaan. 2 pistettä.

Lämmin lumi peittää maan (Antti Tuisku). Teräsniskan lisäksi toinen uransa jouluonnistuja on eittämättä Antti Tuisku, joka on männävuosina tehnyt myös täysin uusia joulukipaleita. Riskejä on otettava, jos haluaa päästä suomalaisten jouluperinteisiin. Sanat ovat hieman naiivit ja imelyyttä on lainattu joulun laatikoistakin, ehheh... Mutta olihan näillekin leveysasteille aika saada romanttisia ja samalla ILOISIA joululauluja, suomeksi. 7 pistettä.

Winter Wonderland (mm. Andra Day). Täydellinen karaokebiisi, ei mene liian korkealle eikä matalalle. Iloinen luritus, jonka englanninkielisetkin sanat on helppo muistaa ulkoa. Sopivan jazzahtava omaan makuun. 9 pistettä.

Kilisee, kilisee, kulkunen (Lilli Palvalin ja kööri). Vaikka tällä listauksella ei ollut järjestystä, haluan silti nostaa viimeisenä oman ikisuosikkini esiin. Viatonta, lumenvalkoista ja iloista rallattelua jo herra ties kuinka monetta vuotta peräkkäin. Nyt ei siis mennä biisi vaan esittäjä edellä. Lilli on sykähdyttänyt albumillisella joululauluja, ja suosittelen kaikkia kokeilemaan tätä, jos se perinteikkäin musa ei ole löytänyt vielä sydämiinne. Löytyy Spotifysta! 10 pistettä.

Hitto, että näitä on paljon. Loiri ja muut legendat eivät edes mahtuneet tähän sillisalaattiin, mutta alas kommentteihin voi kertoa omat inhokkinsa ja suosikkinsa! Eräs Lily-bloggaaja on listannut 21 omaa joululauluinhokkiaan jo aiemmin, lue tästä. Löysin tuon postauksen, kun yritin löytää sitä kadonnutta huonoa joululaulua...

JOULUN TEKEMÄTÖN TEHTÄVÄLISTA

"Siis pääseeks Pekka nakkena joulupöytään!" huudahdin äidille hädissäni. Isäkin joutui laittamaan kunnon housut, mutta Pekalta puuttui perinteisen pipon lisäksi paita ja housut. Ylläoleva siveellinen kuva on siis viime vuodelta. Pekka-nalle on ollut äidin elämässä niin kauan kuin äiti muistaa. Siksi tuntuu luontevalta istuttaa se pöydän päähän, nyt kun jouluporukkamme on vuosien saatossa eri syistä pienentynyt. Isosisko jakaa joulunsa myös toisen perheen kanssa, joten Pekalle on runsaasti tilaa. Pappamme istui ennen pöydän päässä, ja Pekka on kieltämättä hiljaisempi vieras. Olisi silti kohteliasta pukea edes paita päälle... Pikkusisko huusi minulle, että "älä kiusaa toista" kun haukuin Pekkaa tämän episodin yhteydessä. Ihan kuin se olisi jäänyt jouluaaton ainoaksi konfliktiksi.

Joulu ei olisi voinut sujua perinteisemmin. Mielestäni mukavan rento meno, ja sain sopivasti kaikkea uutta tarpeisiini. Wunderbaum ja meikkipeili olivat luksustuotteita, joista toista en osannut edes toivoa... ;) Meidän perheen lahjateemana tuntui olevan kierrätys ja eettisyys: moni oli paketoinut lahjat sanomalehteen ja ostanut suomalaista. Pakko leijua täälläkin, että kerrankin lähes kaikki antamani lahjat olivat kotimaista tuotantoa. Eksoottisempi valinta oli esimerkiksi äidille antamani haukipuku. Mitään Kiinan massatuotantoa se ei silti ollut, vaan suomalaista hilpeää suunnittelua. Pehmeämpää ja veikeämpää haalaria saa hakea. Kompensoidakseni ilmastoahdistusta pääsin kuitenkin viettämään jouluaattoa isäni kyydillä, joka haki minut 1,5 kilometrin päästä heille. Olisin voinut kävelläkin, mutta hei flunssaisena ei kävellä mihinkään!

Perinteistä jäi pois joulupukkien metsästys ulkona (ne autoilevat melko usein poroajelun sijaan). Äiti yritti kepillä jäätä ja ehdotti muun muassa, että hän jättäisi kynttelikön pois ruokapöydästä, jotta ruuille olisi paremmin tilaa JA että menisimme ensi vuonna joulupäivänä johonkin noutopöytään. Jouluruokien tekemisestä ei ilmeisesti ole vaivaa, mutta vaihtelu voisi virkistää. Pikkusiskoani täytyy ainakin reaktiosta päätellen lämmitellä tätä varten koko tuleva vuosi, jotta tuollainen jäätävä muutos voidaan toteuttaa.

Alla asiat, joita en ehtinyt tänä jouluna tehdä, vaikka kuuliaisesti sytytin tekokuuseni valot jo itsenäisyyspäivänä:

• Ripusta joulukuusi katosta roikkumaan. Kun googletimme isämme idean, kävi ilmi että se on jossain maissa ikivanha perinne ja erityisen suosittua myös Pinterest-sivustolla. En pystynyt ratkaisemaan kaikkia kuuseen liittyviä haasteita tämän vuoden puolella - koukku olisi katossa ollut jo valmiina. Ehkä ensi vuonna...
• Tee saaristolaisleipää joulupöytään. Tulin siis kipeäksi lauantaina, ekana lomapäivänäni. Olin niin tööt, että jokainen tuttuni olisi käskenyt jäädä sänkyyn nähdessään minut. Mutta oli haettava keppihevonen keskustasta, Myllystä mekkoa ja itsellenikin jotain... Leivänteko jäi, mutta onneksi olin aiemmin tehnyt sitä jo hieman ja säästänyt pakkaseen!
• Siivoa paperikasat, jotka ovat piilossa kaapissa.  Ei hitto jaksanut kiinnostaa joulunpyhinä - vuosi 2020 olkoon jatkumoa supersiivoukselle.
• Hae vanhempien luota loput muuttolaatikot. Hei, mähän hain ne jo! Harmi vaan, etteivät ne mahdu kämppääni. Autoni näyttää tällä hetkellä siltä, että siellä saattaisi asua joku. Etsimääni silitysrautaa en löytänyt vieläkään.
• Ota hienoja joulukuvia blogiin. Joulukuun valo ja asuntoni hienot kierrätysvillat eivät saaneet sovittua treffejä. Kuvia on tulossa varmaan tammikuun puolella, kun kuusi on jo taiteltu sängyn alle. Villapeitto toimii vielä tammikuussakin, sen voin taata.
• Asettele lasipurkkiin kuusenoksa-käpyviritelmä. Tämän unohdin rehellisesti sanottuna jo pari viikkoa ennen joulua. Askartelun sijaan olin aatonaattona kylässä ystävän luona, join glögiä ja pelasin lautapeliä. Aikaoptimistina kaikki ei taaskaan mahtunut aikatauluuni, mutta jonain vuonna vielä!
• Lue yhä kesken olevan idiottikirja loppuun. No sen ehkä ehdin tehdä ennen vuoden vaihtumista. Mutta kukaan ei rankaise minua, jos luen sen vasta tammikuussa. Ja joulupaketissakin tuli uusi romaani, mutta sen aloittaminen vaatiii oman aikansa.

ITSENÄISEN 27-VUOTIAAN NAISEN JOULU

Olen kuullut huhua, että jotkut universumin energiat ovat nyt liikkeellä, ja siksi kaikenlaista elämän kriisiä ja eroja tapahtuu monille. Uskokoon ken tahtoo - minulle se on ainakin hyvä (teko)syy oikein kieriä tässä itsesäälissä, konmarittaa koko kämppä ennen muuttoa ja ANTAA MENNÄ. Suosittelen lämpimästi eroamaan parisuhteesta juuri joulun kynnyksellä, josta suhteen molemmilla osapuolilla on yhteisiä, lämpimiä muistoja. Jos siis haluaa erota. En voisi keksiä parempaa ajankohtaa, sillä tämä ei ole yhtään hämmentävä tilanne ja menee sulavasti vuoden vaihtuessa kaikenlaisten universumin energiasiirtymien piikkiin. Katkeroitumisenkin todennäköisyys on pienimmillään juuri tähän vuodenaikaan. Rappiotilaa korostaakseni laitoin vanhoja kuvia tähän postaukseen, koska en ole ehtinyt napsia vielä tämän vuoden joulukuvia.

Nyt vietetään kuitenkin joulua, ja universumin tuulista huolimatta se sujuu meidän perheessä hyvin perinteikkäästi vanhempien luona. Aikaisemmat "joulutallenteet" löytyvät blogini joulu-tunnisteen alta. Olimme juuri ennen joulua Elixiassa lähes koko perheen voimin treenaamassa, ja  pukin kelkka tai reki tarkoittaa meillä näköjään kuntokeskuksen työnnettävää kelkkaa. Äiti latasi  siihen painoja meitä tyttäriä enemmän. Olen siis vanha ja raihnainen omaan äitiini verrattuna. Tämän joulun samaistuttavimpia leffoja lienevät Bridget Jonesin pari ensimmäistä osaa, ei todellakaan se viimeinen, jossa Bridget saa vauvan ja menee naimisiin. Kaikki muukin tuntuu olevan rempallaan, mutta toivottavasti ruoka ja kolmen tunnin joululaululista pitävät minut iloisena - ja samisjoulupaidat siskon kanssa.

• Lapsena bestikseltä lahjaksi saatu tanssiva joulunalle ei enää laula - sekin vain tärisee tuossa lattialla ja korisee kuin se olisi matkalla manalaan.
• Joulurauhanjulistus katsotaan meillä telkkarista. Ehdin vasta joulurauhanjulistuksen ruotsinkieliseen osuuteen, mikä kertoo ajankäyttötaitojenikin rapistuvan.
• Äiti ei ole pukeutunut - on sillä sukkahousut
• Äiti kyseenalaistaa perinteet, muun muassa sen, että laitetaanko viiden kynttilän kynttelikkö keskelle ruokapöytää. Miksi se EI yhtäkkiä kuuluisi siihen?! Myös Pekka-nalle on siirtynyt ulkoruokintaan, vaikka yleensä se istuu pöydän päässä (linkki)
• Luulemme siskon kanssa vuosi toisensa jälkeen osaavamme Joulupukki ja noitarumpu -elokuvan repliikit ulkoa, mutta emme todellakaan osaa. #27vuottavalheessa
• Ostamani joulutähti oli jo kuollut pystyyn, joten en voinut antaa sitä viinipullon mukaan toiseen osoitteeseen. Mammani oli floristi - minä en.
• Joululaululistallamme on Jarkko Aholaa, Antti Tuiskua ja Suvi Teräsniskaa yhteensä enemmän kuin Michael Bublea - en tiedä onko tämä merkki vanhenemisesta vai joustavuudesta muiden toiveita kohtaan.
• Sukkahousuissani on reikä. Puin toiset niiden päälle, jotta reikä ei näkyisi. Niissäkin on reikä.
• Bloggaajana minulla on mukana kamera, kannettava tietokone ja laturit molempiin, valmiina ikuistamaan joulumme. Ja sitten netti ei toimi. NETTI EI TOIMI!!11 Onneksi eräs miesoletettu tonttu auttoi minua yhdistämään puhelimen netin läppäriini. Sitäkään en osannut itse, kun olen niin vanha ja puhelimeni on VIELÄ vanhempi.

No mutta, olen silti itsenäinen nainen. Minä avaan sillipurkin kuin sillipurkin. Ja pullon kuin pullon. Ihan itse.

VUOSI 2017 PÄHKINÄNKUORESSA

Edellisessä postauksessa lupaamani suklaapukkikuvat kuvastavat sattumoisin oikein hyvin tätä monien vaivojen vuotta, jonka olen rämpinyt läpi. Katson toisinaan vasenta käsivarttani, jota komistaa pyöreä palovamma-arpi. Olisi pitänyt jo tammikuussa vauvakutsuille leipoessani arvata, että kuuman uunin reunaan osuminen olisi vasta alkua. Toivottavasti ensi vuosi menee sekä psyykkisesti että fyysisesti paremmassa kunnossa. Seuraavaksi nähtävää sattumusta lukuun ottamatta joulu sujui kuitenkin vallan ihanasti vailla murheita! Innoitukseni omatekoisiin Baileys-suklaapukkeihin lähti tästä ihanasta mainoksesta.

Odotukseni olivat siis korkealla:

Vaihe 1. Pukit iloisina ennen elämysmatkailua. Viini ei liity juttuun. 

Vaihe 2. Mestaus sujui vielä ongelmitta.

Vaihe 3. Edes kamerani ei halunnut tarkentaa niihin. Viini liittyi tämän jälkeen juttuun.

JOULUN MONET MUODOT

 Aatonaaton hampurilaislounas. Kyllä, porotontut aterinpidikkeinä kuuluvat Alfajouluun.

Takana kuikuileville tonttuystävillemme päivä ei ollut erityisen ihana. Näytän lopputuloksen kenties myöhemmin ensi viikolla: niin päin pyllyä heidän teloituksensa sujui.

Facebookin jouluryhmä on saanut minut tajuamaan, että monella on oikeasti edelleen hyvin perinteikäs joulu, vaikka nyt on jo normaalia matkata pyhiksi Thaimaahan ja toisinaan aikataulut näyttävät vaativan isojakin kompromisseja. Mutta nykyään on ainakin paljon enemmän vaihtoehtoja sille, miltä jouluna saa kotona näyttää. En mene sen kummemmin vuodentakaiseen Ilta-Sanomien juttuun "mustasta joulusta", jossa esiteltävän asunnon oli kai tarkoitus olla tyylikäs design-joulu. Mustan tyylikkyyden ja ankeuden raja on tietysti häilyvä. Toisaalta taas yhden lööppilehden valokuvien perusteella voi olla vaikeaa saada kokonaiskuvaa. Eri asia on se, jos kotona ei näytä miltään kun loisitaan muiden nurkissa siellä ei olla jouluna edes paikalla. Minun jouluni alkoi tosiaan jo muutama viikko sitten, minkä takia tätä kämppää on ollut pakko laittaa viihtyisäksi.

Sitten takaisin joulutrendeihin. Ensin tulivat muovikuuset ja minimuovikuuset, joita moni kihniöläinen metsänomistaja ei niele vieläkään, ei vaikka olisi minkälaista allergiaa. Sitten tulivat iloiset värit ja valkoisuus niihin kuusiin. Nyt olen bongannut kuitenkin Instagramissa seinään teipattavan joulukuusen. No se ei taatusti varise lattialle. Se ei oikeastaan ole tielläkään eikä siinä ole niin iso koristeluvaiva, joten kissa- ja lapsiperheille se on oiva keksintö. En silti tiedä, haluaisinko teipeillä piirretyn joulukuusen meidän seinäämme. Eikö sitten voisi olla vain ilman? Designin kehitys ja minä emme ole tässä aivan samalla aaltopituudella. Ja kyllä, lumisadetta satava joulukuusi sisällä on liikaa. Myös parikymmentä valaistua pihapuuta on liikaa. Jouluvalot pimeydessä menettävät vähän hohtoaan, jos pihalla näyttää niiden ansiosta olevan kirkas keskipäivä.

Joulun väriteemaa mietitään sisustajakodeissa entistä hanakammin. Monella joulunpunainen ei enää iske "omaan silmään". Kokovalkoinen on kuulemma silloin se juttu. Mutta miten se sitten eroaa harmaasta arjesta, jos kotona on aina vain valkoista? Ai niin, joulumieli tehdään sydämeen eikä sisustukseen. Meidän värimme ovat kovin sekalaiset, mutta punaista liinaa on perinteisesti edelleen vaihdettu olohuoneen sohvapöydälle. Se on pirun hieno. Pakko myöntää, että Alfajoulu rakentuu punaisen varaan ihan senkin takia, että toimimme äitini ja muiden läheisten henkilökohtaisena romukoppana, ja saatavat ovat punaista ja harmaata. Niiden sekaan menee kätevästi kultainen, joka on vähintä mitä voin Meetvurstimiehelle tarjota tässä matalassa majassa. Lila väri ei tosiaan sovi, kiitos valtavan Telia-kampanjoinnin (hekin voisivat edes yrittää päättää, mitä nimeä firmastaan käyttävät). Lila/violetti ei lähivuosina sovi varmasti yhtään mihinkään, häistä babyshowereihin. Kiitoksia Telia, vältämme ansiostasi nyt yhden ällöttävän teemavärin. Vielä kun joku kesyttäisi limenvihreän.

Yksi kestoteema joulussa on kiire ja stressi. Kuuntelin radiosta tyyppejä, jotka tiesivät kaiken rinkelin muodon syntyperästä aina suomalaisten rutiineihin ennen jouluaattoa. Aatto on kuulemma vuosisatojen ajan ollut se h-hetki, jolloin kaiken on pitänyt olla valmista. Ihan itse olemme kansana päättäneet, että silloin myös siivotaan ja hoidetaan juoksevat asiat pois alta, kuten joku perunoiden pakkaaminen kellariin. Tämä tieto siis oikeuttaa meidät panikoimaan yhä edelleen. Minä en suostunut stressaamaan joulusta, mutta työlään siitä kyllä saa, kun oikein haluaa tehdä itse. Lomaa on ollut lähes koko viikko, ja ruuanlaitosta ja leipomisesta onkin tullut lähes kokopäiväistä hommaani. Silti perheelle lupaamani Snickers-kakku on edelleen kesken. Nautin suuresti saaristolaisleivän taikinan vaivaamisesta joululaulujen soidessa taustalla, mutta siinä ei paljon muuta sitten ehdikään - esimerkiksi pesemään mikroa...

Minä niin mieleni pahoittaisin, jos saisin rahaa lahjaksi. Tämä on yleistymässä varmaan edelleen, eikä siinä sinänsä ole mitään ihmeellistä. Minä en vain itse haluaisi jouluna äidiltä ja isältä kirjekuorta, jonka sisällöllä "voin ostaa mitä itse haluan". Kylmää, kylmää kyytiä! Luotan siihen, että onnistumme hankkimaan toisillemme ihania ylläreitä. Joskus saattaa mennä pieleen, mutta pakkohan toisinaan jonkun kohdalla on mennä.

Onko mikään oikeastaan muuttunut omassa joulussani? Olen huomannut, että kaikenlaista mukavaa pöhinää on ilmaantunut ennen jouluaattoa, kuten sukulaisten tapaamista ja risteilyjä. Ja tosiaan leivon vuosi vuodelta enemmän, kun luulen/toivon varmaan hetken olevani emäntä jollekin suurellekin joukolle. Myös lahjapakettien tekstit saavat toisinaan vaihtelua osakseen (ks. yllä). En ole muuten vieläkään ostanut imelää joulupuseroa itselleni, mikä jääkin tavoitteeksi ensi vuodelle.

Enkä minä mene joulupäivänä ABC:lle. Notkuvat pöydät lupaavat myös notkuvaa sotkukasaa, jota kukaan työntekijä ei ehdi siivota. Nyt täytyykin opetella menemään hienompaan ravintolaan, "JA SIIS IHAN MITÄ TAHANSA MUUTA KUIN JOULURUOKAA HUOH." Siinäs menet sitten. Ota pari palaa sushia, ole muita parempi Kaupunkilainen. En kyllästy jouluruokiin, jos niitä saa vain kolmena päivänä vuodessa. Silti uskon, että omallakin kohdallani joulu tuntuisi tavallista makeammalta esimerkiksi yhden etelänmatkajoulun jälkeen.