ANTAKAA MUN ELÄÄ ILLUUSIOSSA

Negatiivinellit jaksavat mouruta, että miksi yhden päivän vuoksi täytyy nähdä niin paljon vaivaa ja yrittää esittää, että kaikki on yhtäkkiä kivasti ja kukaan ei hetkeen tunnista normaalia arkea. Ensinnäkin: ei yksi päivä, vaan kolme. Joulunpyhät kestävät kolme päivää. Joillain onnekkailla - itselläni tilanne tuntuu muuttuvan vuosittain - loma kestää vieläkin pidempään. Minusta joulun illuusio on sallittava aikuisillekin. Perataan ensin lasten joulukupla pois alta, niin pääsen hehkuttamaan.

Ymmärrän, että joulun suurin kusetus kuuluu lapsille. Olen kuullut kuitenkin töissä ja tuttujen kautta melkoisia show-elementtejä, joilla yritetään sekä lietsoa lasten hysteriaa että lieventää sitä. Esimerkkejä: ehdotus rekiajelusta itse joulupukilta jossain koulun videopuhelussa, ja aattoa ennen saatavat paketit, jotta mukulat saavat ensimmäisen dopamiiniannoksensa. En ole tiennyt, että joidenkin lapsiperheiden perinteisiin kuuluu niin suuri kirjo lupauksia, satuja ja oheistoimintaa. Jotkut uhraavat joulupukille ja kumppaneille ruokaa pyhinä, ja ne katoavat mystisesti yön aikana vaihtuen paketteihin. En tiedä, onko tämä enää kovin kaukana uskonnollisista uhrausriiteistä. Vahvasti uskovaisilla on varmasti omanlaisensa perinteet enkä tiedä niistä paljoa, mutta en usko, että kodeissa uhrataan mitään lampaita takan äärellä. Yksi lapsi taas kertoi, että tontut ovat tuoneet jo pari pakettia parvekkeelle reilusti ennen aattoa. Keskustelevatko lapset näistä keskenään päiväkodeissa ilman kritiikin häivää ja iloitsevat vain toistensa puolesta? Pakkahan on ihan sekaisin! Ja kuinka vaikeaa aikuiset osaavat tästä tehdä?

Lapsen mielikuvitusta ei tarvitse ruokkia tavaroilla, konkreettisilla tonttulakkien vilahduksilla ikkunasta, ruuan katoamisilla tai muullakaan - nämähän voivat jopa rajoittaa sitä. Tarinat riittävät. Vähempi riittää. Lasten joulu on kuin jokin poliittinen huijaus: mitä ympäripyöreämmin puhut aiheesta ja mitä vähemmän luot sille konkretiaa, sitä paremmin mielikuva joulupukista ja koko systeemistä säilyy. Lapsi saa itse haaveilla (kunnes joulupukki riisuu partansa jonkun kotikadulla astuessaan takaisin Ladaansa). Burn outista on ilmestynyt tänä vuonna taas yksi kirja. Jos kirjoja ei ehdi lukea joulukiireiltään, suosittelen miettimään, millaiset odotukset ja paineet ihan itse asettaa keskitalven juhlalle myös tuleville vuosille: lapset eivät osaa tai halua sanoa, että "rauhoitu äiti, vähempi riittää". Toivottavasti oma mahdollinen jälkikasvu ei aikanaan joudu kuulemaan kavereiltaan, miten joku saa iPhonen ensimmäisestä joulukalenteriluukusta - ja siitä lähdetään sitten kasvattamaan.

En tilaisi Kiinasta itsellleni jouluista torkkupeittoa.

Pääsemme siis siihen, että aikuisten pitäisi osata kantaa vastuuta. Me ymmärrämme, että joulu on todellakin sitä mielihyvällä kuorrutettua aikaa, jolloin nautitaan muiden seurasta tai ollaan yksin, jos halutaan. Aikuiset ymmärtävät, että Pekka-nalle joulupöydän päädyssä ei oikeasti ymmärrä maailmastamme mitään ja hän on siinä huumorimielessä, mutta silti sydämellisesti tervetullut. Aikuiset voivat sanoa myös joulunaikaan ei, jos he osaavat sen muutenkin ympäri vuoden. Itse harjoittelen vielä lausetta "ei, en leivo niin paljon", vaikka kukaan ei ole leipomista minulta pyytänyt. Tiedän perheenäitejä, jotka lähettävät muun perheen anoppilaan joulupäivänä, kun he itse jäävät syömään suklaata sohvalle. Tässä saattaa olla kyse myös kireistä sukulaissuhteista, mutta mitä väliä! Perheenäiti on valinnut itselleen oikean ja hyvinvoivan joulukuplan.

Jos jouluna kuulee sanat  "porotonttu" tai "sexy christmas songs", tietää, että nyt ovat puurot ja vellit menneet sekaisin. On kurinpalautuksen aika. Näyttäkää lapsille vaikka Rare Exports ja väittäkää leffan pelottavaa pukkihahmoa oikeaksi, niin saadaan tasapainoa Jenkkilän satuilu- ja materiaalitulvalle. Totuus tietysti on, että joulu on ja pysyy. Minusta on ihana nähdä lasten into pipareita leipoessa ja muussakin mitä aikuiset heidän eteensä tuovat, mutta vastuullinen aikuinen vetää rajan johonkin. Toiset järjestävät lemmikeillekin "oikean joulun". Ne ovatkin omistajilleen varmaan superkiitollisia.

Alkulämmittely.

Muun muassa minä ja siskoni nautimme siitä näytelmästä, jossa meillä on tutut roolit vuodesta toiseen. Eilen yritin vaihtaa perinteistä istumapaikkaani kun avasimme lahjoja, ja onnistuinkin. Tästä ei silti päästy eteenpäin keskustelematta. Provosoin siskoani vielä lisää ehdottamalla, että avataan lahjat ensi vuonna kuusi tuntia aiemmin. Tämä kaikki on mielestäni ok niin kauan, kuin sitä tehdään pilke silmäkulmassa. Olisi tosi ankeaa toteuttaa sellaista joulua, jonka joku muu on määritellyt ja painostaisi muita eikä osaisi joustaa yhtään. Tämä vuosi saa ihmiset varmasti levittäytymään vielä isommin sohville ja sängyille joulupatjailemaan, koska haluamme elää hetken hedonistisessa ähkyfantasiassa. Antakaa minun ja muiden jouluihmisten (tai lomaihmisten!) hetki elää siinä illuusiossa, että elämä on joululauluja, glögiä, herkuttelua, flanellipeittoja ja kävelyjä vanhempien joulupöytään. Sille muunlaiselle elämiselle kun on aina aikaa.