Joulupyhät menivät, mutta osalla loma jatkuu. Heräsin tänään yhdeksältä ja tiesin, että lumi on edelleen maassa. Vilkaisin ranteessa hengailevaa joululahjaani, joka ilmoitti sykkeen olevan lomamoodissa ja minun nukkuneen hyvin. Yhtäkkiä minut valtasi suorastaan pieni innostus siitä, että jälleen on yksi "lauantai" ja saan viettää sen juuri niin kuin haluan, vieläpä yksin. Sitten tajusin, että nyt vaaditaan huilumusiikkia: heitin flanellipeiton sivuun ja kuvittelin mielessäni sen joululeffojen tyypillisen soundtrackin. Iloisen huilumusiikin siivittämänä avasin verhot ja menin kaatamaan muroja lautaselleni.
Luulen että tuon soundtrackin soittaminen oikealta laitteelta ei olisi täysin sama, sillä se vaatisi valmisteluja. Kannattaa kuitenkin kokeilla - omassa mielessään sen musan pystyy myös sammuttamaan todella äkkiä. Toinen vinkkini liittyy aamiaiseen: vaihda sen ja iltapalan paikkoja päittäin. Iltaisin voi tehdä ne porkkanapannarit vaahterasiirapilla, joita aamulla ei malttaisi kun nälkä piinaa jo. Elän nykyään avoliitossa ja sen lisäksi osa-aikaista uusperhe-elämää, jonka myötä olen oppinut aika hyväksi iltapalan tekijäksi. Toivon, että pirpanat osaavat joskus vuosien päästä arvostaa hedelmäsalaatteja, vihannestikkuasetelmia ja megavoileipiä. Lapsettomalla viikolla iltapalat ovat joskus tuota samaa tasoa, ja joskus taas sitä että kaivan lopun Aurajuuston kuivan leivänkäntyn päälle. Iltaisin valaistus ei ole ehkä kohdillaan somea varten, mutta hyvä iltapala saa hymyn huulille siinä missä brunssimainen aamiainenkin. Vanhoihin perinteisiini kuuluu myös se, että loma-ajan "lounaat" voivat olla aivan mitä tahansa, mikä jääkaapissa on menossa vanhaksi.
Joulunaika on paras aika tuunata omaa aamu-/iltapuuroaan. Suosittelen heittämään sen sekaan piparinjämät, keksivoita tai lakkahilloa... Oma lemppariyhdistelmäni on heittää nuo kaikki kolme sinne samaan aikaan. Glögiäkin joku käyttää kai mehukeittona, mutta sitä jää harvoin tuolla tavalla "yli".
Oli "hiukan" turbulenssinen joulukuu. Kun talokaupat tehdään 3.12., sitä on edeltänyt mahdollisesti pankin vaihto ja sitä seuraa vakuutusmyllerrys ja kaiken kilpailutus. Byrokratiasirkus ei loppunut ihan parissa päivässä: pahimpana jarruna olivat yritysten asiakaspalvelut, jotka eivät palvele asiakasta kuten kenties voisivat. Yhdessä aspassa minulle sanottiin, että jos heillä olisi enemmän puhelinnumeroita, joihin asiakkaat voivat soittaa suoraan, hehän vain vastailisivat jatkuvasti puhelimeen. En tiedä, mitä he sitten nyt tekevät... Olen silti jouluihminen, ja halusin viettää sitä melko tavalliseen tapaan. Tämä kaikki laittoi hieman väsyttämään aatonaattona. Sen vuoksi myös vuotuisessa joulubloggauksessani on kestänyt - pahoitteluni tästä. Aivoissa ei ole ollut tilaa kaikelle, mutta lupaus on lupaus. Vinkkiviitonen: jos olet jouluihminen, leipojaihminen ja vain suinkin pystyt, pidä se 23.12. vapaapäivänä.
Tapaninpäivä on kulunut jo pari vuotta niin, että vietän sen visusti kotona. Ulkoilen, katson telkkaria ja teen mitä palautuakseni tarvitsen. Se on tärkeää hyvinvoinnilleni. Loput jouluruuat on myös hyvä syödä silloin pois. Se mitä en ole ennen tehnyt, on 1500-luvun kirkon rakentamistyylin pohtiminen. Mietimme sitä ukkelin kanssa aikamoisessa pakkassäässä lenkin päätteeksi. Huomasimme myös modernisoinnit katossa, ja niin edelleen. Ehkä sen oman kolmekymppisyyden todella huomaa tietyistä asioista.
Jatkan lomaani niinkin ällöttävästi, että saatan mennä läheiselle luistelukentälle vetämään rinkiä yksin. Se ei ole New Yorkin keskuspuiston kenttä, mutta siinä saa pakaroihin tuntumaa ja posket punaisiksi. Mielessä voisi soida vaikka Enya, tai sitten laitan sen ihan oikeasti kuulokkeista soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti