RUSKAINSPIRAATIOTA

Hengitetään raitista ilmaa keuhkot täyteen! Voimaantunut retkeilijä-Hemuli täällä moi. Kaivoin väsyneen sunnuntain kunniaksi valokuvia koneeltani, syksyltä 2018. Olen siis lähes satavarma, etten koskaan julkaissut näitä. Blogista en ainakaan löytänyt mitään... Retki Kurjenrahkaan oli mukavaa peruspatikointia ja tuolloin ensimmäinen laatuaan minulle. Nythän tyyliin kaikki ovatkin jo käyneet siellä. Kuvat ovat ajalta, kun asuntolainasta ja sähkökriisistä ei ollut tietoakaan. Taisi olla ainoastaan innostus uusista jumppavaatteista ja tuosta repusta, joka toimii edelleen työreppunani ja muissa tehtävissä. Muistan, että tunnelma oli retkellä seesteinen ja iloinen. Silti katsoin jälkikäteen kuvia ja lykkäsin niiden julkaisua aina lisää - ajanhallinta ei ollut silloin ihan parhaimmillaan. Ja kun oli mukamas se gradukin... Hitto, tämänkin postauksen kasaamiseen vierähti ehkä vartti! Toivon että nämä ruskakuvat saisivat muutkin ulos saakka katsomaan luontoa. Se saa minut joka vuodenajan alkaessa hetkeksi aivan pöljäksi, ja ihastelen maisemia ja sieniä kuin lapsi konsanaan - tai kuin ympäristöstään kiinnostunut aikuinen. Nautitaan!

MITÄ KADUN BLOGIHISTORIASSANI? (HAASTE)

Kuvissa kevät, kaverilta viime vuonna ostetut tennarit, oma hiustenväri ja Samsoe & Samsoen villapaita. ASIAAN. Selasin vanhoja tekstejäni niinsanotusti kartoitus- ja karsimismielessä, ja huomasin että välillä olisi voinut miettiä kahdesti, ennen kuin julkaisee.

• Joissakin tapauksissa olisin voinut edes lukea tekstin kahdesti ihan siksi, ettei samassa kappaleessa käytetä neljä kertaa lainausmerkkejä. Varsinkaan kun "homeongelma" oli HOMEONGELMA.

• Liian pitkiä taukoja. Olen jättänyt postaamatta joskus vain siksi, että teksti on ollut vain muka puoliksi valmis, liian provosoiva tai muuta sellaista. Aina kun pääsee syventymään Bloggerin ääreen, muistaa että se on mukavaa puuhaa.

• Keskinkertaisia kuvia. Niitähän riittää...
• Vaihto-opiskelun huonoa tiedottamista tänne. Kuten viime kesän muistelupotpurissa huomattiin, sieltä oli jäänyt paljon asioita kertomatta. Ja taisi jäädä vieläkin, mutta toisaalta kaikkea ei osaakaan sanoittaa järkevästi tai kiinnostavasti.

• Parisuhdejuttuja. Mitään jäätävää avautumista täältä ei onneksi löydy, mutta välillä on hirvittänyt lukea vanhoja postauksia. Enkä ymmärrä, miten jotkut ovat valmiita jakamaan parisuhteestaan tai elämästään ylipäänsä niin paljon omalla naamallaan ja nimellään.
• Kauneus-tunnisteen käyttämistä, kun ostan meikkejä varmaan pari kertaa vuodessa. Enkä ole mikään kasvonaamioiden kokeilija! On upeaa, että jos haluan näistä asioista tietoa, on ihan erikseen niihin keskittyneet kanavat ja blogit.

• Lupausta tee-se-itse-sisustusprojektistani, jota ei koskaan tullut. Vuonna 2012(?) oli siis tarkoitus tehdä karvanopparahi, enkä ymmärrä mikä sen tekemisessä oli muka niin hemmetin vaivalloista. Materiaalitkin olivat jo valmina, ja sain jopa nopan mustat pisteet leikattua. Tuolloin mulla oli töiden jälkeen kaikki aika maailmassa, enkä käsitä miten olen elänyt niin laiskaa elämää.

• Ylipäätään DIY-teeman yritys blogissani siksi että muillakin on, varsinkin kun miettii viimeisintä suklaapukkikaaostani.
• Kuvailun hintsailua: puin kuvien vaatteet lauantaina spontaanisti, kun olimme lähdössä kaverille. Ensinnäkin hovikuvaajani saa täydet pisteet toiminnastaan, sillä kuvaus hoitui 10 minuutissa. Miksei tällaista voi siis tehdä useammin?! Ja olisi kiva kuvata muitakin ihmisiä, mutta olen tähän saakka päässyt napsimaan vain yhden ystävän Tinder-kuvia. Se oli hauskaa. Ei kukaan kuvaile nykyisin kameralla, kun puhelimesta saa nopeammin filtterit päälle. Onhan se kätevää!

No eipä tässä kovin vakavia asioita tullut esille. Kirjoitan toivottavasti paremmin kuin alkuaikoina. Ehkä se olisi huolestuttavaa, jos näin ei olisi. Haastan muutkin bloggaajat tekemään pohdintaa blogihistoriastaan!

MUUT LASKEVAT NUKKUMAAN MENNESSÄÄN LAMPAITA, MINÄ LASKEN...

• Lapsia, joita ikätoverit ovat saaneet lähivuosina. Toivottavasti kukaan ei käsitä tätä väärin, mutta onhan se aika hauskaa. Niitä nimittäin on jo tosi monta, joten uni ehtiikin tulla jo siinä laskiessa, höhö. No ei kai...
 

• Mokia, joita tein viimeisimmän työpäivän aikana. Tämä lista onkin jo sitten pidempi. Kuulostan oikein Itsetunto-Iitalta, mutta koen oppivani tuosta listauksesta. Aamulla muistan paremmin, mitä pitää tehdä toisin. Lista onneksi lyhenee pikkuhiljaa, vaikka jatkuvasti tulee uusia juttuja. Tosin lasken tyypilliseen tapaani varmaan munauksiksi nekin, jotka ovat ihan harmitonta unohtelua / asioita, joita en kerta kaikkiaan voisi tietää. Mottoni on: kysy, kysy, kysy!

• Videoideoita, joita olen kehitellyt mielessäni. Niitä on liikaa, enkä jaksa/kehtaa toteuttaa kaikkia. Miltä kuulostaisivat videot tässä blogissa? No alan tehdä niitä anyway, teen ainakin yhden!

• Rahojani. No niissä ei ole paljon laskemista, mutta juuri siksi sitä teenkin. Haha! Kiva ajatella, että silloin ja silloin tulee seuraava palkka, eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa esim. pitsalla käymisestä. Ja onneksi jotain jää syksyynkin.

• Säärikarvojani. Niitä on varmaan nyt kaikilla, kun ei tuo aurinkokaan anna sitä kuuluisaa seksihellettä. Kerran taisin käyttää jo shortseja tänä kesänä. Vau.

Showroom!

Olin keskiviikkona Showroomin järjestämissä blogibileissä. Matkalla sinne keksin, millä tavalla Saunabeltin voi korvata.

Tekonahkashortseilla.

Otin bestikseni mukaan ja lampsimme klubille. En ole ennen käynyt Showroomissa mutta se on kyllä hienoin Turun baareista, joissa mä olen käynyt. Itse en voinut päästellä täysillä höyryjä koska minun piti olla seuraavana aamuna seitsemältä töissä, mutta kumosin toki Ufo Shotin jos toisenkin kolmen tunnin aikana! Harva bloggari kai joutui seuraavana aamuna polkemaan peltiä litteäksi krapulahiestä märkänä tehtaassa, kun joku on tehnyt kokonaisen sarjan surkeaa tuotantoa.

Kolme tuntia ehdin höpistä ainakin Riikan, Jennan ja Marin kanssa. Oli kivaa nähdä ihmisiä, joiden blogeihin on aina silloin tällöin törmäillytkin. Mari auttoi mua myös käyttämään kameraani paremmin, ja olen tosiaan viime päivinä huomannut, että eihän se olekaan kovin vaikeaa. :D Napsin nannoja, shotteja ja skumppaa, ja tietysti siinä puolenyön jälkeen aloin väsyä. Esiintyjä Kodols saa multa hyvät pisteet. En ole koskaan kuullutkaan noista tyypeistä mutta ne vetivät hyvin. DJ oli myös sen verran liekeissä että tuollaista katselisi mielellään useamminkin.

Mulla ei oikeasti ole valittamista noista pippaloista, paitsi se että olisin halunnut viipyä pidempään. Tietysti oli outoa, että kukaan "randomi" ei tullut meille juttelemaan, vaikka odotimme sinne myös paljon lukijoita. Ehkä asetelma oli siitä huono, että harva kykenee kynnelle muulloin kuin viikonloppuisin. Haluaisin silti näitä lisää! Oli myös aika siistiä, että joku kaataa mulle skumppaa ilmaiseksi keskellä viikkoa. Kiitos Minnalle hyvästä emännöinnistä. :)

Luin muiden blogeista ennen näitä juhlia kommentteja anonyymeiltä, joiden mielestä noihin tapahtumiin mennään vain ilmaisen viinan perässä ja sitten saa jotain krääsää vielä kaupan päälle. Että se on vain kuulemma itsekästä. No totta hemmetissä otan esim. Cutrinin tuotepaketteja vastaan kun sellainen kouraani lyödään. Ei siellä silti olla mitenkään asenteella, että me makaamme silkkisillä tyynyillä muita ylempänä ja silittelemme kissojamme ja joku öljytty äijä ruokkii minua viinirypäleillä. Ihan tässä halusin verkostoitua, kerrankin. Bileet kuin bileet. Jos jotkut ovatkin tylsiä ja kiertävät kaikki kissanristiäiset ilman hauskanpitoa ja jotenkin "pakosta", se on heidän (yöunien) menetyksensä. Mulla oli tuolla ihan hauskaa, enkä varmaan kirjoittaisi koko tapahtumasta jos se olisi mielestäni ollut tylsää. 

Saimme tosiaan goodiebagit, josta löytyi kamaa Cloettalta (nannat syöty jo), Cutrinilta, Lolly Puffilta, Leaderilta ja Invisibobblelta. Olen tämän viikon muuten työttömänä surkean työsopimuksen takia, joten juttua pitäisi riittää!

"AND THAT'S WHO I AM"

Fiksuimmat saattoivat jo vaihtaa blogia otsikon perusteella? Jääkää toki hetkeksi. Useinhan weheartitista pöllityt andthatswhoiam-tekstit osuvat jotenkin onneksi niiden kuvan kanssa yhteen, mutta joskus siellä on vain sekaisia hiuksia rannalla kuvattuna ja sitten päällä teksti: "i want to be happy." Pistetäänpä vähän potkua niihin ja ollaan rehellisiä. Kaikki tekstihän nyt sellaisissa kuvissa näyttää hyvältä. Vai miten niin nämä eivät kelpaa kenellekään? 

Majoneesirakkautta ja vähän kuntoiluakin!

Minua haluttiin kuvata keskellä Turun toreja tiistaina. Suostuin, vaikka en siinä hädässä osannut kauheasti kertoa spontaanisti tyylistäni. Eikä se tyyli ollut mitenkään erikoinen, mutta ehkä toimittaja halusi jonkun ensimmäisen vastaantulijan. Hän otti kuvia ja tunki äänityskonetta naamalleni. Lähdin todella hämmentyneenä mutta iloisena jatkamaan matkaa poikaystävän kanssa, ja päädyimme Heselle. Mietin että miten julkkikset kestävät tätä elämää, kun minä kävin läpi jo yhtä pienen pientä haastattelua jälkikäteen.

Hesessä oli aivan tyhjää. Tammikuu ja superlupaukset varmaan verottavat moisia ravintoloita, mutta sentään me istuimme siellä ihan ikkunan ääressä niin että ohikulkijat näkivät nautiskelevat naamamme. Ajattelin, että mitäpä jos toimittaja oli hiipinyt pimeässä illassa ikkunan taakse ja halusi pilailla kustannuksellani. Jos hän oikeasti oli joku blogini anonyymi lukija ja vainosikin minun syömisiäni. Vauva-keskusteluun tulisi pian taas aivan uusia provokaatioita: "Helli Pippanen vetää majoneesia Hesellä, vetää näemmä kaverinkin majoneesit. Ja edellispäivänä näin sen kaupassa, ja sillä oli majoneesia ostoskorissakin! Ja juustoa! Jos tammikuu on lupausten aikaa, en halua tietää mitä se mussutti jouluna." Okei okei, ehkä mulla on ollut aika majoneesintäyteinen viikko. Mutten voi sille mitään, että keksin tonnikalan ja majoneesin sopivan sämpylöihin. Ja haluan kotitekoista pitsaa ja nachosalaattia. Himoitsen suklaata koska jäin siihen koukkuun jouluna. Lakatkaa tuomitsemasta! 

Olen silti myös käynyt salilla. Minulla on ollut tällä viikolla mukana poikaystäväni, joka sai ilmaisen treeniviikon kuntosalilta siksi, että minä tunnen hänet. Hän näyttää minulle vähän uusia liikkeitä, koska sitä vanhaa ohjelmaa onkin pumpattu jo tarpeeksi kauan. Kuntokuulumisia voin alkaa tänne päivittää taas toisinaan, jos tykkäätte. Pakko leijua että tänään kokeilin penkkiä ekaa kertaa elämässäni! Sain tangon nostettua ylös. Joku saattaisi kysyä että mitä oikein olen tehnyt salilla tähän asti, kun en saa kuin tangon nostettua naruillani. Huomautankin että yläkroppa on jäänyt pienemmälle huomiolle koska se on aivan surkeassa kunnossa, vaikka sitä juuri silloin nimenomaan pitäisi vahvistaa. No nyt olen senkin asian päättänyt korjata.

Ihanaa että monet ovat jaksaneet kurkkailla blogiini vaikka olen taas ollut hetken kirjoittamatta. :) En vain halua väkisin keksiä tänne juttuja. Kuvaideoita ja muuta inspiraatiota pursuaa taas, joten toivottavasti se puhti näkyy täälläkin mahdollisimman pian. Uusi vuosi alkoi minullakin enkä mene sen enempää jauhamaan lupauksista, mutta tiedän että tästä alkaa uudenlainen kausi. Musta on ihan kivaa, että joillain alkaa uusia juttuja vaikka niistä ei intoilisikaan paria kuukautta kauempaa. Se ryntäys kuntosaleille alkaa tosin olla vain koomista, koska se on niin totta monessa kuntokeskuksessa. :D Mutta palaillaan taas!

VAIHTOEHTOBLOGIT

Sekä suosituilla että noubadeilla bloggaajilla saattaa olla parikin eri blogia nimensä alla. Arvostan tietysti sitä että joku jaksaa oikeasti kolmeenkin eri osoitteeseen kirjoitella elämästään eri näkökulmista. Toisaalta aiheet ns. spin off -blogeissa ovat usein samoja: urheilua, kokonaan valokuvausta tai vaikka ruokablogi. Mulle ei oikein sopinut mikään näistä erikseen koska juttu loppuisi saman tien toisen sivuni puolella. Valokuvausblogissa taas pitäisi oikeasti keskittyä pelkkiin kuviin, mutta oma turpavärkkini ja nakkisormeni eivät pysyisi erossa tekstin kirjoittamisesta. Aloinkin ajatella muita vaihtoehtoja.

#MÄKEKSINNÄMÄENSINHORO

Voisin kehittää rinnalleni alter ego -blogin, joka syöksee tulta suustaan joka kerta kun minä olen avannut omani. Hän olisi kunnon piikki lihassa, jolta ei jäisi pienikään vika huomaamatta: haukkuisi ulkonäköni, kirjoitukseni, mielipiteeni ja siinä samassa mutsinikin. Itserakkailta mielensäpahoittajilta tämä ei ehkä onnistuisi, mutta meikäläinen voisi antaa näin "kritiikkiä" itselleen. Sen nimi voisi olla vaikka dissaajanliekit.blogspot.com. Sitten pian unohtaisin että olen itse se joka minua haukkuu, ja alkaisin heitellä kommenteissa takaisin kunnianloukkaussyytteitä ja uhkailla oikeusjutulla.

 Voisin aloittaa myös blogin, jossa kerron anonyymisti elämästäni ilman mitään esteitä. Raotan vessassakäyntiäni, intiimialueen ongelmia, parisuhdeongelmia, itsetunto-ongelmia, haukun työkaverit siinä samassa... Ja sitten pienen ajan päästä olisi hauskaa huomata, että hitto se blogi on Helli Pippasen profiilin alla. Hups.

Pariisiporu ja vastaukset

Ensinnä haluan kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat jaksaneet käydä kurkkimassa sankoin joukoin blogiani tällä viikolla. Julkaisin sunnuntaina matkavinkkipostaukseni, joten päättelin että minustahan on tietysti tehty joku vauva.fi-keskustelu, jossa postaukseni tiimoilta räjähti oikea kommenttiryöppy ja siksi täällä on enemmän kävijöitä kuin ennen. Itsehän en googlaile itseäni, mutta voin kuvitella mitä siellä on lukenut: "Pippanen ei halua mennä Pariisiin, se ei niinku kelpaa sille ku se on semmonen snobi..:" "...Niinku romanttisin paikka missä oon ollu, mutta neidille kelpaa vain joku Barcelona..." "...Ties kuka sponsori tuonkin matkan maksoi! Mahtaa vanhemmat olla aikamoisia ritsbitsejä." Myönnetään, on rankkaa olla blogijulkkis. Onhan mulla sentään jo 21 virallista lukijaa (juu tiedetään, tuolla oikealla sivussa lukee että muka vain 20).

Tässä teidän lukijoiden usein esittämiä kysymyksiä. Keräsin ne kaikki kokoon, niin on sitten helpompi etsiä ne saman tunnisteen alta!

Missä käyt laittaa kynnet?

Siis lakkaan ihan ite, mut kiitsa. :)

Tunnistetaanko sut kadulla jo?

Mua on kyllä alettu vilkuilemaan siihen tahtiin, että varmasti mut tuntee jo koko Turku. Musta otetaan vauva.fi:hin paparazzi-kuvia, joissa juoksen kahvimuki kädessä Kauppatorilla. Nykyään käytänkin aurinkolaseja minne tahansa menenkin.

Näin sut eilen Espositolla, mut en uskaltanut tulla moikkaamaan!

NO OLISIT IHMEESSÄ TULLU HEI, MEILLÄ OIS VARMAAN SIKANA JUTELTAVAA. Plus, tuo ei ollut kysymys.

Keneltä saat inspiraatiota pukeutumiseesi?

Mun ei tarvitse imeä vaikutteita muualta, koska olen tyylijumala. Heitän vaatteita aamuisin päälle aivan miten sattuu, ja hups yleensä se näyttää hyvältä.

Tää ei nyt liity tähän postaukseen, mut mistä se sun iki-ihana lehmälaukku on?

Teetin nahkurilla, maksoi semmoiset 700 euroa. :)

Mistä ostat kaikki sun vaattees? :)

Samoista kaupoista kuin säkin, mun päällä ne vaan näyttää paremmalta.

Kiva paita! Käy ihmees kurkkaa mun blogi: //http.mylifeisbetterthanyours.blogspot.fi

Öö, mulla ei ollut paitaa tuon postauksen kuvissa.

 Huhhuh, mikä kasa kommentteja! Tähän meni varmaan pari tuntia vastailla, kun te höpsöt kysytte niin vaikeita. Tunnen lähentyväni rakkaiden lukijoideni kanssa viikko viikolta, varsinkin sen saman anonyymin joka tulee viimeistään Facebook-linkin saatuaan tänne kitisemään.

Ja sitten ihan aidot, aivan himosti myöhästyneet kiitokset Nooralle, joka joskus talven pimeinä tunteina julisti pitäneensä tästä blogista jo ensisilmäyksestä lähtien (New Blog Love -tunnustus). Olen otettu! :) Tosin, viedäkseni sen tunnustuksen eteenpäin mun pitäisi pistää monta alle 200 lukijan blogia listaksi tähän, enkä osaa oikeasti mainita nyt montaakaan koska blogien seuraamiseni on ollut vähän kehnoa. Ehkäpä vielä joskus kaivan sen tuolta luonnosten keskeltä! :D

PROVOSOIVA OTSIKKO

Aloitin tämän blogin samasta syystä kuin ite puin -bloggaaja: siksi että maailmassa on virhe ja siitä pitää usein huomauttaa ääneen. Minulla alkoi olla niin paljon asiaa ja aikaa käsissäni, että tämä oli pakko perustaa. Halusin vain oman kanavan, jossa voin ilmaista ajatuksiani ja persoonaani kuvienkin kautta. Niin kuin moni muukin.

Bloggauksesta on tullut vähän kuin sienestystä: se on jokamiehenoikeus. Mutta se että kaikki voivat sienestää, ei tarkoita että kaikkien kuitenkaan kannattaisi lähteä sinne metsään. Saati että he tunnistaisivat kantarelleja.

Homma on jossain piireissä mennyt siihen, että videopostauksia ladataan nettiin sen toivossa, että lukijoita satelisi. Aloitusrepla "eli aattelin tehdä videopostauksen" ja 10 minuuttia päätöntä ajatuksenvirtaa ja ajatuskatkoksia ei saa minua varsinaisesti hyppimään innosta. Keskustelevatkohan vanhemmat lastensa kanssa näistä blogien pitämisistä? "Ethän Elsi laita mitään liian yksityistä tai paljastavaa sinne nettiin?" "En tiettykään mutsi, säkin kuulut vaan yhdessä videossa kun huudat, että tule tiskaamaan." Sitten koko Youtube saa nähdä, kun esittelet uusia pikkareitasi. Tosi kiva, että koko maailmalla on mahdollisuus nähdä kun peilailet itseäsi webbikamerasta samalla kun puhut (no mitä ne muka sitten tekee?).

Lifestyle-nimitystä saa näemmä käyttää nykyään sellaisista blogeista, joissa esitellään muiden tahojen kuvia, ja sitten kuvataan omia shampoopulloja tosi läheltä. Ehkä kirjoittajalle tulee tosi glamouri olo, että ostin taas hei tresemeen shampoota, mutta ainakaan mulle se ei välity ruudun tälle puolelle. Ja jos ei blogia perustaessaan tiedä, mistä kirjoittaa ja millaisella palolla sitä jaksaa tehdä parin kuukauden kuluttua, en suosittele aloittamaan ollenkaan. Niin hauskaa kuin sienestäminen on, niin niistä vahveroista pitäisi myös osata tehdä jotain ruokaa.

Kannattaa olla varovainen mitä itsestään näyttää/kertoo. Ne Iholla-tyyppiset videotkin, jossa näytät oman koulureittisi ja kuvaat oman katusi osoitekilpeä, jäävät nettiin. Ei tullut mieleen, että sitä voi katsoa joku mieleltään sairas ihminen? Yksi tosi positiivinen asia on kuitenkin lähes kaikissa blogeissa: en ole nähnyt montakaan kännipäivitystä. Liekö se sitten vanhemmilla bloggaajilla sitä, että kerrotaan "juusto-viini-illasta", mutta oikeasti vedettiin kaatokännit.

Pakko vielä kommentoida sitä, kun eräässä blogissa luki että "blogisi on editoimaton versio itsestäsi". Mutta eihän se mene melkein kenenkään kohdalla niin. Itseään voi toki yrittää huijata, että koko elämä on yhtä brunssia ja mokkapalaa. Mutta jokainen omalla naamallaan kirjoittava laskelmoi varmasti aika tarkkaan, että millaisia kuvia itsestään nettiin lataa. Eikä siinä ole mitään pahaa, mutta älkää ruvetko väittämään että se on koko totuus.

Terveisin, Takakireä Tatti