ALFAJOULUN PALUU

Jos pitäisi valita tuon nuottivihon ja 1000 euron välillä, valitsisin nuottivihon.

Loin Pinterestiin aikanaan melkoisia unelmia siitä, miltä kämppäni ja kenties vanhempieni joulupöytä voisivat jouluna näyttää. Kävin muutama vuosi sitten Hemtexissä ja muualla kiertelemässä koko vuoden edestä, koska olin päässyt opiskelukurimuksesta palkkatöihin. Niin sanottu jouluhelvetti pääsi irti. Minusta on hienoa, että joku pyrkii jouluna minimoimaan ostoksiaan ja suosii kierrätettyjä asioita. Niin minäkin nykyään teen, vaikken olekaan jouludenialistien tasolla. Minulla ei kuitenkaan pitkään ollut paljonkaan joulukoristeita, joten  vääryyttä on korjailtu vuosi kerrallaan. Muutaman vuoden aikana olen hankkinut muun muassa flanellilakanat. Siis sellaiset joissa voi tuntea nukkuvansa flanelliyöpuku päällä, vaikka olisi peiton alla alasti.

Eipä se koti näytä vieläkään samalta kuin Pinterestin amerikkalaisissa kuvissa. Intoa piisaa kuitenkin sitäkin enemmän, ja se lienee tärkeintä. Reipas tekee esimerkiksi kranssinsa itse, mutta sellaisen voi ostaa myös paikalliselta yrittäjältä (Turun seudulla esimerkiksi Kranssiaitta). Tokmannin muovikranssit eivät tuo ainakaan omaan jouluun toivottua arvokkuutta - paitsi heidän havuköynnöksensä näemmä tuovat. Meillä on molemmissa ulko-ovissa kierrätyskranssit, mutta pääovi kaipaisi selvästi isompaa korua ensi vuodeksi. Eihän se näy edes kadulle asti! Jos minä tekisin jollekin kranssituliaisen, se päätyisi varmasti oven sijasta saajan ovimatoksi tai takkaan. Olen päässyt askartelemaan työpajoihin työkavereiden kanssa, mutta omalla kohdallani tekemisen ilo on isommin läsnä kuin osaaminen.

Jotkut jouluhullut keksivät teemoja jouluilleen: itse keksin viime vuonna Piparkakkutalon, koska ajattelin että iso juhla vaatii Teeman. Täällä ei edes vietetty silloin joulua isolla porukalla, kuten tänä vuonna. Aloin siis väsätä itse piparinmuotoisia koristeita, mutta jännästi ne jäivät kesken. En ollut edes suunnitellut, mistä materiaaleista ne oikeasti kannattaisi tehdä saati piirtänyt ensin kaavoja. Vuosi 2022 meni niin lujaa että hyvä, etteivät hiukset kärähtäneet vauhdista. Siksi teemankin toteutus jäi ajatuksen tasolle, ja lopulta hyvä niin. Pois jäivät myös männynoksa-asetelmat, jouluinen rocky road -pelti, tusseilla koristeltu jouluikkuna... Pahoittelen että viime joulun perinteinen postaus jäi tekemättä, mutta sitä ei olisi tehty samalla hartaudella kuin tänä vuonna. Voisimmeko jatkossa sopia, että juhlan teemaksi riittäisi joulu?

Olen ihastellut muiden havuasetelmia, isoja maalattuja olkipukkeja, diskovalaistuja joulukuusia ja piparkakkukaupunkeja, joita saatetaan väsätä viikkoja. Siksipä keksin meille kestävän teeman, joka on: nostalginen, perinteinen maalaisjoulu. Siihen lokeroon kotimme näyttää asettuneen kaiken someselaamisen jälkeen!  Siis enemmän sitä perinteistä laatua. Nostalgia ei kuitenkaan tarkoita ummehtunutta vaan sitä, että suurin osa koristeista on saatu vanhemmilta ennakkoperintönä tai hankittu Tori-sovelluksen kautta. Uutta ja raikastakin on tullut mukaan, koska en ole maalaisseniili (ks. keksivoi kuvassa). Pidän kiinni "joulutuukeista" joka ikisellä pöytäpinnalla joita täältä löytyy sekä lumihiutaleista ikkunoissa, joita on väsätty yhdessä. Ei ummehtunut, vaan kodikas!

Mikä määrittelee alfajoulun? Tyylejä on monia, mutta mielestäni koristeet, tietynlainen arvokkuus, runsas joulumusiikin kulutus ja ruokiin panostaminen ovat onnistuneen tunnelman avaimia. Sen on myös alettava joulukuun alussa, jotta siitä ehtii nauttia yksin ja yhdessä. Entä kuka sen alfajoulun määrittelee? Minä. Minä määrittelen sen. Sano se tarpeeksi usein itsellesi peilin edessä.

Mikä sitten luo sitä kuuluisaa joulun taikaa? Yllätykset. Esimerkiksi se, kun bonuslapsi pääsi kerran kotimatkalla hevoskärryn kyytiin tullessaan koulusta. Ystävällinen ohikulkija, eli tyyliin Liedon ainoa hevoskärryn kuljettaja heppoineen, tarjosi kyytiä kotiin. Ei tuollaisia osaa kukaan edes suunnitella - vai osaako? Myös joulukortin saaminen on aina ihana yllätys, varsinkin heiltä, joilta sitä ei osaisi odottaa.

Niksejä alfajulenin onnistumiseen myös ensi vuonna:

• Et voi aloittaa mitään liian ajoissa.
• Aloita siis kaikki ajoissa, mutta älä aloita yhtäkään uutta projektia enää kahta päivää ennen jouluaattoa.
• Mikäli mahdollista, pidä aatonaatto vapaapäivänä.
• Kun olet paistanut pipareita, jätä piparilaatikon kansi auki, jotta tuoksu leviää keittiöön myös piparien paistamisen jälkeen. Suljetussa purkissa on kyllä se etu, että tuoksu säilyy siellä varmasti ensi jouluunkin.
• Älä katso liikaa ideoita somealustoilta, jos se saa sinut ostamaan liikaa asioita ja kenties epätoivoisestikin. Päästä luovuutesi valloilleen!
• Katso kuitenkin ohjeet esimerkiksi jäälyhtyjen tekemiseen heiltä, jotka niitä osaavat tehdä.
• Jos sinulla on sauna, hanki sinne litratolkulla pipariöljyjä ja muita teematuoksuja. Voit sitten pääsiäisenä miettiä, kehtaako tuoksuja vielä käyttää.
• Hanki piano, jolla voit soittaa joululauluja. Ehdoton valttikortti, jos osaat soittaa pianoa.
• Jos saat lahjoja muilta, esitä toiveesi heille vasta kun olet kierrellyt kaupoissa itsekin ja tajunnut, mitä oikeasti haluat. Maailmanrauhan ja valkean joulun lisäksi, tietysti.
• Jos tiedät hankkivasi lisää koristeita ensi vuonna, mene hakemaan ne välittömästi tapaninpäivän jälkeen alennusmyynneistä. Säästö ei tule olemaan valtaisa mikäli Black Friday -uutisointiin oli uskomista, mutta säästö kuitenkin.
• Älä selvitä etukäteen, mitä aito joulukuusi maksaa: muuten saatat jättää sen ostamatta! Rohkeimmat hakevat kuusen vasta 23.12. alennettuun hintaan, mutta valikoima ei silloin päätä huimaa.
• Kastele joulukuusta joka ikinen päivä, kunnolla.

Kenties loppiaiseen ja kuusenhävitykseen tarvitaan erillinen vinkkilista.