JOULUN MONET MUODOT

 Aatonaaton hampurilaislounas. Kyllä, porotontut aterinpidikkeinä kuuluvat Alfajouluun.

Takana kuikuileville tonttuystävillemme päivä ei ollut erityisen ihana. Näytän lopputuloksen kenties myöhemmin ensi viikolla: niin päin pyllyä heidän teloituksensa sujui.

Facebookin jouluryhmä on saanut minut tajuamaan, että monella on oikeasti edelleen hyvin perinteikäs joulu, vaikka nyt on jo normaalia matkata pyhiksi Thaimaahan ja toisinaan aikataulut näyttävät vaativan isojakin kompromisseja. Mutta nykyään on ainakin paljon enemmän vaihtoehtoja sille, miltä jouluna saa kotona näyttää. En mene sen kummemmin vuodentakaiseen Ilta-Sanomien juttuun "mustasta joulusta", jossa esiteltävän asunnon oli kai tarkoitus olla tyylikäs design-joulu. Mustan tyylikkyyden ja ankeuden raja on tietysti häilyvä. Toisaalta taas yhden lööppilehden valokuvien perusteella voi olla vaikeaa saada kokonaiskuvaa. Eri asia on se, jos kotona ei näytä miltään kun loisitaan muiden nurkissa siellä ei olla jouluna edes paikalla. Minun jouluni alkoi tosiaan jo muutama viikko sitten, minkä takia tätä kämppää on ollut pakko laittaa viihtyisäksi.

Sitten takaisin joulutrendeihin. Ensin tulivat muovikuuset ja minimuovikuuset, joita moni kihniöläinen metsänomistaja ei niele vieläkään, ei vaikka olisi minkälaista allergiaa. Sitten tulivat iloiset värit ja valkoisuus niihin kuusiin. Nyt olen bongannut kuitenkin Instagramissa seinään teipattavan joulukuusen. No se ei taatusti varise lattialle. Se ei oikeastaan ole tielläkään eikä siinä ole niin iso koristeluvaiva, joten kissa- ja lapsiperheille se on oiva keksintö. En silti tiedä, haluaisinko teipeillä piirretyn joulukuusen meidän seinäämme. Eikö sitten voisi olla vain ilman? Designin kehitys ja minä emme ole tässä aivan samalla aaltopituudella. Ja kyllä, lumisadetta satava joulukuusi sisällä on liikaa. Myös parikymmentä valaistua pihapuuta on liikaa. Jouluvalot pimeydessä menettävät vähän hohtoaan, jos pihalla näyttää niiden ansiosta olevan kirkas keskipäivä.

Joulun väriteemaa mietitään sisustajakodeissa entistä hanakammin. Monella joulunpunainen ei enää iske "omaan silmään". Kokovalkoinen on kuulemma silloin se juttu. Mutta miten se sitten eroaa harmaasta arjesta, jos kotona on aina vain valkoista? Ai niin, joulumieli tehdään sydämeen eikä sisustukseen. Meidän värimme ovat kovin sekalaiset, mutta punaista liinaa on perinteisesti edelleen vaihdettu olohuoneen sohvapöydälle. Se on pirun hieno. Pakko myöntää, että Alfajoulu rakentuu punaisen varaan ihan senkin takia, että toimimme äitini ja muiden läheisten henkilökohtaisena romukoppana, ja saatavat ovat punaista ja harmaata. Niiden sekaan menee kätevästi kultainen, joka on vähintä mitä voin Meetvurstimiehelle tarjota tässä matalassa majassa. Lila väri ei tosiaan sovi, kiitos valtavan Telia-kampanjoinnin (hekin voisivat edes yrittää päättää, mitä nimeä firmastaan käyttävät). Lila/violetti ei lähivuosina sovi varmasti yhtään mihinkään, häistä babyshowereihin. Kiitoksia Telia, vältämme ansiostasi nyt yhden ällöttävän teemavärin. Vielä kun joku kesyttäisi limenvihreän.

Yksi kestoteema joulussa on kiire ja stressi. Kuuntelin radiosta tyyppejä, jotka tiesivät kaiken rinkelin muodon syntyperästä aina suomalaisten rutiineihin ennen jouluaattoa. Aatto on kuulemma vuosisatojen ajan ollut se h-hetki, jolloin kaiken on pitänyt olla valmista. Ihan itse olemme kansana päättäneet, että silloin myös siivotaan ja hoidetaan juoksevat asiat pois alta, kuten joku perunoiden pakkaaminen kellariin. Tämä tieto siis oikeuttaa meidät panikoimaan yhä edelleen. Minä en suostunut stressaamaan joulusta, mutta työlään siitä kyllä saa, kun oikein haluaa tehdä itse. Lomaa on ollut lähes koko viikko, ja ruuanlaitosta ja leipomisesta onkin tullut lähes kokopäiväistä hommaani. Silti perheelle lupaamani Snickers-kakku on edelleen kesken. Nautin suuresti saaristolaisleivän taikinan vaivaamisesta joululaulujen soidessa taustalla, mutta siinä ei paljon muuta sitten ehdikään - esimerkiksi pesemään mikroa...

Minä niin mieleni pahoittaisin, jos saisin rahaa lahjaksi. Tämä on yleistymässä varmaan edelleen, eikä siinä sinänsä ole mitään ihmeellistä. Minä en vain itse haluaisi jouluna äidiltä ja isältä kirjekuorta, jonka sisällöllä "voin ostaa mitä itse haluan". Kylmää, kylmää kyytiä! Luotan siihen, että onnistumme hankkimaan toisillemme ihania ylläreitä. Joskus saattaa mennä pieleen, mutta pakkohan toisinaan jonkun kohdalla on mennä.

Onko mikään oikeastaan muuttunut omassa joulussani? Olen huomannut, että kaikenlaista mukavaa pöhinää on ilmaantunut ennen jouluaattoa, kuten sukulaisten tapaamista ja risteilyjä. Ja tosiaan leivon vuosi vuodelta enemmän, kun luulen/toivon varmaan hetken olevani emäntä jollekin suurellekin joukolle. Myös lahjapakettien tekstit saavat toisinaan vaihtelua osakseen (ks. yllä). En ole muuten vieläkään ostanut imelää joulupuseroa itselleni, mikä jääkin tavoitteeksi ensi vuodelle.

Enkä minä mene joulupäivänä ABC:lle. Notkuvat pöydät lupaavat myös notkuvaa sotkukasaa, jota kukaan työntekijä ei ehdi siivota. Nyt täytyykin opetella menemään hienompaan ravintolaan, "JA SIIS IHAN MITÄ TAHANSA MUUTA KUIN JOULURUOKAA HUOH." Siinäs menet sitten. Ota pari palaa sushia, ole muita parempi Kaupunkilainen. En kyllästy jouluruokiin, jos niitä saa vain kolmena päivänä vuodessa. Silti uskon, että omallakin kohdallani joulu tuntuisi tavallista makeammalta esimerkiksi yhden etelänmatkajoulun jälkeen.