SISUSTUSLEHTIEN MYSTEERIT TOP 5 + 2

Tänään lähdetään liikkeelle ihan perinteisellä, sillä taukoa on tullut bloggaamiseen ja on aika päräyttää ilmoille pari vaivannutta asiaa. Sisustuslehtien kliseistä on ollut keskustelufoorumeilla juttua, ja haluan panna oman jukkapalmuni tähän soppaan mukaan. Koska en kuulu Suomen taloudelliseen eliittiin (vielä), minulla ei ole varaa tilata sisustuslehtiä kotiin saati ostella niitä joka viikko. Luen niitä innoissani odotusauloissa, mökillä ja kampaajalla (heh, mites se rahatilanne). Tykkään imeä niistä kaikkia unelmia itselleni, mutta olisiko monipuolisempi sisältö liikaa pyydetty? 

Olen anonyymien keskustelijoiden kanssa monesta asiasta samaa mieltä: esimerkiksi siinä, että iso maalaisromanttinen puutalo saa aina sen kolmen aukeaman jutun, vaikka muunkinlaisia kivoja huusholleja varmasti löytyy. Mutta miksi porukka sitten lukee niitä, jos ei muka tykkää kuitenkin? Ymmärrän kyllä, että esiteltävät kodit on siistitty valokuvausta varten, eikä vaatekasoja sen takia näy. En suutu siitä. Minua sen sijaan ihmetyttää moni muu asia. Viimeksi kampaajan pallilla alkoi hämmentää yhden lehden aukeama, josta en ennen kaikkea tajunnut yhtään mitään. Sen lukeminen innoitti seuraavaan avautumiseen:

 5. "Värikkään keittiön kalusteet on tehty kestävästä corianista." Minä en ihan tosissani tiedä, mitä on corian mutta ilmeisesti jotain kestävää materiaalia. Onko se nyt uusi kupari? Pitääkö näitä lehtiä seurata useammin, jotta ymmärtää kaikki termit? Miksen näe kalusteissa mitään keskenään samaa, jonka tajuaisin olevan coriania? Korianteri on ainoa asia, mikä minulle tulee mieleen.

4. "Turkoosi kannu on Perobasta." Onko Peroba siis valtio, kaupunginosa, sisustusliike...? Googlesta löytyi ensimmäisenä kahvila ja kai siihen kuuluva sisustusliike, joten kannu on voitu pölliä suoraan tiskiltäkin. Ihmekös tuo, kun hintatietoja ei ollut. Mahtava "löytö".

Tämä takka ei ole kohtuuton vaatimus - se on ilmiselvä toteutunut unelma.

3. "Hintatiedot kysyttäessä liikkeestä." Eli aivan h****n kallis. Uskallatko nöyryyttää itseäsi ja soittaa? "Ai se amme maksaa siis pari tonnia, heh selvä, tulemme katsomaan sitä myöhemmin..."

2. "Ullakolle oli jäänyt vanhoilta asukkailta täysin uudenveroinen, 400 euron arvoinen arabialainen taikamatto, jolla saatiin Jesperin huoneeseen lämpöä ja mukava alusta leikkimiselle. Jesperin ystävät saavat lentää sillä joka ilta." Mysteeri 1: miten designia täynnä oleva talo ihan oikeasti kestää lapset - tai toisinpäin? Onko vanhempien pitämä kuri sietämätöntä vai onko kukaan edes ikinä kotona? Mysteeri 2: miten nuo kaiken elämässään saavuttaneet nobelistitaiteilijapariskunnat voivat vielä löytää roskalavalta ilmaiseksi juuri sen timanttisen lipaston eteiseen, kirppiksiltä antiikkivalaisimia... Minä koluan niitä samoja kirppiksiä, eikä vastaan ole tullut kuin sisustukseen täydellisesti sopiva vanha radio! Ja meillä siis on jo radio!

1. "Esteettisyyttä rakastava pariskunta kertoo, että lähtökohtana kaikessa on silti käytännöllisyys." PAS-KAT. Tämä on pahin ja suurin valhe sisustamisen historiassa, enkä ymmärrä miksi ei vain voi sanoa, että joku näyttää kivalta vaikkei sillä ole mitään käyttöä. En ole nähnyt esimerkiksi yhtäkään innovatiivista, käytännöllisyyttä huokuvaa keittiötä livenä. Käytännöllisessä keittiössä tulisi ensinnäkin olla nykypäivänä vähintään viisi tarpeeksi isoa laatikkoa jätteiden lajittelulle, reikä pöydässä suoraan bioroskiksen yläpuolella (kiitos Jamie Oliver), isommat tiskialtaat, ja yläkaappeja ei pitäisi näkyä missään. Mausteiden tulisi olla liikuteltavassa lootassa ja mielellään aina kahdessa eri paikassa. Käytännöllisyyttä ei toisaalta tarvita, jos ei oikeasti edes tee ruokaa.

+ Eero Aarnion kestosuosikit. Oliko ne nyt niitä muumilamppuja?

++ Pelkistetty = valkoinen tai mustavalkoharmaa. Yksi iso klisee, josta on kaikkien onneksi sisustuslehdissä luovuttu, on se kuuluisa "piristysväri". Enää ei pidetä punaisia sohvatyynyjä edes jouluna, kun kaikki on nyt pelkistettyä. Käsittääkseni tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että värit jätetään kokonaan pois. Toki jos koti kuvastaa asujaansa sillä tavoin, niin olkoon.

Ystävä ehdotti, että minun blogini voisi keskittyä toimimaan innostavana ja kannustavana blogina. Jos ensi viikolla sitten taas.

MAMMANI OLI FLORISTI

Olen vuosien varrella kerännyt kaikenlaista mustikkaunelmaa ympäristöstäni kuvien muodossa, sillä violetista on hyvää vauhtia tulossa lempivärini. Kuvissa näkyy paljon nimenomaan kukkia, enkä ole saanut niistä vieläkään tarpeekseni. Sukurasitteet alkavat siis näkyä elämässäni, kuten otsikossa mainitsinkin. Syksyä kohti mennään viimein täälläkin. Imaiskaa inspiraatiota!

Tämän oven väriset hiukset keväällä, kiitos.

UUSI LEMPINURKKAUS

Innostuin kesän alussa parvekekukista, ja niistä olen huolehtinut nyt pari kuukautta. Toiset ostavat taloja ja hankkivat koiria tai lapsia. Minä opettelen pitämään huolta muun muassa pelargonioista. Kerrostalomme ala-aulassa virui yksinäinen tuoli, jonka otin sitten luvan kanssa partsillemme asumaan. Pari Indiskan vanhaa tyynyä selkänojaksi ja Ikean peitto pepun alle, niin siitä tuli suorastaan kuningatartuoli. Siksi se pitää myös ikuistaa tärkeänä kesäpaikkana. Se ei tosin kasveineen kaikkineen ole vieläkään tarpeeksi värikäs minulle. 

Moni sanoo, ettei kesäparatiiseissa tule oikeasti usein istuskeltua. Bullshit, sanon minä! Viivyin tuossa kirjan kanssa kerran niin kauan, että menin sisälle vasta sitten kun tuli oikeasti niin pimeää, että lukeminen kävi mahdottomaksi. Tupakoivilla ihmisillä on sikäli helpompaa, että heillä on aina syy mennä parvekkeelle. Minä sitten menen nolona vain joskus seisomaan ja tuijottamaan maisemaa. Aamupalankin tuossa nurkassa tosin nauttii mielellään. Synttärikaffeja siellä ei kannata välttämättä pitää, ellei nauti lehtipuhaltimen äänestä taustalla (tottahan nyt putoilevat koivunlehdet ovat heinäkuussa se suurin ongelma).

Kuvissa näkyvä asu oli haalari. Kuvien oton jälkeen leikkasin housuosan pois ja lähdin bailaamaan - lahkeet eivät peittäneet kunnolla edes takapuoltani. Nyt se on ihan vain paita, joka kaipaa ompelijan viimeistelyä! Niin ja puin siis kuitenkin hameen paidan kaveriksi ennen ulos menoa...

Äidin käsi oli malttamaton.

 Ylhäällä ihan näitä kuvia varten rumaksi kynitty amppeli.

Onnea on räikeä olohuone

Varoitan, että tämä postaus on sitten täynnä väriä! Meidän olohuoneemme on nyt niinsanotusti valmis. Kun astun sinne, niin ei ole tarvetta muuttaa mitään. Viihdymme molemmat oikein mainiosti, toivottavasti niin tekevät myös satunnaiset vieraamme. Tosin eräs nahkanojatuoli on saatava pois, mutta sillä ei ole kiire. Nytkin istun siinä kirjoittamassa, koska tässä saa parhaan lepoasennon läppäri sylissä. Täällä vain on liikaa mustaa, ja rajasinkin tuolin pois sohvakuvasta... Mutta eipäs jaaritella tässä sen enempää, vaan annetaan kuvien puhua puolestaan! Kävin Indiskassa lahjakortin vinguttamisen toivossa, mutten osannut vielä millään päättää, mitä kaappaan sieltä mukaani. Koko kauppa, kiitos heti. Mutta tiedän kyllä: ei sitten enempää oranssia. Mihinkään.

Jäitä sekaan, ja avot!

Olin näemmä sen verran innoissani, että lappukin jäi kiinni vielä tähän kuvaan... Tämä täydellisyyttä hipova valaisin (ei varsinaisesti lyhty!) on synttärilahja ystäviltä. ♥

Erään miehen voimataulu. :)

Sohvatyynyt, lyhty  ja sohvapöydän pöytäliina Indiska  
Kynttilät ja tarjottimen hiekka Kodin1
Torkkupeitto Ikea 
Kameli-, Arnold- ja kukkataulut All Posters. Sohvan yläpuolella keskimmäinen taulu sekä lattiaruukku ovat anopin kirpparilöytöjä. Kirpparille pitäisi mennä myös itse, kunhan saan sopivan seuralaisen!

Olohuoneesta sniik piikkiä

Lopetin sitten ne feissarihommat. Oikeasti se oli yksi parhaita työyhteisöjä, joissa olen ollut. Tai oikeastaan paras. Ja minä olen sentään kiintynyt siihen mordor-tehtaaseen! Tuolla oli kaikki reilua. Aivan ihania ihmisiä, humanisteja. Pomolle soitettuani irtisanomisesta taisin tirauttaa pari kyyneltä, vaikka ehdin tehdä hommaa vain kaksi kuukautta. Silti nyt kun olen lopettanut, olen saanut keskittyä pesän rakentamiseen, myös vähän kuvaamiseen ja ruuanlaittoon.

Tässä nyt olisi lisää kuvaa lähinnä olohuoneestamme. Keittiö on mustavalkoinen, suhteellisen steriili paikka, enkä tiedä mitä kuvakulmia sieltä muka esittelisi muille. Siivoan sitä kyllä jatkuvasti. En tiedä minkä värinen keittiön lattian pitäisi olla, ettei siinä näkyisi jokainen pieni leivänmuru! Kokonaisvaltaisempaa kuvaa tulee sitten, kun taulut ovat oikeilla paikoillaan. Täällä hakee muutenkin pari esinettä vielä omaa paikkaansa.

Penkki saatu, talja Ikea, kynttilät Indiska, tyyny ja tarjotin vanhoja äidin antamia.

Jokainen Ikeassa käynyt tietää, mistä tuo matto on. Arkku haettiin Sotkasta. Etsin vastaavanlaista tori.fi:stä ja vaikka mistä pari kuukautta, mutta kun ei tuohon vaan sopinut mikään niistä vaihtoehdoista. Piti sitten mennä kalliimman kautta, mutta se miellyttää nyt molempien silmää! Penkki taas saatiin miehekkeen äidiltä, mutta tajusin että se notkuu hieman, kun siihen istuu. Olin ajatellut, että siihenhän istuu kolmekin ihmistä, jos pitää iltamia. En kuitenkaan uskalla päästää varmaan yhtäkään miestä siihen, ettei hajoa saman tien. :D

Kaikki tyynyt ovat Indiskasta. Kävin siellä pitkästä aikaa pari viikkoa sitten, ja voisin hypistellä siellä tavaroita vaikka kuinka pitkään! Rakastan sitä kauppaa. Onneksi oli järjen ääni vieressä, joka ohjasi minut mahdollisimman nopeasti kassalle. Niilläkin rahoilla mulle olisi saanut kyllä pari uutta vaatetta, mutta pihtailen sillä osastolla vielä, koska nuo nyt piti vaan saada. Seuraavaksi pitäisi sitten viedä vanhaa tavaraa kiertoon, kunhan saan aikaiseksi viedä muutaman laatikollisen kirpparille. Täällä on kyllä mukavan tyhjää. Muuton jälkeen ymmärsi taas, että oikeasti jos en koske johonkin lumppukassiin kolmeen vuoteen, niin siitä kannattaa hankkiutua eroon... Hyvin on päästy alkuun!

Mustaa nahkaa olohuoneessa

Mitä ottaisin mukaan asunnosta, jos syttyisi tulipalo ja siinä olisi aikaa ajatella? Valokuva-albumin ja läppärin lisäksi pelastaisin uuden sohvamme. Heittäisin sen yhdellä kädellä parvekkeelta jollekin, koska se on parasta mitä olohuoneesta nyt löytyy. Sopivan pehmeä, mutta niin ryhdikäs että ympärille ei paljon muuta tarvita. Toki sen majesteettiselle selkänojalle voi asettaa valkoisen torkkupeiton ilmettä kesyttämään. Myös oranssit tyynyt toimivat kivana kontrastina. Tämä ei pienistä juhlista/krapulapäivän makoiluista mene lyttyyn vaan palvelee toivottavasti vuosia yhtä rypyttömänä. Ja mikä ero Ikean Ektorpiin (se sai uuden kodin) - ne rypyt ja kulumat eivät edes haittaa tässä yksilössä. Sitähän kutsutaan vain ajan patinaksi.

Kompromissejahan pitää tehdä, joten siksikin päädyimme mustaan. Minä en välttämättä halunnut helpointa valkoista sisustusta (vaikka kieltämättä se olisi sopinut vaalean lattian kanssa tosi raikkaasti), ja poikaystävä halusi jotain miehekkäämpää. Yksi suuri "kompromissi" makaa kyllä olohuoneen nurkassa, nimittäin lennonjohtoasemalta näyttävän tietokonekeskuksen tuoli. Se todella on suunniteltu tuntikausien pelaamiseen eikä johonkin aamupäiväiseen vauvafoorumisurffailuun. Tuoli ei siis ole kovin kuvauksellinen, mutta olkoon siinä vielä - minä saan säätää kuitenkin täällä lähes kaiken muun.

En olisi uskonut, että olisimme taulujen suhteen saumattoman samaa mieltä. Kumpikin valitsi oranssinsävyisen taulun netistä, vaikka oranssi oli alunperin minun toiveeni. Mutta ne miellyttävät kumpaakin. Ukkeli valitsi vielä kukkataulun - HAH! Tauluja ei tule enempää, ettei ala mennä sekaiseksi.

 Älkää edes kysykö vaatekaapeista. Olin ajatellut, että puolittaisimme sekä henkariosion että hyllyt, mutta mites kävikään: vaatteeni vievät kaapeista tilaa kolme neljäsosaa... Vien kirpparille kyllä osan niistä, koska en todellakaan käytä kaikkia! Kaikkea suoraansanottuna paskaa lensi myös suoraan roskikseen, jessusmaaria mitä kaikkea olen kantanut mukanani tähän asti... Pikkuhiljaa täällä asetutaan!

Yksiön yksilölliset edut

Nautin kovasti tästä luukusta, jossa elän. Sijaintinsa vuoksi se on täydellinen, mutta säästöjen huvetessa fuksisitseille ynnä muuhun elintärkeään joudun miettimään, että mennäkö töihin vai muuttaako ihan suoraan halvempaan asuntoon sitten myöhemmin. En haluaisi millään tästä lähteä! Muuttokin on niin hauskaa puuhaa, että mieluiten jättäisin sen vielä tuonnemmaksi.

Kylpyhuone oli ennen oikea häpeäpilkku, mutta kivalla suihkuverholla siitä sai vierasystävällisen ja kodikkaamman. Ruman kylpyhuoneen kolme sääntöä: peitä, peitä ja peitä! Keittokomero on kivan kompakti, mutta aika ajoin vieraillessani muiden luksuskeittiöissä oma nurkkaus harmittaa paljon. Ei siksi että keittiöni kaapit ovat susirumat ja kuluneet, vaan siksi että se ei oikeasti toimi niin hyvin kuin se voisi toimia. Säilytystilaa on vähän, kaikki tiskit eivät mahdu samaan aikaan kuivauskaappiin (tämä tosin vaatii todellista tiskivuorta) jne. Leipominen on lähes mahdotonta, ellen halua sotkea sekä "olkkaria" että keittiötä - ruokapöytäni olohuoneessa on nimittäin ainoa sopiva laskutaso taikinalle. Vanhempien luona valkoiset kaapit, kiiltävät pinnat ja ikkunasta tuleva valo tuntuvat suorastaan porvarilliselta, ja heidän helposti liukuvat laatikkonsa ovat jo merkki liian helposta elämästä. Mutta omassa yksiössä on ilman muuta etunsa:

• Voi valita, katsooko telkkaria sängystä vai sohvalta. Mieletön valintojen maailma.
• Isompikin siivousurakka kestää maksimissaan 45 minuuttia, ja puunailenkin täällä melko usein.
• Keittokomerossa on tilaa kääntyä sekä hieman kumartua. Vau.
• Voin kuoria roskiksen yläpuolella samaan aikaan kun paistan jotain pannulla ja paloittelen vihanneksia, eikä tämä vaadi askelten ottamista mihinkään suuntaan. (Tätä ei ole täytynyt tehdä pariin viikkoon juurikaan, koska syön aina koulussa, ja kotona riittää siten pienempikin eväs.)
• Asunnon  pienen koon vuoksi säilytystila erinäisille roskille ja pulloille on rajoitettu, joten minun on pakko karsia aika ajoin turhia juttuja asunnosta pois ja pitää järjestystä yllä. Tällä haavaa ei ole enää parveketta, johon voisi sulloa talvisin roskikset odottamaan noutajaansa...
• Vaatehuone! Se on oma arjen lüxükseni, sinne voi piilottaa ainakin hetkeksi edellämainitut pullokassit ja muut. Sinne myös mahtuvat oikeasti kaikki vaatteeni ja paljon muuta.
• Tässä oppii pikkuhiljaa aina vain paremmaksi säilyttäjäksi, koska haluaisin yleisilmeen olevan siisti. Olen monta kertaa asettanut kaiken uusiksi vaatehuoneessa ja muuallakin, ja olen valmis tekemään sen niin monta kertaa, että tämä kämppä on täydellisen toimiva ja tilava.

Tulipa noista ruokajutuista mieleen miehinen vinkki: Texas Pete -soosi! Koska olen syönyt kanapihvejä ja muutenkin kanaa aika lailla ja se voi välillä kyllästyttää, niin olen löytänyt uuden ja edullisen keinon nauttia siitä yhä edelleen. Sellainen tavallinen wing sauce kaupan hyllyltä vie minut saman tien siipiravintolamuistoihin, tai enemmän ehkä uuden ukkelini luokse, jossa kanaa harvemmin nautitaan ilman texaspeteä. Molemmat mielikuvat ovat mukavia, ja luulen että purkki on melko pian jo tyhjä.

Sunnuntai-iltana istahdin sohvalle suunnilleen täydellisen päivän päätteeksi (kaikki taas mukavasti jee), otin suklaata ja maitoa, ja aloin katsoa roskaa telkkarista. Nyt kun illat pimenevät, niin täällä on tietysti tosi tunnelmallista, kun pitää Ikean valaistusta päällä. Melko hämyinen tunnelma, kun risaisen paperivalaisimen toinen lamppu on ajat sitten palanut... Mutta se ei ollut pointti, vaan se että olisi tietysti kivaa, jos täällä istuisi joku joskus kanssani, juuri sunnuntaisin. :D Pesisi vaikka hampaita tai söisi iltapalaa. Mutta nou hätä, onneksi on puhelin - ja suklaata! Onko muita negatiivisia tai positiivisia kokemuksia yksiöelämisestä?

Ps. Niitä kuvia kyllä tulee tänne ihan pian... :)

Mamman perintöpöydän uusi ilme

Sain mammani vanhan peilipöydän, joka oli alun perin vaaleanruskea ja melkoisen kulunut. Tässä se nyt uutena, vanhaa ilmettä ette nyt nähneetkään koska allekirjoittanut vähän niin kuin aina unohti ottaa sen ennen-kuvan. Nähdessäni pöydän tajusin sekunnissa että se tulee minulle, se maalataan valkoiseksi ja tuoli verhoillaan mieluiten valkoiseen nahkaan. Sitä verhoilua saa nyt tosin vielä odottaa, koska en tiedä kuka sen tekee ja millä hinnalla. Eräs tuttavapiiristäni huomautti alkuperäisen värin nähdessään että pöydän arvo laskee mikäli sitä alan maalata. Ensinnäkin: pöytä ei ole antiikkia tai muutenkaan sellaisenaan mikään maailman arvokkain kaluste. Toiseksi, pöytä on nyt moninkertaisesti arvokkaampi valkoisena kuin alun perin, koska pinta on taas kunnossa ja se nyt vaan näyttää hitosti paremmalta. Kolmanneksi, en kahmi kotiini vanhoja esineitä siksi että niistä voi joskus saada rahaa.

Marssin ostamaan maalarinvalkoisen maalin, hiomapaperit ja pensselit K-Raudasta, mutta kun ihkun DIY-projektini aika koitti niin arvatkaa tarttuiko kanssaeläjäni pensseliin. Se siitä itsenäisen naisen tuunailusta... (Minä kyllä hioin!) Mulla ei ole koskaan ollut tuollaista prinsessapöytää itselläni ja olin ehtinyt jo tovin haaveilla siitä. Nyt sellainen löytyy, ja olipa vielä edullinen projekti! Koska makuuhuoneemme on "ruma ku faan", sijoitimme pöydän olohuoneeseen ja tänne se sopiikin täydellisesti. Siinä on myös hyvä laittaa hiuksia. En ole tainnut vielä koskaan kihartaa kutrejani istuen, joten kähertämiseni helpottuu huomattavasti. Ja luonnonvaloa tulee ikkunasta!

 

Tämä kämppä alkaa nyt muutenkin näyttää asutulta ja siistiltä. Eihän siinä mennytkään kuin kaksi kuukautta. Täytynee laittaa olohuoneesta myöhemmin kuvia kun saan loputkin roinat pois tieltä. :)

Ennen / jälkeen olohuone

Olemme asuneet tässä jo vuoden, ja aluksi tietysti jämähdimme siihen ajatukseen, että "ah kuin ihanaa kun tavaramme sopivat näin hyvin yhteen". On valkoista mattoa ja käytetty Ikean sohva, sekä anopin vanha sohvapöytä. Uusia huonekaluja ei oikeastaan ostettu, paitsi nahkasohva Ekotorilta. Itse kuitenkin kovin luovana persoonana en kestänyt enää olkkarimme entistä tilaa, joten halusin repäistä ja tuoda sinne jotain eloa. Ei kai tuossa entisessäkään mitään vikaa olisi ollut, mutta esimerkiksi tuo matto oli jo todella kulahtanut, ja ylimääräistä tavaraa oli liikaa.

Nykyinen olemus on mielestäni paljon pirteämpi! Se jujuhan tässä on sinistäkin sinisempi matto sekä söpöt pöllötyynyt. Pitäisi varmaan väsätä J:lle joku miehinen nurkkaus tänne tasapainottamaan tilannetta... Niille, jotka kuvittelevat että sisustan vain pitääkseni kulisseja yllä ja jotenkin näyttääkseni paremmalta, voin ilmoittaa että meillä harvemmin käy ketään. Olen vain sattunut mielessäni sisustamaan tuonkin osan kotiamme varmaan viisi kertaa, koska hengaan kotona aika paljon. Lempiväriäni tuskin tarvitsee kenenkään enää kysyä. :)

Matto Asko, pöydät Ikea, pöllötyynyt H&M Home, siniset tyynyt Indiska ja hopea peili Jysk. Älkää välittäkö pahvilaatikosta, joka on tilapäisesti päällystetty Hello Kitty -torkkupeitolla. Älkääkä entisestä sohvapöydästä, joka vieläkin viruu tuolla vasemmassa nurkassa!

Joulutunnelmointi on alkanut jo täälläkin!