HYVÄÄ VIIHDETTÄ ETSIMÄSSÄ

Olen tottunut siihen, että klikkiotsikoiden takaa ei löydy suurta tietomäärää vinkatusta aiheesta tai sitten koko asiaa on ylidramatisoitu. Olen kuitenkin joutunut pettymään myös telkkaria katsoessani. Realitya on vaikea seurata, jos vilautellaan koko ajan pätkiä tulevista jaksoista. Tai kun sarjan "tähti" puhuu videomateriaalin päälle siitä, miltä nyt tuntuu, kun oma sisko ei ollutkaan samaa mieltä jonkun käytöksestä lounastreffeillä. Yes, I'm looking at you Kardashians. Hekin tajusivat jo lopettaa.

Kukkahattutyyliin sopivat kuvat.

Enemmän ärsyttää, kun suomalaiset sarjat ryhtyvät samanlaiseen "puoliksi tekemiseen". Esimerkiksi ruokakauppiaista tuli oma sarjansa keväällä. Odotukseni olivat (jostain syystä) korkealla. Minulle markkinoitiin K-kaupan arkisia, realistisia tapahtumia. Mitä sain? Uuden K-kaupan tappavan hidasta avaamista ja kauppiaan perheen aterioinnin seuraamista kotonaan(!) juhlavaatteissa. Tällaista myötähäpeällistä teatteria en olekaan hetkeen nähnyt, eikä esitys mennyt läpi. Sitten seurattiin, mitä kauppiailla on varaa tehdä vapaa-ajallaan, kun tätä harvoin suodaan. Sarjan kuvauksessa ei toisaalta taidettu luvata mielenkiintoista tai mukaansatempaavaa menoa.

Mitä olisin halunnut nähdä? Veemäisiä asiakkaita, sitä kun kokonainen kuorma ruokaa ei kelpaakaan myyntiin, miten tauotus toimii ruuhka-aikana, miten kauppias itse joustaa ja tuuraa, mistä kauppias ostaa ruokansa, otetaanko työntekijöiden ideoita huomioon, mistä ideat "uusiin kokeiluihin", kuten viinibaarin avaamiseen kaupan sisään, tulevat ja miten tällaiset typeryydet perustellaan... Miten trendit, ketjun sisäiset ohjeistukset ja lainsäädäntö säätelevät kaikkea? En koskaan nähnyt käsiteltiinkö näitä aiheita, koska lopetin seuraamisen ensimmäiseen, puiseen jaksoon. Kuulemma ohjelmassa näytettiin sentään yhteistyökumppaneita ja lähiruuan tuottajia.

Epäsuora ihmettely sarjan alussa, että ison ketjun ruokakauppaa pitämällä saa itselleen hyvän tienestin, lienee nyt sitä katsojan aliarvioimista. Ei se tuota kellekään lisätietoa eikä saa haukkomaan henkeäänkään, koska ei ole kyse mistään Koneen johtoportaan elämästä. Kiusallista tunnelmaa lisäsi tarve ylläpitää ja nostaa kauppojen profiillia. Omaa perhettä ja muita kauppiaita piti mielistellä ja luoda kuvaa mukavasta työyhteisöstä. Kaikki oli siis aivan liian siistiä, varmaan siksi että kaupat itse pääsivät vaikuttamaan jaksojen lopputulokseen(?). Kiinnostavaa oli vain se mahdollinen uhka, että useat työntekijät joutuisivat koronan vuoksi karanteeniin.

En siis syytä itse esiintyjiä tai suomalaisten tapaa olla ei-dramaattisia kameran edessä, vaan viihdeohjelmien surkeaa toteutusta. Olen valmis kuluttamaan välillä roskasarjoja monen muun tavoin, mutta sen voi tehdä kevyellä kriittisyydellä, jottei unohtaisi mitä hyvä viihde on. Muistan pettyneeni aikanaan myös Fitnesspäiväkirjoihin: pääosassa olevat naiset kuvaavat itseään kotona, salilla ja kadulla, jolloin kuvan laatu on kotivideomainen. Se nyt vain näyttää halvalta ja varmaan onkin sitä, kun kamerakäsi on koko ajan esillä eikä kuvakulma juuri vaihdu. Tätä tyyliä nähtiin jo ennen koronaa, joten mistään turvallisuussyistä ei voida puhua. Tuotantopuoli on ehkä leikannut ylimääräiset "niinku"-sanat pois esiintyjien monologeista, jotta voidaan puhua tv-sarjasta eikä Youtube- tai Instagram-videosta.

Monella somekanavallakin tilanne on monologimainen - joskus se tosin yritetään verhoilla jonkinlaiseen "keskusteluun" tai keskustelun herättämiseen. Puhujana on kuitenkin usein yksi ihminen, minäminä, kanavansa moderaattori, oman brändin luoja. Asiaa tutkineilla olisi varmaan tarkempaa sanottavaa aiheesta. Tosin Netflixin kasvavasta sisällöstä päätellen ihmiset ovat ajautuneet jo hyvän aikaa myös fiktion pariin, koska fantasiaa ja rehellistä draamaa osataan vielä tehdä.

Katson tässä samalla Dragnificentia telkkarista, ja täytyy sanoa että jopa näissä Hollywood-tyylisissä ohjelmissa on herätty siihen, että ihmiset janoavat kyllä edelleen sisältöä. En ole vielä tylsistynyt vaan katson toista jaksoa putkeen. Drag-taiteilijat tekevät kaikkensa viihdyttääkseen yleisöään. YES GIRL!