keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

SAAKO JO NAUTTIA?



Ovatko etätyöläiset jo päässeet kotoiluglooriastaan? Uutisissa näkyi otsikko, jossa sanottiin ettei moni ihminen tehnyt lainkaan etätöitä viime vuonna. Se mielekkyys kuuluu harvoille. Toiset joutuvat edelleen ajelemaan edestakaisin tehden töitä ja suunnittelemaan jokaisen seuraavan liikkeen ihmishälinässä, parkkipaikoilla, ostamaan lähikaupasta lounaat, kantamaan eväitä jne. Maski naamalla. Ai on vaikea kuulla mitä toinen sanoo? Paljon kurtistuneita otsia ja huokailuja maskin sisään, ärsytyksestä ja hengitysvaikeuksien takia. Alkon kassa kysyy papereita. Etkö enää tunnista minua Anniina?! 

Kukaan ei toivottavasti toivo tämän jatkuvan. Joku kehtasi heittää jo verokevennyksiä tms. etätöitä tekeville. En ole vähään aikaan kuullut elitistisempää ehdotusta. Etätöissä säästää työmatkojen puuttuessa aikaa, rahaa ja hermojaan, mutta vielä pitäisi saada hyvitystä. En ole myöskään ikinä nähnyt töissä ja lähipiirissä sellaista määrää ihmisiä, jotka olisivat niin loman tarpeessa kuin nyt. He ovat sanoneet sen ääneen, ja monesta se näkyy päältä - varmasti minustakin. Maskin käyttö alkaa rassata ainakin minua. Huomaan, että silmäni ovat töissä välillä puoliksi kiinni, kun ilmaa pääsee maskin yläkautta silmiin. Lapset luulevat, että nukahdan pystyyn. Sitten ihmettelen, miksi väsyttää koko ajan ja kurkku on enemmän tai vähemmän kipeä päivän päätteeksi. Mulla on onneksi asiat muuten hyvin, en kiellä sitä. Ei kuitenkaan auta hokea, että kaikki on hyvin, jos kropassa tuntuu maailmantuska ja oma väsymys. Tätä postausta kirjoitan flunssan kourissa kotona, joten kurkkukipu tuli potenssiin kaksi. Toisessa uutisessa todettiin, että ihmisiä harmittaa ainainen marmatus ja valitus - joten...




Iloisempiin uutisiin! Lähdemme kesällä miesystävän ja hänen kahden lapsensa kanssa Uuteenkaupunkiin. Viime vuonna yövyimme yhdessä keskustan vanhassa puutalossa, Villa Ruustinnassa, ja sama paikka on tiedossa nytkin. Suosittelen yöpymistä jokaiselle, joka viihtyy moisessa miljöössä. Olen törkeästi olettanut, että kaikki suomalaiset tietävät sen kesäisen tunteen, kun päällä on kevyttä vaatetta ja istuu viileällä puulattialla, kuuma kahvi kädessä. Mutta tietäväthän kaikki tästä?! Jos et tiedä, niin kokeile. Saa istua tuolillakin, jos kyseessä on esimerkiksi kahvila tai ravintola. Siinä olotilassa kelpaisi tehdä etätöitä. Äänimaisemana toki hiljaisuus, kahvikuppien kilinä, linnunlaulu tai pehmeät ikivihreät iskelmät.

Viime vuonna samalla suunnalla saimme tosin pettyä pari kertaa: lapsille suositeltu museo oli lapsille se kaikkein tylsin paikka, ja he huusivat etteivät mene  sinne enää koskaan. Eläintilalla ei ollut eläimiä, vaikka nettisivuilla luki niin. Korona oli vienyt bisnekset. Tämä on todella valitettavaa, mutta yritykset voisivat edes tiedottaa muutoksista, joita heidän toimintaansa tulee. Pettymysten ja epävarmuuden seurauksena olen ollut yhteydessä etukäteen puhelimitse lähes kaikkiin paikkoihin, joihin olen lähdössä kesällä. Olen asennoitunut niin, että kun netissä luvataan prinssinakit ja puoli valtakuntaa, niin perillä odottavatkin viuhuvat okapallot ja konkurssipesä. Ulkomaille ei tulisi mieleenkään lähteä. Miten ihmiset edes pystyvät nauttimaan reissuistaan vaikka etelässä, kun korona-ajatus on kuitenkin takaraivossa nakuttamassa?

Kysymykseni siis kuuluu: saahan kesästä jo nauttia? Turun jokirannassa nähty ihmispaljous oli yhtä hämmentävää ja ilostuttavaa nyt kesän alussa kuin viime vuonnakin. Ihmisiä samassa paikassa, iloisina (osa kepeän itsevarmoina selvästi parin oluen jälkeen) nauttimassa lämmöstä. Ja mitä tämä runsasbassoinen musiikki on?! Tuota tarvitaan lisää, vaikka kannustan vielä varovaisuuteen tietyissä tilanteissa. Paljon on kiinni omasta päästä, asenteesta. Olen syönyt jätskiä ulkona, ihastellut luonnon vihreyttä (aina sama homma...) lukenut lehteä viltillä vähissä vaatteissa, hölkännyt metsäpolkuja ja pyöräillyt moneen paikkaan. Olen ollut rannalla, kirppiksellä, laittanut ukkelin parveketta nätimmäksi, hoitanut yrttiviljelmiä. Ei siis mitään vaativaa, mutta vuoden kestänyt kurjuuksien pelto on nyt käännettävä ympäri yksi kesäinen teko kerrallaan. Saadaan vähän uutta perunaa pöytään.

Ei kommentteja: