Hiusasiaa ja pönötystä "kevätviimassa"

Hupsista mikä väli viimeisimpään postaukseeni! Tässä on ollut yllättäviä ja ikäviä tapahtumia omalla kohdallani sekä lähipiirissä, eikä ole oikein huvittanut postailla mitään. Se kun olisi kaikki vain kurjien asioiden vatvomista, mitä saan tehdä tarpeeksi muutenkin. On ollut tosi vaikeaa keskittyä pääsykokeisiinkin, mutta olen sentään jotenkuten aikataulussa. Niistä laitan pian erikseen juttua, koska en halua sotkea epätoivon kyyneleitä tällaiseen postaukseen. :D

Kävimme tänään Ikeassa ja kuvasimme samalla meikäläistä, ja kuvista (tai jäykkyydestäni) voi päätellä että viima oli melkoinen. Olen havahtunut siihen, että hiukseni ovat tosiaan aika väsähtäneen näköiset. Hoidan niitä silti mahdollisimman hyvin ettei vain mikään estä niitä kasvamasta lisää kesäksi. Juurikasvua löytyy viitisen senttiä, koska ideana oli että sieltä alkaisi tulla hiukan vaaleampaa tilalle ja saisin kesäksi kunnon punaiset hiukset. No kävi ilmi että se hius onkin aika tummaa (nainen etkö tiedä millaiset hiukset sinulla on oikeasti...), mutta siihen pitäisi värin tarttua silti tosi hyvin. Nyt tässä välitilassa pitäisi sinnitellä varmaan toukokuuhun. Yksi tavoite on ainakin saavutettu: seitsemän vuoden kasvatuksen jälkeen ne ulottuvat sinne minne niiden kuuluukin - eivät sentään sotkeudu vielä vessassa käydessäni. Mutta hiukseni olivat superlyhyet kun aloitin lukion, ja silloin päätin että saan vielä pitkän tukan jota voi kihartaa jatkuvasti. No nyt selvittelen takkujani tästä pehkosta ihan onnessani!

Joo, kävimme tosiaan siellä Ikeassa. Jotta maaliskuun puolella postauksistani saisi jotain selvää, kerrotaan nyt että muutan parin viikon kuluttua yksiöön. Tästä voimme päätellä että "pääsen" kokeilemaan sinkkuelämää, josta minulla on hyvin sekavat ajatukset. Kirjoitan niistä ehdottomasti myös tänne. Päätin että koska asunto on superpieni, pitää sen olla edes kaunis. Indiskan ja Ikean voimalla aion tehdä siitä söpön pesän itselleni. Siellä on tosi kiva vaatehuone, jonka lattialle ostin jo lampaantaljan, koska onhan se tärkein tavara heti aterimien jälkeen.

Olen hiusasioiden ohella havahtunut myös siihen että meikkaan aina samalla tavalla. Päätin siis ottaa pitkästä aikaa huulipunan kauniiseen käteeni, eikä se ehkä näytäkään hassummalta. Olen pelännyt aina että se kuluu heti pois, mutta muistaakseni tuo oli juuri sellaista laatua ettei se noin vain lähde viinilasillisen mukana kurkustani alas. Niinpä olen käyttänyt sitä bileissä ja ihan arkenakin. Alemmasta kuvasta näkee että muita väripilkkuja päälleni ei ole eksynytkään! Mutta kohta tulee kevät, ja mulla on kasa turkooseja vaatteita odottamassa. Voi luoja miten ehdin käyttää niitä kaikkia...