Urheilutapaturma!

Eihän urheilija tervettä päivää näe! Vammoja joka puolella, voi tätä kärsimyksen määrää. Eilenkin sattui suorastaan tapaturma salilla, kun leikin steppilaudan kanssa... Jätin sormeni johonkin väliin, kun vaihdoin steppilaudan korkeutta. Katsokaa nyt tuota! Pakko mun on ottaa pari välipäivää, koska ei itseään voi yksinkertaisesti rasittaa jos on tuollainen verinen haava tassussa. Ei vain pysty.

Kuntosalista jaksetaan vouhottaa nyt niin paljon, että trendi voisi siirtyä jo eteenpäin. Vaikka aiheesta ei olisi kiinnostunut, niin siihen törmää silti väkisin kun vinkkejä tehokkaampaan treeniin jaetaan jokaisella nettisivulla mihin eksyy - ja kaikissa lehdissä. Mihin muut urheilulajit unohtuivat? Tuntuu että vain juoksu ja kuntosali saavat kunnioitusta. Mihin hävisivät uinti, joukkuelajit, hiihto, ratsastus... Missä ovat otsikot, jotka lupaavat 10 vinkin avulla parantaa juuri sinun ja hevosesi yhteispeliä? Tai kuumottavat kysymykset siitä, kumpi on tehokkaampi hiihtotyyli: perinteinen vai luistelu?! Sitä minä kysyn.

Ja huomautan perään, että en silti edelleenkään ymmärrä miksi joku käy kuntosalilla, jos ei halua mitään vastusta itselleen asettaa. Pyrin keskittymään omaan treeniini, ymmärtämään muiden henkilökohtaisia tavoitteita ja blaa blaa. Mutta herääköhän eräs salilla kävijä joskus itse siihen, että kahden kilon painot olkapäätreenissä eivät saa hänen naamaansa pienintäkään irvistystä? Siellä tehdään tasaisella tahdilla, ilman ponnisteluja. Se on varmaan sitten sitä liikunnan iloa ja ylläpitävää liikkumista.

Jospa seuraava urheilupostaus olisi taas hivenen positiivisempi! ;)