Olen jäänyt jälkeen lukuaikataulustani sattuneista syistä, mutta ei peliä sentään menetetty ole. Olen lukenut alkuihmetyksen jälkeen suurimmaksi osaksi alleviivattuja kohtia ja vihkomuistiinpanojani, joita en voi käsittää kirjoittaneeni viime keväänä. Silloin olikin ranne jo melko kipeä! Aikatauluni on sellainen, että luen kirjan viikossa eli vuorottelen kahta kirjaa. Voitte arvata että en ole saanut viimeisenä parina viikkona kirjoja luettua aina loppuun, koska on ollut muuttoasiaa ja kurja olo. Mutta jos on vain pari pääsykoekirjaa (ja on hidas lukija niin kuin minä :D) niin tämä on yleisesti ottaen hyvä tahti.
Pääsykokeisiin lukemisessa on nyt aivan valtavasti hyötyä siitä, että luin viime keväänä samaa materiaalia. Kun vuosi sitten luin kaksi viikkoa toista kirjaa ensimmäisen kerran (tuijotin suu ammollani että mitä v**** latinaa), niin nyt aikaa kuluu puolet vähemmän kun suurin osa termeistä on hallussa. Mutta koska kaikki aiheet tuntuvat niin tutuilta, on vaarana ettei mieleen jää mitään paremmin koska otan homman liian leppoisasti. Aihe kiinnostaa tosin edelleen, ja motivaatio on vähintään yhtä korkealla kuin viime vuonna.
Alleviivaus ja kertaus ovat tärkeimpiä oppimisen kannalta, ainakin mun mielestäni. Heräsin eräänä yönä kirkkain ajatuksin mielessäni ihmisen luusto, ja kertasin pikakelauksella kaiken mitä olin illalla lukenut. Tuli huikea fiilis, että on jotain sentään jäänyt mieleen. Sitten tietysti ajatuskartat auttavat jäsentämään asioita kappaleista, jotka ovat hirveän monimutkaisia. Tuntuu että jostain aiheesta haarautuu sata eri termiä ja luokittelua, joten ne on hyvä jaotella paperille. Ja sitten on niitä sairaita muistisääntöjä, joita kaikilla nörteillä kai on: muistan esimerkiksi replikaation ja siihen liittyvät asiat, kun ajattelen Sonata Arctican Replica-biisiä, ja kuvittelen laulajan päitä monistumassa mielessäni. Toivotaan että nuo ajatukset saa pidettyä kasassa kokeessakin... :D
Vaikka pyrin aloittamaan aamupäivällä lukemisen, niin joskus siinäkään ei pysty keskittymään. Tarkoitan että tietysti itseään on pakotettava hiukan mutta fiiliksen mukaan kannattaa mennä. Jos joku siellä nyt kuumottelee että vitsi kun tänään se opiskelu ei suju, niin se onnistuu taas sitten huomenna. Yleensä pyhitän illat sarjojen katseluun telkkarista, mutta yhtenä iltana istuin nenä kirjassa (ihan hiljaa, avokki voi todistaa että tämä on harvinaista) monta tuntia putkeen. Silloin se vain kulki. Ja sitten on päiviä kun haluaa tehdä suursiivouksen, nähdä ihmisiä, leipoa ja blogata.
Kavereilta olen myös saanut hyviä neuvoja, ja niitä otetaan edelleen vastaan vaikka teiltä lukijoiltakin. Yksi ystäväni sanoi että ennen tenttiä hän kyselee esim. kauppareissuilla ja muualla itseltään kysymyksiä aihealueesta ja tarkistaa vastauksen sitten kotona. Tuo on osoittautunut hyväksi menetelmäksi, varsinkin meikäläisen kohdalla kun logopedian koe on oikein/väärin-tyyppinen rastituskoe. Mitään esseitä ei tarvitse siis kirjoittaa. Toinen kaveri taas kirjoitti lukemaansa tekstiä tyhjälle paperille sitä mukaa kun luki. Voitte siis kuvitella että tekstistä ei jälkikäteen saa mitään selvää, mutta auttoi kuulemma sekin. Nuo tekemäni siistit muistiinpanotkin auttoivat tosi paljon, mutta se vei hirveästi aikaa.
Motivaatiota tähän urakkaan ei olisi, ellen tietäisi että haluan olla puheterapeutti. Se olisi mielestäni vaan sairaan siistiä, vaikka mulla on muitakin vaihtoehtoja tullut mieleen. Jos ajattelisin että "pakko päästä opiskelemaan oli ala mikä tahansa", en jaksaisi keskittyä. Vaikka haen sinne mihin haluan, mua turhauttaa silti jos joudun vielä ensi keväänäkin lukemaan logopedian pääsykokeisiin. Se olisi virallisesti jo neljäs kerta. Jos mua ei huvita joskus lukea, niin kysyn itseltäni että haluanko oikeasti toistaa tämän rumban vielä kerran uudelleen. En haluaisi. Ja vaikka keksin siivoustakin tylsempää työtä, niin joitakin kohteita siivotessani olen miettinyt että hitto, en todellakaan tee tätä lopun ikääni. Itse en ainakaan saa siitä mitään enää irti vaikka yritän.
Onko muita logopediaan pyrkijöitä muuten? Tsemppiä joka tapauksessa ihan kaikkien alojen pänttääjille. :)
Pääsykokeisiin lukemisessa on nyt aivan valtavasti hyötyä siitä, että luin viime keväänä samaa materiaalia. Kun vuosi sitten luin kaksi viikkoa toista kirjaa ensimmäisen kerran (tuijotin suu ammollani että mitä v**** latinaa), niin nyt aikaa kuluu puolet vähemmän kun suurin osa termeistä on hallussa. Mutta koska kaikki aiheet tuntuvat niin tutuilta, on vaarana ettei mieleen jää mitään paremmin koska otan homman liian leppoisasti. Aihe kiinnostaa tosin edelleen, ja motivaatio on vähintään yhtä korkealla kuin viime vuonna.
Alleviivaus ja kertaus ovat tärkeimpiä oppimisen kannalta, ainakin mun mielestäni. Heräsin eräänä yönä kirkkain ajatuksin mielessäni ihmisen luusto, ja kertasin pikakelauksella kaiken mitä olin illalla lukenut. Tuli huikea fiilis, että on jotain sentään jäänyt mieleen. Sitten tietysti ajatuskartat auttavat jäsentämään asioita kappaleista, jotka ovat hirveän monimutkaisia. Tuntuu että jostain aiheesta haarautuu sata eri termiä ja luokittelua, joten ne on hyvä jaotella paperille. Ja sitten on niitä sairaita muistisääntöjä, joita kaikilla nörteillä kai on: muistan esimerkiksi replikaation ja siihen liittyvät asiat, kun ajattelen Sonata Arctican Replica-biisiä, ja kuvittelen laulajan päitä monistumassa mielessäni. Toivotaan että nuo ajatukset saa pidettyä kasassa kokeessakin... :D
Vaikka pyrin aloittamaan aamupäivällä lukemisen, niin joskus siinäkään ei pysty keskittymään. Tarkoitan että tietysti itseään on pakotettava hiukan mutta fiiliksen mukaan kannattaa mennä. Jos joku siellä nyt kuumottelee että vitsi kun tänään se opiskelu ei suju, niin se onnistuu taas sitten huomenna. Yleensä pyhitän illat sarjojen katseluun telkkarista, mutta yhtenä iltana istuin nenä kirjassa (ihan hiljaa, avokki voi todistaa että tämä on harvinaista) monta tuntia putkeen. Silloin se vain kulki. Ja sitten on päiviä kun haluaa tehdä suursiivouksen, nähdä ihmisiä, leipoa ja blogata.
Kavereilta olen myös saanut hyviä neuvoja, ja niitä otetaan edelleen vastaan vaikka teiltä lukijoiltakin. Yksi ystäväni sanoi että ennen tenttiä hän kyselee esim. kauppareissuilla ja muualla itseltään kysymyksiä aihealueesta ja tarkistaa vastauksen sitten kotona. Tuo on osoittautunut hyväksi menetelmäksi, varsinkin meikäläisen kohdalla kun logopedian koe on oikein/väärin-tyyppinen rastituskoe. Mitään esseitä ei tarvitse siis kirjoittaa. Toinen kaveri taas kirjoitti lukemaansa tekstiä tyhjälle paperille sitä mukaa kun luki. Voitte siis kuvitella että tekstistä ei jälkikäteen saa mitään selvää, mutta auttoi kuulemma sekin. Nuo tekemäni siistit muistiinpanotkin auttoivat tosi paljon, mutta se vei hirveästi aikaa.
Motivaatiota tähän urakkaan ei olisi, ellen tietäisi että haluan olla puheterapeutti. Se olisi mielestäni vaan sairaan siistiä, vaikka mulla on muitakin vaihtoehtoja tullut mieleen. Jos ajattelisin että "pakko päästä opiskelemaan oli ala mikä tahansa", en jaksaisi keskittyä. Vaikka haen sinne mihin haluan, mua turhauttaa silti jos joudun vielä ensi keväänäkin lukemaan logopedian pääsykokeisiin. Se olisi virallisesti jo neljäs kerta. Jos mua ei huvita joskus lukea, niin kysyn itseltäni että haluanko oikeasti toistaa tämän rumban vielä kerran uudelleen. En haluaisi. Ja vaikka keksin siivoustakin tylsempää työtä, niin joitakin kohteita siivotessani olen miettinyt että hitto, en todellakaan tee tätä lopun ikääni. Itse en ainakaan saa siitä mitään enää irti vaikka yritän.
Onko muita logopediaan pyrkijöitä muuten? Tsemppiä joka tapauksessa ihan kaikkien alojen pänttääjille. :)
2 kommenttia:
Täällä yks ekaa kertaa logopediaan hakeva, tosin muita yliopisto-opintoja takana jo useampi vuosi :) mun lukeminen on niiiin hidasta. Puhuva ihminen menossa tokaa kertaa, A&F vasta ekaa. Teen siistejä ja yksityiskohtaisia muistiinpanoja joten ihan maksimi päivätahti on joku 30 sivua. Tavoitteena saada muistiinpanot valmiiksi molemmista kirjoista tässä seuraavan parin kolmen viikon aikana ja sitten ajattelinkin lukea vaan niitä muistiinpanoja ja tehdä ehkä samalla käsitekarttoja. Ihan älytön urakka tää kyllä on, mutta onneks motivaatiota alaa kohtaan löytyy niin paljon. :) Tsemppiä lukemiseen, kyllä sulla tänä vuonna tärppää!
Kiitos tsempistä! <3 Kiva kuulla etten ole ainoa, joka etenee suht hitaasti. Mieluummin luen niin että ymmärrän ja muistan kaiken, kuin että luen vaan nopeasti ja toivon että jotain jää matkalla päähän. Tuo vihkohomma on järkyttävä ja rannetta piinaava urakka, mutta sen jälkeen onkin jo paljon helpompaa! :)
Lähetä kommentti