Mamman perintöpöydän uusi ilme

Sain mammani vanhan peilipöydän, joka oli alun perin vaaleanruskea ja melkoisen kulunut. Tässä se nyt uutena, vanhaa ilmettä ette nyt nähneetkään koska allekirjoittanut vähän niin kuin aina unohti ottaa sen ennen-kuvan. Nähdessäni pöydän tajusin sekunnissa että se tulee minulle, se maalataan valkoiseksi ja tuoli verhoillaan mieluiten valkoiseen nahkaan. Sitä verhoilua saa nyt tosin vielä odottaa, koska en tiedä kuka sen tekee ja millä hinnalla. Eräs tuttavapiiristäni huomautti alkuperäisen värin nähdessään että pöydän arvo laskee mikäli sitä alan maalata. Ensinnäkin: pöytä ei ole antiikkia tai muutenkaan sellaisenaan mikään maailman arvokkain kaluste. Toiseksi, pöytä on nyt moninkertaisesti arvokkaampi valkoisena kuin alun perin, koska pinta on taas kunnossa ja se nyt vaan näyttää hitosti paremmalta. Kolmanneksi, en kahmi kotiini vanhoja esineitä siksi että niistä voi joskus saada rahaa.

Marssin ostamaan maalarinvalkoisen maalin, hiomapaperit ja pensselit K-Raudasta, mutta kun ihkun DIY-projektini aika koitti niin arvatkaa tarttuiko kanssaeläjäni pensseliin. Se siitä itsenäisen naisen tuunailusta... (Minä kyllä hioin!) Mulla ei ole koskaan ollut tuollaista prinsessapöytää itselläni ja olin ehtinyt jo tovin haaveilla siitä. Nyt sellainen löytyy, ja olipa vielä edullinen projekti! Koska makuuhuoneemme on "ruma ku faan", sijoitimme pöydän olohuoneeseen ja tänne se sopiikin täydellisesti. Siinä on myös hyvä laittaa hiuksia. En ole tainnut vielä koskaan kihartaa kutrejani istuen, joten kähertämiseni helpottuu huomattavasti. Ja luonnonvaloa tulee ikkunasta!

 

Tämä kämppä alkaa nyt muutenkin näyttää asutulta ja siistiltä. Eihän siinä mennytkään kuin kaksi kuukautta. Täytynee laittaa olohuoneesta myöhemmin kuvia kun saan loputkin roinat pois tieltä. :)