Kreikka! Osa 3

Kuten sanoin, Pargassa oli halpaa syödä ulkona ja teimme sitä joka ilta paitsi keskiviikkona Meteoran jälkeen. Olimme varautuneet siihen että tulemme myöhään ja olemme aivan naatteja, joten hotellissa päätimme tehdä kanaa ja riisiä. Kana haisi avokin mielestä jotenkin pahalle, mutta sen verran siedettävälle että luulimme sen olevan jotain paikallista suojakaasua. Kun kana oli valmista, J oli yhä epäileväinen ja käski minun haistaa. Lemu alkoi piinata meitä molempia ja tulimme siihen tulokseen, että sen on pakko olla pilaantunut jo kaupassa. Kana lensin roskiin ja söimme vain riisin. Boring! Ajattelin tehdä tähän nyt jotain yhteenvetoa ravintoloista ja tunkea asukuvia samaan, koska aina illalliselle mentäessä puin tietysti parhaat päälle.
 

Tavernoista paras, Yanni's muistaakseni.

No emme todellakaan menneet tuohon. :D "Finish menu"

Kreikkalainen ruoka on loistavaa, ja kävimme aika monessa tavernassa sekä parissa "oikeassa" ravintolassa. Silti yksi parhaista aterioista nautittiin kiinalaisessa. Buffet sisälsi juurikin kaikkea kiinalaista klassikkoa, jota mätöimme lautasellisittain. Siinä(kin) ravintolassa hyöri kissa. Kissoja oli paljon varsinkin hotellimme kulmilla, mutta luulen että lähes kaikki niistä olivat jonkun omistamia päätellen pannoista ja muusta. Kissoja ei ajettu koskaan pois. Eihän niiden päästäminen ravintoloihin tulisi Suomessa kysymykseenkään, mutta kissat veivät sydämeni tuolla matkalla!

Olimme kiinnostuneet eräästä Roofgarden-ravintolasta, mutta meitähän kusetettiin jo alusta asti: garden kuulosti jotenkin pihalta, puutarhalta. Puutarhamaisuutta ei kyllä ollut, vaikkakin kivat maisemat kolmikerroksisen talon katolta. Otimme molemmat pitsaa, ja ne olivat ihan hyviä. Tarjoilijat vaikuttivat todella jännittyneiltä, enkä ensin tunnistanut minua tervehtinyttä henkilöä henkilökunnaksi koska hänellä oli farkut jalassa... Paikan olisi saanut näyttämään siistiltä ihan parilla pienellä tehosteella. Jos joku on menossa juuri Pargaan (millä todennäköisyydellä?), niin tätä paikkaa en suosittele.

Paras ateria oli tietysti viimeisenä iltana, kun kävelimme linnoitusta kohti korkealle mäkeen Kastro-ravintolaan. Se oli oikeasti hieno paikka ja jotain mitä minä olin etsinyt jo koko loman ajan: loistava palvelu, rauhallinen meno ja ihana musiikki. Siellä osattiin myös oikeasti englantia! En kaipaa elämääni hirveästi sellaisia Ristorante-mainosten kaltaisia hetkiä, mutta tuo oli sellainen eikä se tuntunut imelältä. Annoksemme maksoivat jotain 15 euroa per nuppi, vaikka ne olivat jo menun paremmasta päästä. Lammasta tulee syötyä, eh, ei koskaan Suomessa, mutta tuolla se oli ainakin supermaukasta. Pakko mainita tähän väliin, että tarjoilijan pitkä tuijotus piinasi minua alkupalojen ajan. Ehkä se oli meikäläisen mahtaileva mekko, joka liihotti ylpeänä ravintolaan ja keräsi huomion. Koko matkalla ravintolaan näkyi ihmisten kotiovia, pieniä matkamuistokauppoja ja paikalliset mummelit vain istuivat ja tuijottelivat turisteja. Käsittämätöntä, miten paljon pieneen mäkeen mahtuu.

 

Seuraavassa (ja viimeisessä) Kreikka-postauksessa päästäänkin jo merelle! :)