Kreikka! Osa 2

Jaahas, jäimme keskiviikkoon eli Meteora-päivään. Tämä oli nyt se kiintiö-turistibussipäivä, jota ennen aina jännätään millainen opas on ja millaisia paukapäitä / ihania ihmisiä lähettyville istuu. Meteora on yksi Unescon maailmanperintökohteista, ja lyhyesti selitettynä se on valtavia, siis massiivisia kallioita ja siirtolohkareita keskellä maaseutua ja vuoristoa, joiden päällä on useita luostareita. Opas hehkutti sitä etukäteen enkä uskonut vakuuttuvani niinkuin hän sanoi että vakuuttuisin. Sitä näkymää on kuitenkin vaikeaa kuvailla sanoin, koska mieleen tuli pikemminkin Taru sormusten herrasta kuin perus nähtävyys.

Unohdin aamulla laittaa deodoranttia - asia jota ei ehkä pitäisi sanoa blogissa ääneen. Suutuin, koska koin J:n hoputtaneen minua. Mitäs itse töppäsin. Päätin kuitenkin mököttää tunnin alkumatkasta koska en olisi halunnut olla se paskalle haiseva turisti autossamme. No onneksi J:llä oli mukanaan myskisen miehistä dödöä, joten lainasin sitten sitä kun pysähdyimme huoltoasemalle. Ja mikä tätä kansaa vaivaa kun pitää koko ajan päästä pissalle ja kahville? Käykää kotonanne pissalla. Ihan sama juttu, että joku tunkee heti lentokoneeseen päästyään vessaan (kentällähän niitä vessoja ei varmaan ole). Mielestäni ne eivät ole sen sortin naistenhuoneita että sinne ihan väen vängällä haluaa tunkea, mutta että joku tunkee väkisin kreikkalaisiin reikä lattiassa / ei vessapaperia pönttöön -vessaan?

Matka kesti kolmisen tuntia Meteoraan, ja saavuttaessamme määränpäätä saimme oikein Lontoon sinfoniaorkesterilta buustia päiväämme cd-levyltä. Opas päätti pitää puolen tunnin mainospuheen Madeirasta vaikka olimme Kreikassa, ja hän kertoi auliisti punkin poistattamisesta nivustaipeesta jollain Madeiran-reissullaan. Taisin tokaista miehekkeelleni että bussin oppaana pitäisi toimia Sami Hedberg ja vähintään takaisin tultaessa pitäisi saada laulaa karaokea - mieluiten kaikki yhdessä. Onneksi sain päivän mittaan huomata että meidän opas oli myöskin tosi hauska ja pirteä. Ja hän tykkäsi myös laulaa. Siinä kohdassa tunnelma oli vielä vähän väsynyt, joten sanoin sitten senkin että kiusallisuuden kautta luotiin tunnelmaa. Pari kuusikymppistä ihmistä veti naamaansa veden sijasta kaljaa, jota heillä oli mukana kassillinen. Lounastaessamme ravintolassa yksi tilasi "same" eli saman kuin edellinen tilaaja, ja toinen suomalainen otti burgerin. Niin sitä irrotellaan!

Vasemmalla vaijeri, jota pitkin pääsee kyseiseen luostariin. Kiipeämälläkin ilmeisesti, mutta mahtaa olla vaikeaa!

Me saimme kuulla jo päiviä etukäteen, että luostariin ei ole asiaa ilman polvenpeittävää hametta (edes housut eivät naisella kelpaa) tahi hartioita peittävää huivia/paitaa. Bussissakin asiasta muistutettiin pariin kertaan. Onneksi olin varautunut maksimekolla ja kaulahuivilla, niin olin ilmeisesti siveellinen (sekä tyylikäs, tietysti). Säädyttömät joutuivat laittamaan jonkun sinivalkopilkullisen essun päälleen, joista jotkut yltivät juuri ja juuri polviin. Tekisivät niistä sitten saman tien oikean mittaisia. Mikäli mies oli shortseissa, hän sai päällensä tavattoman mukavan näköiset munkkihousut. Opas kertoi että kerran häntä oli tullut vastaan kovin avonaisessa topissa oleva paikallinen naisopas. Meidän oppaamme oli kysynyt että onko tuo muka sallittua sittenkin. Paikallisopas oli nauranut ja tokaissut, että munkitkin tykkäävät! Tekopyhää sanon minä. Sitä paitsi, jos munkit ovat päättäneet elää keskenään vuoren päällä niin saavat elää ilman tissielämyksiä minun mielestäni.

Kotimatkalla kipaisimme Metsovon kylässä ylhäällä vuoristossa, jossa asuu 1000 ihmistä. En ole ollut Sveitsissä, mutta luulen että Metsovo näytti enemmän Sveitsiltä kuin Kreikalta. Oli juuston- ja viininmaistajaiset. No niin, kun puhutaan maistajaisista niin minä kyllä haluaisin maistella eri makuja. En ollut koskaan päässyt tuollaiseen, joten halusin nyt hifistellä. Ikävä kyllä saimme kolme eri juustopalaa kukin ja maistoimme vain yhtä punaviiniä. Se taisi olla hyvää mielestäni siksi koska se maistui melkein mehulle, joten ostin pullon sitä. Ehkä pienemmällä porukalla olisimme saaneet enemmän ohjausta viinien ja juustojen suhteen, nyt meitä oli koko pieni kauppa täynnä. Aikaa oli tosin hyvin vähän, että ehkä tuollainen nopea maistelu ei ollut huono asia.

Yksi turistibussipäivä oli loppujen lopuksi erittäin avartava muunkin Kreikan osalta, koska saimme kunnon tietoiskun oppaalta Kreikan taloudesta, uskonnosta ja muusta takaisin ajettaessa. Ja mikä tuuri - tuona päivänä oli pilvistä ja jopa pientä sadetta! Onneksi emme maanneet rannalla.

Panoraaman takia talot hieman vinossa, ei kai tuo nyt oikeasti mikään smurffikylä ole.