KEHO(MITTA)SUHTEISTA

Silmälaseista tulee hullunkurisia rajoja nassulleni. Tehdään tästäkin nyt nyyhkytarina iltapäivälehteen. Ripset ostetut, kulmat omat.

Ei tehdä tästä toisintoa niistä Instagram-avautumisista, joissa hoikat vaikuttajaihmiset uskaltavat yhden sivupakaran sijaan paljastaa kaksi kokonaista silopakaraa ja paljastavat samalla, että "it's all about angles". Kaveri kertoi kesällä Insta-tilistä, jossa on vierekkäin jonkun kauniin julkkiksen sekä muokattu että muokkaamaton kuva. Ne järkyttivät, mutta kyllästyin niihin myös ennätysnopeasti: ihan kamalaa, että joku kuvittelee, että heidän täytyy olla NIIN vaikeissa asennoissa jatkuvasti näyttääkseen hyvältä. Tilin tarkoitus on hyvä ja aloin miettiä, miten vääristynyt maailmankuva niillä kuvan malleilla on. On kiva tietää omat imartelevat kuvakulmansa, mutta turha alkaa vääristää niitä itselleen.

Juhannuksena mietimme muijain kesken omia hyviä puolia ulkonäöstä, sellaisia, joita ei tule arvostaneeksi kun ne ovat niin itsestäänselviä. Mainitsin itse nenän, koska en keksi siitä kerrassaan mitään negatiivista. Se on niin geneerinen nenä, että kellään muullakaan tuskin on siitä mitään mainittavaa. Jostain syystä olen tykästynyt myös nilkkoihini: taipuvat kuin tanssijalla kuuluu, ovat aika sirot mutta vahvat. Äiti pitää korvistani: en ymmärrä, miten hän jaksaa aina ihailla niitä. Koristin niitä alkusyksystä uusilla lävistyksillä. Näistä ei silti tarvitse tehdä koko maailman asiaa tai henkilöbrändäystä.  Tosin kaikista kehonosista saanee nykyään tavaramerkin: tulimme ystäväni kanssa joskus siihen tulokseen, että olkapäät on uusi peppu: jokin aika sitten niitä kosketeltiin vaivihkaa naisten ja miesten välisissä kohtaamisissa jokilaivoilla paljonkin, ja vaatetrendit korostivat olkapäitä.

Muistan, kun ollessani pieni aikuiset naiset kyykistyivät viereeni ja katsoin heidän polviaan. Ne olivat ihan erilaiset kuin minulla: ympäröity lihaksilla ja/tai rasvalla. Samalla heidän koko lantionsa pysäköi maisemani eteen ja laskeutui lempeästi lähelle. Yleensä he olivat tulleet auttamaan tai katsomaan, mitä teen. Kun nuorena naisena kyykistyin itse ja huomasin omat polveni, huomasin ajatelleeni että siistiä, mullakin on nyt aikuisen naisen jalat. Omista käsistäkin saattaa tulla sama fiilis tietyissä tilanteissa. Kun mietin lapsen näkökulmaa ulkonäköasioihin, tulee fyyisesti hieman vapautuneempi olo: he eivät arvostele vaan katsovat kiinnostuneina kenties korvakorujani. Enkä ole missään työssä kokenut niin vähän ulkonäköpaineita kuin nykyisessä. Tosin ehkä iän myötä ottaa muutenkin paineita eri asioista kuin 20-vuotiaana.

Uimapuvussa kävellessä tuntuu nykyään, kun paikat hyllyvät. Juostessakin pitkästä aikaa tunsin, että hyllyy vähän liiankin kanssa. Näissä tilanteissa mieleni matkaa sellaisiin suomalaisiin elokuviin tai sukulaisten esittelemiin höllyviin vartaloihin, kun kaikilla on hauskaa ja he ovat menossa uimaan. Kannustan siis nauramaan näissä tilanteissa itselleen lempeästi, vaikka se ei aina ole helppoa. Eikä toki ole pakko nauraa...

Kun naiseksi kasvuni alkoi, muistan rukoilleeni ehkä pari kertaa, etten koskaan saisi suuria rintoja. Tuntui niin kauhistuttavalta, että näyttäisin erilaiselta kuin muut. Ihan kuin muilla ei olisi sama juttu edessä - muutos. (Yksi kaveri taas toivoi kahta pippeliä korviensa tilalle, mikä kertonee tarpeeksi 90-luvun lasten kokemasta tasa-arvosta.) Sitten kun muutosta oli tullut, olin venynyt ja vanunut ja taas hoikistunut noin 23-vuotiaana, iloitsin vyötärö-lantiosuhteestani. Se oli ihan mukiinmenevä paketti. Halusin kirjoittaa Tinderissä ollessani profiilitekstiin #synnyttäjänlantio, joka toivottavasti lähettäisi oikean viestin sekä mitoistani että tulevaisuudensuunnitelmistani. Kumppanini taas totesi kerran, että ei mulla ole hänen mielestään kovin leveä lantio. No, mene ja vertaa! Tai siis älä. Oma kokemus saakin painaa eniten: en lähes koskaan myöskään ajattele olevani lyhyt ennen kuin joku tulee sen minulle kertomaan.

Iltapäivälehdissä eräs räväkkä otsikko oli saatu aikaan vain sillä, että yksi ihminen oli huutanut ilkeästi toiselle jonkun arven takia. Joka on lähes näkymättömällä paikalla. Josta kukaan ei ole kiinnostunut. Sama kuin itse jauhaisin jostain yläasteaikaisesta lautahuutelusta, että olisin "hiton rohkea, kun uskallan kantaa itseni ja olen selvinnyt tuollaisesta". Bullshit! Jos jokaisella on nyyhkytarina omasta kropastaan, iloiset uutiset eivät pääse framille. Ja nykyään jokaisella tuntuu olevan. Oman vartalon pitäisi olla jokaisen oma asia. Nyt niitä lokeroidaan, ja niistä tehdään ongelmineen ja hyvine puolineen sota-aseita ja lööppejä. Minulle henkilökohtaisuus tarkoittaa tässä vähän samaa kuin muiden ihmisten kesämökit: tuntuu pervolta mennä liian lähelle.

Ketään yllättämättä muotitalojen myyntiluvut eivät liene laskeneet(?), kun lihomisarvet, pisamat ja selluliittia on jätetty kuviin. Tämä edustaa äärimmäisen tervettä muutosta. Myöskään ihmisten hampaat eivät ole aina suorassa, mutta tätä kuvastoa ei ole hammasharjamainoksissa vielä lähdetty monipuolistamaan... Lapsilla saattaa näkyä harvahampaita, ja heitä ei saa kiusata vaan he ovat tietysti hellyyttäviä. Sain kerran kahvilaan saapuessani kommentin, että hiukseni ovat näköjään menneet juuri sadekuurossa pilalle. Eivät ne olleet, vain vähän sekaisin muuten. En usko, että ikäiseni naiskommentoija edes ymmärsi olleensa pöljä. Minua on myös kehotettu hymyilemään ryhmäkuvissa eri tavoin vain siksi, että se näyttäisi somessa hyvältä. Voimme varmaan kaikki oppia jotain, jos pohdimme ulkonäkökäytöstämme. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven!

En alkanut kirjoittaa tätä Sanna Marinin bleiserikohun takia, mutta onhan se keskustelu ollut käsittämätöntä. Jos hän olisi poseerannut Kotivinkki-lehdessä lapsensa kanssa ja kertonut jouluperinteistään - herravarjele vaikka peittävää Marimekkoa päällään - kohua ei varmasti olisi syntynyt. Koska silloin Marin olisi siellä, missä "kansan syvät rivit" toivovat naisen olevan. Marimekon mainostamisesta toki olisi varmaan tullut ongelma, mikä taas on aivan eri puheenaihe. Naiset nyt päättivät tehdä mediaa ja Suomi-brändäystä omalla ja modernilla tavalla. Olkaa hyvät, se näytti toimivan.

Jep, aina sama asento.