Pääsiäisloma kestää yliopistossani siis neljä viikkoa. Siihen mahtui kätevästi Meetvurstimiehen vierailu Southamptonissa, ja jo parin päivän jälkeen lensimme täältä Edinburghiin ja tapasimme siellä hänen veljensä ja ystävämme. Kolme ukkelia ja minä reissussa saattaa kuulostaa yllättävältä ratkaisulta, sillä emme saaneet poikaystävän kanssa niin paljon kehdenkeskeistä aikaa. Matka oli silti kerrassaan onnistunut! Rahaa paloi liikaa, ja sattuipa ylämailla pieni vahinko majoituksenkin kanssa: meinasimme oikeastaan jäädä taivasalle tai autoon nukkumaan koko päivän ajon jälkeen. Mutta aloitetaan Edinburghista, jossa vietimme kaiken kaikkiaan kolme päivää.
Airbnb-asunto (kuvissa yllä) oli hintalaatusuhteeltaan todella hyvä, ja halusin nimenomaan säästää asumiskuluissa ja antaa muuten palaa. Olin sanonut ukkeleille, että ei sitten mitään pröystäilevää. Päädyimme kuitenkin asustamaan Edinburgh Castlen alapuolelle toiselle puolen katua. Aika hullua, jos multa kysytään, mutta hinta oli oikeasti jotain 20 puntaa yöltä per henkilö. Lämmitys ei tosin toiminut parina ensimmäisenä päivänä, joten täysiä pisteitä kämppä ei meiltä saa. Voisin yöpyä siellä silti uudestaan. En vain ymmärrä, miten brittien lämmitys ei toimi vielä 2010-luvullakaan. Paljon on toki kiinni ikkunoista: ikkunat olisivat voineet olla melkein olematta, niin paljon ne päästivät sekä kylmää että ääntä sisälle.
Ensimmäinen ilta sujui irkkupubissa, meksikolaisessa ravintolassa ja lopuksi sentään ihan periskottilaisessa baarissa. Kahdessa sellaisessa. Livemusaakin oli toisessa tarjolla (symppis Graeme E. Pearson), mitä itse halusin ehdottomasti kuulla. Olimme tosin liian väsyneitä kuunnellaksemme keikkaa kokonaan. Olimme ostaneet Sainsbury'sta brittiläisen aamiaisen tarpeet ja myös evästä ylämaaretkellemme, eli nälästä emme kärsineet missään vaiheessa.
Kannatti ottaa se kuva aamupalapöydästä ennen kuin siinä oli oikeasti ruokaa. |
Tiistai sujui Royal Milella kävellessä. "Edinburgh-noobi" Mikke lähti kiertämään linnaa, kun me muut valuimme pikkuhiljaa katua pitkin kirjastoon ja kirkkoon. Kävimme Holyrood Palacessa, joka toimii kuningattaren jonkinlaisena kesäasuntona ja virantoimituspaikkana. Oli upea, mutta kuvia ei saanut ottaa! Monessa paikassa oli kuvauskielto ymmärrettävistä syistä, mutta se myös rauhoitti katselemaan ja kuuntelemaan tarkemmin kuulokkeista tulevaa opastusta.
Kokoonnuimme kaikki yhteen viereisessä Queen's Galleryssa, joka ei saanut haukkomaan henkeä samalla tavalla kuin Holyrood Palace. Mulle olisi riittänyt suullinen tieto, että britit saivat aikoinaan huikeita lahjoja intialaisilta pohatoilta, mutta kyllähän tuolla käyminen lisäsi omaa historiantietämystäni, jolla ei tosiaan voi kehuskella. Lounaaksi vedimme Oinkissa possuleivät kitusiimme. Etsimme fudgekaupan ja ostimme kymmenen erimakuista pötköä matkaevääksi ylämaille. Fudge House on vain yksi monista kaupungin fudgekaupoista, ja pötköt kyllä suorastaan sulivat suussa.
Löysimme myös kuvankauniin teehuoneen pääkadulta, mutta se oli aivan täynnä ja ihmiset jonottivat sinne. Niinpä kävelimme eteenpäin, seurasin ukkeleita Royal Milen hämärälle sivukujalle ja löysimme sattumalta vanhanaikaisen, vähän kellarimaisen kuppilan. Ulkoa päin ei ikinä olisi uskonut, paljonko porukkaa sinne mahtuu! Sää oli kolea, joten kuppi kuumaa ja sisätilat ylipäätään houkuttelivat. Kokolattiamattoa pitkin laahustaen menimme perimmäiseen nurkkaan, ja saimme pannun, skonsseja ja muuta hyvää pöytään. Paikan emäntä kyseli mistä olemme, ja joku mies autteli häntä "salin puolella". Se oli vähän huvittavaa, sillä mikään ruuhka paikassa ei ollut, ja olisimme voineet itsekin viedä kupit takaisin tiskille. Skonssit olivat hyviä, mutta eivät niin hyviä kuin Leeds Castlen kahvilassa. Tee maistui ihanalta, vaikken mikään asiantuntija olekaan! Ja mulle saa ostaa teepannun synttärilahjaksi...
Kokoonnuimme kaikki yhteen viereisessä Queen's Galleryssa, joka ei saanut haukkomaan henkeä samalla tavalla kuin Holyrood Palace. Mulle olisi riittänyt suullinen tieto, että britit saivat aikoinaan huikeita lahjoja intialaisilta pohatoilta, mutta kyllähän tuolla käyminen lisäsi omaa historiantietämystäni, jolla ei tosiaan voi kehuskella. Lounaaksi vedimme Oinkissa possuleivät kitusiimme. Etsimme fudgekaupan ja ostimme kymmenen erimakuista pötköä matkaevääksi ylämaille. Fudge House on vain yksi monista kaupungin fudgekaupoista, ja pötköt kyllä suorastaan sulivat suussa.
Löysimme myös kuvankauniin teehuoneen pääkadulta, mutta se oli aivan täynnä ja ihmiset jonottivat sinne. Niinpä kävelimme eteenpäin, seurasin ukkeleita Royal Milen hämärälle sivukujalle ja löysimme sattumalta vanhanaikaisen, vähän kellarimaisen kuppilan. Ulkoa päin ei ikinä olisi uskonut, paljonko porukkaa sinne mahtuu! Sää oli kolea, joten kuppi kuumaa ja sisätilat ylipäätään houkuttelivat. Kokolattiamattoa pitkin laahustaen menimme perimmäiseen nurkkaan, ja saimme pannun, skonsseja ja muuta hyvää pöytään. Paikan emäntä kyseli mistä olemme, ja joku mies autteli häntä "salin puolella". Se oli vähän huvittavaa, sillä mikään ruuhka paikassa ei ollut, ja olisimme voineet itsekin viedä kupit takaisin tiskille. Skonssit olivat hyviä, mutta eivät niin hyviä kuin Leeds Castlen kahvilassa. Tee maistui ihanalta, vaikken mikään asiantuntija olekaan! Ja mulle saa ostaa teepannun synttärilahjaksi...
Tottakai myös Harry Potter -kauppa oli pakollinen visiitti, kun siitä satuimme menemään ohi. En muista kaupan virallista nimeä, mutta siellä oli myös paljon Star Wars- ja Game of Thrones -aiheista tavaraa. Ottaen huomioon, että emme tälläkään kertaa poistuneet vanhastakaupungista (ainakaan kovin kauas), uutta tekemistä riitti kevyesti. Tällä kertaa sain viettää enemmän aikaa myös joulukaupassa. Kävimme kierroksemme päätteeksi vielä kirurgimuseossa, jossa oli ihan oikeita ihmisten elimiä esillä. Oli vähän rankempaa huumoria iltapäiväteen jälkeen, mutta itse halusin nähdä jopa suolileikkauksia ruudulta, kun niitä sai omaan tahtiin katsella!
Olin ostanut jo Southamptonista kylpypommeja matkalle mukaan. Minulle oli luvattu amme asunnossamme, mutta kun tiistaina yritimme täyttää sitä, tulppa ei suostunut pysymään alhaalla. Ei menty sitten kylpyyn, huoh. Täällä palelee sisällä sen verran, että sitä kuumaa puolen tunnin kylpyä ihan oikeasti kaipaa usein sekä asuntolassa että varsinkin Skotlannissa. Siksi amme oli suuri pettymys, mutta ehdimmepä sen sijaan illalla syömään Burgers & Beers -nimisessä rouheassa ravintolassa, jota suosittelen lämpimästi kaikille isonälkäisille.
Edinburghissa on onnistuttu mielestäni hyvin säilyttämään vanha ja silti myös tuomaan moderneja juttuja sinne sekaan. Skotlannin historia ja arkkitehtuuri viehättävät ainakin mua eniten (ja alan ilmeisesti kuulostaa neljäkymppiseltä. Great.) Ja se aksentti! Parissakin asiakaspalvelutilanteessa jäin kuuntelemaan myyjän puhetta ja hymyilemään idioottimaisesti, sillä skottilaisten puhe on kyllä kauneinta kieltä koko Britanniassa. Meiltä jäi vieläkin paljon tekemättä Edinburghissa: ennen matkaa teettämässäni gallupissa olin ainoa, joka äänesti esimerkiksi alpakoiden kävelyttämistä. ALPAKOIDEN. Sitä pystyy tekemään kaupungin ulkopuolella hintaan 20 puntaa / hlö. Ymmärsin kyllä hyvin, ettei muu matkaseurue halunnut käyttää aikaansa eläinten paijaamiseen. Viskimaistelu jäi taas tekemättä, vaikka niitä paikkoja netissä runsaasti listattiinkin. Kävimme kuitenkin hyväksi toteamassamme viskiliikkeessä, ja järjestimme seuraavina päivinä ihan omia maisteluitamme sekä auton takapenkillä että viimeisenä iltana.
Ylämaista tulee postaus valitettavasti noin viikon päästä, sillä lähden matkalle, eikä aikaa tekstien loppuun kasaamiselle välttämättä ole. Ottakaamme siis rennosti. :)
Ylämaista tulee postaus valitettavasti noin viikon päästä, sillä lähden matkalle, eikä aikaa tekstien loppuun kasaamiselle välttämättä ole. Ottakaamme siis rennosti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti