TERVETULOA JOULUMAAHAMME

Olen saattanut olla oikea peppupää bloggaamisen suhteen viime aikoina, mutta en ikinä jättäisi "joulunumeroani" julkaisematta. Joulusta on aina sanottavaa, ja nyt postauksia on luvassa vähintään kaksi.  Jouluun kuuluu olennaisena osana sen valmistelu jo kuukautta aikaisemmin. Samaa mieltä on ollut yllättäen myös Meetvurstimies, joka ei aiheesta yleensä intoile etukäteen, mutta tänä vuonna hänellä on syttynyt jokin liekki sisällään. Koska nyt eletään joulukuun puoliväliä, on pakko kertoa että kyllä valmistelut olivat jo viime viikolla täydessä vauhdissa. Sitä vaan kysyn, että montako joulusiivousta täytyy tehdä, ennen kuin kämppä oikeasti pysyy siistinä edes viikon verran?

Kuulemma koristeita on saatava lisää. En haluaisi oikeasti enää ylimääräistä krääsää kotiimme kun juuri hankkiuduin isosta osasta eroon kirppiksellä, mutta toisaalta jos ostaa hyvää kamaa... Joulukoristeethan nyt ovat jo ajatuksen tasolla kestohankinta. En heitä ainuttakaan koristetta pois, varsinkaan rakasta skotlantilaista vuorilehmääni! Mutta oikeasti, ensi vuonna panostan enemmän kotimaisiin tuotteisiin kuin nyt. Ei tuossa Ebayssa ole mitään järkeä. Nyt meillä on kuitenkin kolme jouluteemaista tyynynpäällistä, jouluaiheiset aterinpidikkeet, yksi valosarja lisää ja keskustelua kirvoittava kynttelikkö pöydässä. Saimme siis onneksi paljon tunnelmanluojia myös äideiltämme.

Vanhempieni eteisaulan joulutervehdys viime vuonna.

 

Meetvurstille on ollut tänä vuonna selvää, että hän haluaa tunnelmallisemman kodin kuin menneinä aattoina. En aivan tiedä, mistä tämä halu kilpavarusteluun on saanut alkunsa. Hän on yleensä niin hiljaa näistä asioista. Olen tietysti hänen kanssaan samaa mieltä, mutta luulin että hokema "sitten kun on oma koti" pätisi myös jouluhypeen. Ehdotin sitten samalla, että meidän on saatava tämän joulun hitti, tonttuovi. Luin tonttuovesta Iltalehdestä, ja sitä kautta taas löysin itselleni täydellisen Facebook-ryhmän, johon liityin oitis parisen kuukautta sitten:

"Sydämeeni joulun teen."

Tämä on merkittävä askel elämässäni, koska en oikeasti kuulu mihinkään yleisiin ryhmiin Facebookissa. Jouluryhmässä ollaan tietysti jo kuukausia intoiltu h-hetkestä (joka meidän/heidän tapauksessaan kestää sen pari kuukautta): laatikoita on tehty pakastimeen valmiiksi jo syyskuussa, jouluvalot voi hyvin laittaa lokakuussa ja ihan viimeistään marraskuussa aloitetaan joulukorttien askartelut. Saan sieltä hyviä vinkkejä siihen, miten Meetvursti viihtyy kotona pyhäpäivät vieläkin paremmin. Ryhmään pääsyyn vaadittiin jokin viesti ylläpitäjälle, jotta osoitti edes jollain tavalla olevansa joulun rakastaja eikä trolli tai mainostaja. Tottakai sanoin vain rakastavani joulua, mutta osaan myös katsoa tätä touhua kriittisin silmin. Sitä ei ryhmässä tosin saa näyttää, enkä haluaisikaan pilata  hyvää tunnelmaa.

Äiti sanoi suunnitelmistamme kuultuaan, että meille tulee Alfajoulu. Nauroin sille, koska se on osittain totta. Toisaalta taas touhuamiseni ei ole mitään verrattuna Sydämeeni joulun teen -ryhmän päivityksiin. Niillä ihmisillä saattaa kulua valokaapelia kymmeniä metrejä pihan valaisuun. Gallupeja jouluruuista, kinkun paistamisesta ja inhokkijoululauluista satelee päivittäin runsaasti. Ihanaa on, että ryhmäläisten kuvat säästyvät sinne ja niistä saa oikeasti ohjeet johonkin paperikorin punomiseen. Mutta välillä tulee tietysti tunne, että tässä nyt vähän brassaillaan omalla erinomaisuudella. Että voi vitsi kun sai tehtyä vain kolme tonttuovea viemisiksi sukulaisille halloweenin aikaan. Minulla sitä pelkoa ei ole, sillä askarteluni on rajoittunut tänä vuonna tasan yhteen synttärikorttiin, josta tuli suhteellisen ruma eikä edes taustapahvi pysynyt paikoillaan. Piparkakkutaloa emme ala väsätä, koska emme ole lapsiperhe eli ei tarvitse, ja ainoa taloyritys vuodelta 2015 oli niin heikko esitys, että jos meillä olisi lapsia, niin talo olisi mennyt niiden piikkiin.

Kun on vihdoinkin toinen jouluihminen samassa taloudessa, ehdotin oman glögin tekemistä, joulukorttiaskartelua ja sanomalehtikoreja lahjojen kantamiseen. Ruokaostoksiin panostaminen on toki itsestäänselvyys. Myös joulusukat ovat sitä kaupallista paskarytinää, jota meille piti saada. Omasta sukastaan Meetvursti on löytänyt jo itselleen pallivahaa ja alkoholia, minä muun muassa suklaata. Ilmoitin myös heti, että hänen porukoidensa vierailu järjestetään tänä vuonna meillä, KOSKA MEILLÄ ON JOULU. Omatekemät limput tarjolle ja kaikkea. Katsotaan taas sitten aatonaattona, mitä kaikkea jätin tekemättä koska "ei vaan kerennyt". Esimerkiksi joulukortit ovat edelleen tekemättä. Niitä on turha enää lähettää, ellei itse halua kiikuttaa niitä ystävien postilaatikoihin. Meillä on kunnon kulissi meneillään olohuoneessa, mutta siitä tulee kuvia vasta seuraavassa postauksessa, kun on vähän vielä hommaa opiskelun saralla.

Koska marraskuu oli jälleen kovinta raadanta-aikaa opiskelussa ja juhlimisessa, kotoiluintoni pakkatuu väkisinkin joulukuulle. En yleensä ole niin joulumuorimaisesti pyytämässä porukkaa meille joka pitäjästä, joten pakkohan tässä Alfajoulussa on olla jotain taustalla. Paistaakohan touhuistani yhtään läpi se, että vaihtokevät lähestyy?