VAGINAMONOLOGI

Tiedät olleesi liian kauan nainen, kun olet suuttumuksesi yhteydessä saanut muistuttaa ettei se johdu menkoista niin monta kertaa, että se alkaa oikeastaan jo naurattaa. Koska kyllä se joskus johtuu juuri niistä. Kuvailisin tätä puolta itsessäni lähinnä tragikoomiseksi.

Eräänä aamuna ymmärsin, että hillopäivät ovat nyt täällä. Ei siinä mitään, olin varautunut jo vetämään Buranaa. Aamuisin oloni on lähes aina ihan perushyvä: puuro mikroon ja mustikat sekaan, niin päivä käynnistyy kyllä. Tällä kertaa puuro ei ehtinyt mikrosta pöytään, kun tajusin että nyt menee taju kankaalle. Mites nyt näin oksettaakin. Ja kas, olen kaksinkerroin lattialla ja tuntuu supistelua(!) ja vannon etten ikinä, IKINÄ synnytä, jos se tuntuu tältä tai todennäköisesti pahemmalta. Olisipa Meetvurstimies täällä auttamassa, tai oikeastaan onneksi ei ole niin eipähän näe tätä säälittävää näytöstä. (Joku olisi soittanut oikeasti jo ambulanssin, ja ehkä niin pitääkin tehdä seuraavaksi että joku ottaa vakavasti.)

En päässyt koko päivänä mihinkään. Seuraavana päivänä pääsin, ja miesoletettu lääkäri otti minut juuri niin vakavasti kuin edelliselläkin kerralla: "Joskus kuukautisten aikaan voi olla vähän heikko happi." Luojan kiitos työterveydelle, tuon lauseen kuulemisesta en olisi maksanut mielelläni itse. Munasarjani huusivat "ihan tosi vai! Kuule opetatko sinä lehmällekin miten vasikkaa ruokitaan!! Ja kyllä, minä olen se lehmä! Hauku vain lehmäksi!"

Okei, lääkäri kertoi monta muutakin asiaa ja oli pihalla ehkä siksi, että minäkin olin. Ei nyt syytellä häntä sen enempää, työnsä hän teki ihan hyvin.

Välillä osaan myös rauhoittua.

Sitten siirrymme toiseen erkkiesimerkkiin, joka tapahtui ennen Kreikan-lomaa viime vuonna. Olen aina ennen matkaa yhtä peloissani kuin olen innoissanikin, joten jo siitä lähtivät stressipallot pomppimaan sisälläni. Ajatus Meetvurstista ilman minua kokonaisen viikon (vai olisiko kuitenkin toisin päin) ei tuntunut yhtäkkiä niin kivalta. Kaiken lisäksi kroppani tuntuu toimivan kovin primitiivisesti ilman e-pillereitä tai sellaisia. Hormonihurrikaanin osuminen lomaa edeltäville päiville jotenkin erityisen lujaa sai aikaiseksi sen, että naapuri varmaan luuli että minua on juuri petetty tai jotain. Sitä kuulkaa saattaa suuttua ihan siitä, että vastaantulija katsoo kadulla väärällä ilmeellä. Sitten kiehuu sisäisesti ja purkaa sen viattomaan puoliskoonsa, joka ei ymmärrä miksi suutun maitopurkin vääränlaisesta taittelusta ja että elämä on siksi aivan PASKAA, pilalla ja game over. Sen pienen hetken.

Nyt tätä lukee joku onnellinen, jolla eivät kuukautiset tai muut muutokset kropassa tunnu oikein missään. Älkää vain erehtykö sitä tänne huutamaan. Menettekö sanomaan Etelä-Sudanin lapsille, että "kyllä minä ainakin saan ihan hyvin syötyä"? Miehet ja muut tasalämpöiset, kuvitelkaa: olette tulossa töistä ja jostain syystä teitä ärsyttää aivan sairaasti. Toisten ihmisten näkeminen, olivat ne rakkaita tai eivät, suututtaa vain enemmän. Saatte siitä sellaista boostia päättäen, että kaikki mitä muut sanovat, on SAIRAAN DAIJUA ja miksei kukaan osaa olla hiljaa. Sitten toiset ovat hiljaa ja sekin ärsyttää, koska ette halua olla ainoina mesoamassa. Syytätte siis siitäkin muita, ainakin hiljaa mielessänne. Hiljaa mielessänne myös ihmettelette, että miksi tekee mieli räyhätä ja elämä potkii päähän, vaikka on palkkapäivä ja kandi on kasassa. Tällaista päivää ei oikeasti pelastaisi edes lottovoitto, sillä senkin varmasti pilaisi joku läheinen, joka iloitsisi siitä aivan väärällä tavalla. Huoh!

En aio paljastaa kalenteriani tänne sen enempää, mutta pahalta näyttää tuleva juhannus - eikä pelkästään säiden puolesta.