Vihdoinkin täällä!! Pahoitteluni varmaan pisimmästä postaustauosta ikinä. Blogissani on sentään joku käynytktin tässä kuukauden aikana... Kaiken muun hulabaloon lisäksi olen ollut matkoilla, ja halusin blogata heti tuoreeltaan asiasta mutta myöhästyimme jatkolennolta Tukholmassa. Ei ollut tasan meidän vika, mutta pitäisi tässä joku korvausvaatimuskin kirjoittaa. Olimme kotona melkein vuorokauden myöhemmin kuin alun perin piti. Silja Serenade tuli tämän takia koettua, ja oli kieltämättä hauskaa sielläkin.
Olimme Meetvurstimiehen kanssa Edinburghissa (edinbörö) viime viikolla viisi päivää, mikä ei tietenkään riittänyt meille. Jos joku lähtee sinne joskus, niin ottakaa saman tien viikko. Nyt jäi asioita vielä tekemättä, vaikka olimme aamusta iltaan menossa. Ensi kerralla sitten. ;) Loma oli pirun onnistunut tuosta lentojutusta huolimatta: tällä kertaa eivät norovirukset vaivanneet, en pillittänyt, emme riidelleet (!!) ja ruoka oli hyvää. Rahaa ei mennyt ennen Tukholma-mokaa mitenkään liikaa. Meetvursti on meistä nirsompi ja hänelle tuli pari kertaa sellainen meh-olo ravintoloissa, mutta en odottaisi pubien hampurilaisilta liikoja. Emmekä oikeastaan edes kastuneet, vaikka lokakuu on kuulemma sateisin kuukausi Skotlannissa. Kahlasimme läpi perusnähtävyydet: Edinburghin linna, Victoria Street (maailman söpöin pieni ostoskatu), Arthur's Seat, pienet pubit ja Highlands-opaskierros. Kuvia tuli lähes 700, joten pikkuhomma on ollut tässä niitä työstää... Siellä oli vaan niin paljon kaikkea ihanaa ympärillä! Ystäväni oli oikeassa kun sanoi, että nähtävyydeksi riittävät ihan vain vanhankaupungin kadut ja rakennukset.
Edinburghin linna näkyi hotellimme ikkunasta n. 200 metrin päässä, sillä mies on nirso ruuan lisäksi myös majapaikkansa suhteen. Jos joku miettii, että kannattaako sateiseen Skotlantiin lähteä syksyllä, niin mielestäni tuo oli ehkä parempikin kuin kesällä! Kokemusta ei toki ole, mutta turistit viihtyvät siellä kesällä kulttuurifestareidenkin vuoksi. Olisin tullut hulluksi siinä ihmispaljoudessa. Nyt ei tarvinnut jonottaa juuri mihinkään, ja ilma oli sellainen vilpoisa, vähän kuin Suomessa joku syyskuun loppu. Jotkut menivät siellä t-paitasillaan, mitä hieman ihmettelin villahuivi kaulassani... Olimme nukkuneet ennen lentoa noin kolme tuntia, joten lienee sanomattakin selvää että 9 tunnin matkustamisen jälkeen olisi tehnyt mieli jäädä hotellin sänkyyn nukkumaan. Lähdimme kuitenkin syömään ja kiertelemään vanhaa kaupunkia. Olin heti täpinöissäni Victoria Streetistä, jota kutsuin pariinkin otteeseen Victoria's Secretiksi
Seuraavalle päivälle suunnitelmat olivat hyvinkin suuret, ja kävelimme käytännössä koko päivän. Edinburghin linna oli jännittävä paikka, ja siinä oppi Skotlannin historiaa sopivasti. En ollut tiennyt Skotlannista suoraan sanoen muuta kuin ne kilttiasut ja säkkipillin, joten tämä matka tuli tarpeeseen. Meetvursti oli viikinkimeiningeistä aivan haltioissaan. Ainoa pieni pettymys oli se, että niin monesta linnan osasta oli tehty joku museo tai muu näyttely lasikupuineen. Vain muutama ns. nykypäivän ulottumattomissa paikka oli jäljellä tai pääsy niihin kielletty. Se ei tuntunut siksi niin autenttiselta vaikka vaikuttava olikin.
Matkakumppanini oli myös vaatinut päästä museoon, mikä pisti vähän huokailemaan jo etukäteen. Kartasta näkyi kuitenkin, että Edinburghin yliopisto on samalla suunnalla, joten lähdimme kävelemään. Museo oli ilmainen, ja luojan kiitos menimme sinne! Ensin tutkimme siis jotain viikinkiaikaisia nuolenpäitä täydessä hiljaisuudessa, ja ihmettelimme että onpas täällä tyhjää tänään. Toki minua hetken jaksoivat kiinnostaa vanhat ruukut, joita oli käytetty varmaan ennen Jeesusta, mutta selkäni alkoi kipeytyä siitä hitaasta maleksimisesta lasikaapilta toiselle. Meetvursti oli jo kahden kerroksen jälkeen sitä mieltä, että voimme kohta lähteä, jos minun täytyy saada istua ja syödä. No onneksi kivahdin vain että ei vielä mennä, ja siirryimme vahingossa jostain raosta sinne missä muukin yleisö oli: yhtäkkiä pienlentokoneita riippui katosta, robotti teki jotain lasin takana ja kaikkia keksintöjä viimeisen sadan vuoden ajalta oli näytillä. Ja ne liikkuivat. Meteliä oli ja lapset viihtyivät. Vihdoinkin museo meikäläisen makuun! Lemppariosioni olivat tietysti eläimet, ja olin oikeasti suu ammollani siitä, kuinka iso joku hiton sarvikuono on luonnollisessa koossaan. Ajatelkaa, mitä tänne kirjoittaisin paikasta, jos olisimme kiertäneet vain sen nuolenpääosion... Emme ehtineet käydä koko paikkaa edes läpi, vaikka kuhnimme siellä liiankin kauan ottaen huomioon aikataulumme.
Sitten alkoi seikkailuosio. Kävelimme yliopistolle, ja ihmettelin vain että nyt ei olla Turun Publicumilla. Olen niin kateellinen, kun joku saa opiskella tuollaisessa historiaa huokuvassa paikassa, jossa voi leikkiä paremmin Tylypahkaa. Söimme piknikeväitämme viereisen puiston penkillä, mutta olin tehnyt pahan aloittelijan virheen: ostin pari juustokimpaletta juustokaupasta (paska haisi mutta olin paratiisissa), mutta olimme jättäneet leikkuuvälineen ostamatta! Muiden eväiden voimalla lähdimme sitten etsimään isohkoa vuorennokaretta eli Arthur's Seatia siinä kaupungin vieressä. Joku hullu lenkkeilijä juoksi sinne ylös ja takaisin alas. Me korkkasimme tässä vaiheessa, sillä päätimme ns. ekstemporee kiivetä aivan korkeimmalle huipulle. Parin minisipsipussin voimalla. Mikäs siinä, Corona ja punkku maistuivat. Huipulta oli tietysti sellaiset maisemat että oksat pois. Ja ällöttävää kyllä, satuimme paikalle juuri auringonlaskun aikaan. Siellä porukka istui kuin kirkonpenkillä odottamassa ja otti vähän kuviakin. Me otimme monta selfietä kauneusfiltterillä.
Sieltä sitten vielä alas! Jalat olivat jo aika puhki siinä vaiheessa, mutta kävelimme urheasti hotellille ja äkkiä syömään. Kaikkia ostoskatuja siinä tallatessamme näin joulukaupan. Siis Christmas Shopin. Niitä oli muutamakin siellä. Olin haltioissani. Ostin eräästä kaupasta vuorilehmän näköisen joulukoristeen, koska se on joulupiparin värinen ja sopii muihin koristeisiimme. Olisi siistiä ostaa eri maista enemmänkin noita, sellaisia että niistä huomaisi, mistä päin maailmaa ne ovat. :)
Seuraavaksi Highlands, eli tylsiä vuorikuvia ja minun naamaani luvassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti