Vapaan kanan muna kierii kevättä kohti

Jessusmaaria, sanoisi äitini. Tässähän on mennyt kuukausi ilman mitään bloggaamista! Olen potenut tästä syyllisyyttä, koska haluaisin kirjoittaa elämässäni muitakin kuin litterointeja (kyllä vain, minulla on työpaikka), mutta elämä sanoo ei. Elämä sanoo kyllä rahalle, juhlimiselle ja keväälle - ja niille tenteille. Kolme vielä, niin mä olen vapaan kanan muna. No niin, säälittävät vitsit ja hätäpostaus tulevat siis tässä...

 Kuvissa vuosijuhlien rekvisiittaa ja yksi leidi, joka ei kyllä todella näytä kuvassa niin hyvältä ja rennolta kuin oli kuvitellut. Meetvurstimies piti rajata tästä pois, mutta hänkin näytti ihan ookoolta. Kuvaaja Juho Hienonen hoiti homman kotiin.

Vuosijuhlat veivät kovasti aikaani kuun alussa, ja ne olivat kyllä varmasti koko vuoden parhaimpia kemuja, vaikka tässä nyt on aikaa juhlia vielä ennen kesääkin melkoisesti... Pidin puheen, jonka suunnittelin pikkulaukkuun sujauttamalleni paperille noin puoli tuntia ennen h-hetkeä. Pidin sen melko siistinä, koska ymmärsin vasta juhlan alkuvaiheessa, että salissa istuu muitakin kuin 26 (vai montaks meitä on) vuosikurssitoveria. Tilanteesta ei ilmeisesti ole videota, mikä on harmi, sillä en ehtinyt nähdä itseäni epäilyttävä lautasliina päässäni edes peilistä. Näytin luultavasti sairaan nololta, ja kavereiden mukaan näytin Ku Klux Klanin jäseneltä. Se ei ollut tarkoitus!

Peto eli Meetvurstimies pääsi myös irti virallisesti, ja hän viihtyi illan aikana oikein hyvin. Kun viralliset valokuvat juhlista julkaistiin, hän kysyi myös, ottiko kukaan silliaamiaiselta kuvia. Voi sitä järkytystä, jos joku olisi siellä meitä kuvannut... Sinne lähdettiin siis juhlien jälkeisenä aamuna neljä tuntia nukkuneina. Itse näytin ainakin järkyttävältä, eikä Ruissalossa oleva mökkikään ollut esteettisimmästä päästä. Siellä tanssittiin humppaa, pelattiin pingistä ja muuta vastaavaa. Menin sanomaan eräälle fuksille lähes selvin päin, että "muistan sun kasvot, mutten naamaa". Viikonlopusta voi tuon perusteella päätellä jo paljon.

Minulla loppui eilen terapiaharjoittelu, ja vaikka se oli mielenkiintoista ja kivaakin, niin oli se myös yksi iso stressipallo. Nyt on kevättä rinnassa ja sitä rataa: meillä on kotona oikeita kukkia, ja olen vaihtanut tavaroiden järjestystä. Tajusin kevään tullen, että tämä sisustus on karmea! Nyt näyttää pirteämmältä, ja haluaisin blogata aiheesta tännekin. Ensi viikko menee kyllä vappuhommissa, mutta niistäkin voisi tänne laittaa ihan vain siksi, että kerrankin vedän viikon ns. täysillä... Kaikennäköistä läppää tässä on tulossa, joten ei huolta!

HUOM. Logopediaan hakevat kommentoijat: olen kiitollinen siitä, että tukeudutte minuun näinä vaikeina aikoina. Toivon kuitenkin kärsivällisyyttä, sillä jos haluatte vähänkään järkeenkäypän vastauksen, niin esim. yksi tällä viikolla saapunut kommentti joutuu odottamaan vähintään huomiseen. Aika on kortilla, ja Temptation Islandkin tulee sen kaksi kertaa viikossa. Toivottavasti ymmärrätte!