Siivouskuulumisia ja enneunia

Postaustahti senkun kiihtyi vielä viime viikolla, mutta taas on oltu tuppisuita. Sain osa-aikatöitä siivoojana, vaikka eihän se ole mikään syy olla kirjoittamatta tänne. Varsinkin kun jotkut päivät kestävät vain neljä tuntia. Nyt minullakin on siis kunnon perjantai ja viikonloput! Ja koska olen duunaroinut, niin voin myös sanoa rauhoittuvani joulun viettoon ensi maanantain vuoron jälkeen. Jep, joululahjat hankin jo viime kuussa mutta joulusiivous on edelleen pahasti kesken... Ehkä luon sen joulumielen tuossa viikonlopun aikana. En ole nimittäin edes kuunnellut vielä joululauluja, koristellut kunnolla, leiponut joulutorttuja jne.

Minut melkein laitettiin siivoamaan sinne tehtaalle, missä olen ollut ennen töissä ja jonne haluan tietysti myös palata. Homma kuulosti kuitenkin sen verran oudolta että pyysin mieluummin jotain muuta kohdetta, ainakin näin aluksi. Että kävelisin siellä vanhojen tuttujen seassa ilman haalareita! Ja ne ukkelit tietäen vessojen siivous on varmasti samaa luokkaa kuin vuosi sitten rekkamiesten vessassa, jossa riitti puoleksi tunniksi tekemistä. No mikäs olisi parempi vaihtoehto kuin opiskelija-asunnot! Niissä ei ole mitään vikaa lukuunottamatta yhteiskeittiöitä. Haluan ilmaista tähän väliin helpotukseni ja onneni siitä, että meillä on ihan oma ja suht siisti keittiö. Olen viisi päivää siivonnut yhteiskeittiötä, mutta en vieläkään näkisi itseäni laittamassa sellaisessa aamupalaa. Ne ovat todella kolkkoja, paitsi yhden kerroksen keittiö johon on varmaan porukalla panostettu. Sellainen olisikin ehkä mukavampaa. Noissa keittiössä on peruslian lisäksi niin paljon pinttynyttä sontaa että sitä on vaikeaa kuvata sanoin. En tekisi itse ruokaa siellä. Mikrot näyttävät vähän siltä että kaksisataa Saarioisten maksalaatikkoa olisi räjähtänyt niihin.

Käytävissä haisee välillä ihminen, joka on juuri selvästi kävellyt siellä ennen minua. Ja väitän että intialaiset tuoksuvat kaikki samalle. He tuoksuvat varmaan sille ruualle mitä laittavat. Ihan aina, eri ihminen mutta sama haju. :D En halua loukata tässä siis ketään. Yksi heistä pyysi käymään asunnossaan mikäli minulla on aikaa. Ihanaa että opiskelijat ovat juttutuulella, mutta en taida työajallani mennä vieraan miehen koppiin juttelemaan... Asukkaat kyllä piristävät päiviäni, koska homma on todella yksinäistä.

Sitten noituutta: Näin yhtenä yönä unta täydellisen turkooseista laukuista ja että ostin sellaisen pienikokoisen. Minulle tuli tietysti tunne, että olisikohan kaupassa juuri sellaisia. Kävimme sattumalta Myllyssä J:n kanssa, ja menimme laukkukaupan ohi. Sanoin että nyt katsotaan, jos siellä olisi niitä turkooseja. Kävelin vähän peremmälle, ja tadaa! Siellä oli aivan sama näkymä kuin minulla oli ollut unessa. Laukut olivat samassa järjestyksessäkin. Tosin ne eivät olleet tarpeeksi turkooseja... :D J sanoi että höpönhöpön, ja minä olin tietysti tyytyväinen meedio-itseeni. Sen sijaan bongasin samalla reissulla Seppälästä turkoosin paidan, jonka menen tänään varmaan hakemaan koska se jää muuten harmittamaan. Ja ehkä pari lahjaa vielä muillekin...

Olen huomannut että minun ei kannata luvata mitään postauksia, koska sitten ne jostain syystä jäävät. Joulupostausta ja muuta uskallan silti nyt luvata tässä lähipäivinä, ja olen muutenkin aktiivisempi. :) Kuvia tungen ainakin palstani täyteen, koska tämäkin teksti näyttää supermälsältä näin!