KYSYMYKSIÄ, JOITA JÄÄKAAPPI HERÄTTÄÄ JOULUN JÄLKEEN

• Miksi meillä on vihanneksia?
• Mikä aamupala?
• Kenelle me tämä loppu kalkkuna annetaan?
• Voiko pipareita varten hankkia vielä uuden homejuuston?
• Pitäiskö meidän käydä kaupassa?
• Missä kaupassa me yleensä kävimmekään?
• Miten niin en voi herkutella enää joka päivä?

Isällä oli todellinen tuskien taival, koska hän joutui paketoimaan äidin lahjat ilman tämän apua. Niinpä hän käytti mielikuvitusta - ja jeesusteippiä.

Siinä suurin osa paketeistani, fööni ja joitain muita puuttuu. Alimpana kasassa Indiskan päiväpeitto, jota en uskonut saavani. Olen tosi tyytyväinen kaikkeen! :)

Aatto meni kerrassaan mukavasti perheen kanssa. Osallistuin melko pienesti valmisteluihin, olinhan niin väsynyt (nukkunut kymmenen tuntia). Tosin insinöörihommat hoidin yllättäen minä, kun laitoimme siskoni vanhat stereot toimintaan jotta saimme joululaulut kuulumaan. Kävikin ilmi että soittimessa oli jo valmiiksi rakas Rantarock-levy vuodelta 1998. Luulen että naapurit päivittelivät siinä yhden aikaan päivällä, että miksi alakerran nistit aloittivat jo riehumisen: levyn eka biisi oli niin huikea, ja bassot toimivat täydellisesti. Äitikin jorasi mukana. Illallisen aikaan kuuntelimme sentään Il Divon tulkintoja joululauluista. 

Joulupäivinä mutustimme omia jouluruokiamme, ja kuten ylimmäisiltä riveiltä huomaa, meillä on jostain syystä tomaatteja ja muuta terveellistä kaapin perällä. Toivottavasti eivät ehdi mennä vanhaksi, koska ensin pitäisi vetää kaikki anopin tekemät laatikot ja muut ihanat ruuat naamariin. Ja ne suklaat. En himoitse kovin usein makeaa (vaan suolaista), mutta nyt suklaa uppoaa vauhdilla kun sitä vain on käsiden ulottuvilla. Olen siis elänyt valheessa. Syön niitä nyt kuudetta päivää, enkä kyllästy vieläkään.

Kuten kaikki tiedämme, vuosi 2014 lähenee ja tammikuu on täällä aivan pian. Se pamahtaa päin naamaa sellaisella kahvakuulan voimalla, ettei kukaan voi siltä välttyä. Täytynee valmistautua menemällä salille yrmyisen näköisenä ja kailottaa että vitsit mä olen ollut täällä kauemmin kuin te amatöörit. Että hiton pellet, ettekö osaa koodia. Pitää mennä myös ryhmäliikuntatunneille, kiljua että "huooooh olen ollut täällä zumbassa 150 kertaa!" ja katsoa ensikertalaisia päästä varpaisiin. Täysin uusille jumppatunneille ei voi mennä - silloin kaikki ovat ekakertalaisia eivätkä muut huomaa, kuinka perkeleen pätevä olet kaikessa. Jos haluat olla oikeasti edistyksellinen, et voi olla enää Niken parhaissa vetimissä vaan olet tajunnut että HALOO, salille voi tulla ihan pummin näköisenä koska se on kuin toinen koti.

Eksyin hieman aiheesta, mutta oli pakko tunkea tuo viimeinen kappale tähän. :D