Blogi yksi vuotta + poncho!

JAHUU ja jippiaijee, blogini täytti tiistaina yhden vuoden! Mikäli olen nyt havainnut oikein, perus tyttöblogin keski-ikä on noin viisi vuotta. Tai siis ilmeisesti silloin voi lopettaa huipulla. En tiedä yhtään kuinka kauan jatkan tätä omaani, sen tiedän että se on vieläkin superkivaa. Mulla oli tietysti suunnitteilla huikea synttäripläjäys tänne, mutta se saattaa jäädä lyhyeksi virreksi siksi että muistin blogini synttärit melkoisen lähellä ennen h-hetkeä.

Tässä kohtaa synttärijuhlia on sellainen "sooo...?" -tilanne. Kiusallista, kaikki katsovat kattoon ja juomalasiinsa. Pitäisikö tässä nyt suorittaa joku helvetin arvonta vai mitä? Mulla ei ole yhteistyökumppaneita, joten arvonko vaikka vanhat omatekemät (äidin tekemät) villasukkani. En oikein keksi mitään mistä haluaisin heti luopua. Laatikollinen vanhoja ja käyttökelvottomia vaatteita tuskin kelpaa kenellekään.

Olen todellakin ajautunut välistä sellaisiin tilanteisiin, joissa toivoisin teidän heittävän toiveita blogini sisällöstä. Ideoita kyllä piisaa useimmiten, mutta olisi mukavaa tietää mihin haluatte tämän painottuvan. Multa löytyisi siis vaihtoehtoina kantaaottava, humoristinen sekä omatylsäelämä. Koitan parhaani mukaan yhdistellä näitä, mutta hihkaiskaa jos tulee hienosäätöjä mieleen!

Poncho Carlings, shortsit Vero Moda, sukkikset ikivanhat ja laukku on lahja! Lällällää.

Tällä viikolla olin sosiaalinen jo keskiviikkona: menin ystäväni/lauluopeni tupareihin, ja tottakai hän oli muuttanut asuntoon josta minä vielä unelmoin: pieni puutaloyksiö, jossa on vielä takka! Kämppä oli myös mukavan boheemisti sisustettu ja siellä oli suoraan kissanruokamainoksesta vohkittu kisuli. :) Piti ottaa huikeita kuvia sieltä, mutta uudet tuttavuudet veivät mukavasti mennessään. Nauroin katketakseni varmaan puolet vierailuajastani! Tunnelma oli rento ja siellä puhuttiin paljon englantia, ja jo minun lähtiessä kotiin yhdeksän aikaan porukka oli sekaisin siitä, ketkä ovat suomalaisia ja ketkä eivät. Päälle piti pukea jotain hippiä, mutta en jaksanut stressata liikaa joten verhouduin ponchoon, jonka käyttöä olen oikeastaan himmaillut vuosia sopivien asusteiden uupuessa kaapistani. Sanotaan tuota nyt vaikka rakkauspontsoksi kun se on niin kiva.