Aamulla kun herää kello 4.50, sitä haluaisi jotain korkeampia voimia repimään sängystä ylös. Herääminen on huomattavasti helpompaa kun aurinko nousee jo aika aikaisin, mutta on se vaan silti aika työlästä. Eilen kun olin sattuneista syistä saanut nukkua vain neljä ja puoli tuntia, yritin jopa ajatella Bob Marleyta ja sitä sen biisiä: "Don't worry about a thing..." ja saada kivaa kevätvirettä päälle. Ei sekään toiminut tällä kertaa.
Sen sijaan mieleeni juolahti työmatkalla huikea larppausleikki: näin taivaanrannassa siintävän kirkuvanoranssin auringon nousevan, ja tajusin että nehän ovat Mordorin liekit. Kävelin sillalla, ja päätin että olen Frodo jonka pitää viedä sormus perille! Poikaystävä olisi vaikka Samvais Gamgi, joka jäi tosin kotiin nukkumaan. Mutta eikös se jääkin pois siinä jossain kohdassa tarinaa? Kävelen tuulta vasten, kuljen ylä- ja alamäkiä, hiki alkaa nousta pintaan ja lähestyn määränpäätäni. Sauronin silmä katselee ja kutsuu minua. Livahdan Rautapihaan isoista porteista. Kävelen sen kolkoilla käytävillä ja syöksyn portaat ylös. Leimaan itseni sisään - ja tehtävä suoritettu. Miten niin tylsää arkea?
5 kommenttia:
Heh, hymyilyttää varmaan huomenna töihin mennessä, kun poljen "Rautapihaan isoista porteista"! :)
Hihii, taas yksi hyvä blogi, jolla on aivan liian vähän lukijoita. :) Mää keräilen näitä! Harmi että nää on tosi harvinaisia.
Sait uuden lukijan, tosin mä en taida näkyä tuolla lukijapalkissa, koska seuraan blogeja yksityisesti.
Voi Riikka, kiitos ihanasta kommentista! Tervetuloa vaan, kiva tietää että jäit seuraamaan vaikket tuolla oikealla näykään. :)
HAHAH en ole rehellisesti koskaan yllättynyt positiivisesti näin paljon lukaistessani enisilmäyksellä uutta blogia. Nerokasta, nauran Mordorin liekeille vielä huomennakin :D
Ihanaa! :D Hyvä että kelpaa. Mua ensin vähän hävettii nämä Mordor-ajatukset, mutta uskalsin tuoda ajatukseni julki!
Lähetä kommentti