Barcelona, baby!

Kukaan ei ole varmaan koskaan keksinyt otsikon sanontaa ennen minua, never, ever. Ihan aluksi pahoittelen etten sitä Turku-postausta saanut vielä julkaistua tänne, mutta ehkä luette mieluummin ensin Barcelonan-reissustamme! Olimme avokin kanssa sunnuntaista keskiviikkoon tuossa ihanassa sykkivässä suurkaupungissa, ja eihän se neljä päivää riittänyt mihinkään. Otimme silti kaiken irti - jalkani palautuvat vieläkin siitä kaikesta kävelystä.

Tuota maisemaa tuijotti joka ilta kuin tähtitaivasta :)

Yövyimme Barcelona Princess -hotellissa vähän kauempana keskustasta. Kyseessä on tosi tasokas hotelli, mutta pihtareina päätimme ettei neljän päivän kaupunkilomasta makseta liikaa, joten etsimme netistä tosi edullisesti itsellemme huoneen. Onneksi oma huoneemme oli yllätykseksemme 19. kerroksessa, ja näkymät olivat aivan mielettömät! En saanut iltaisin katsettani irti ikkunasta. Kylpyhuoneen seinä oli oudosti lasinen, siinä sai sitten tuijotella toista kun tämä pesi hampaitaan.

Hotellin uima-allas!

Viiletimme kaikki neljä päivää kuin ne olisivat olleet viimeisiämme. Kävimme toisena päivänä La Sagrada Familialla, Güellin puistossa (J puhui koko ajan Guessin puistosta) sekä La Ramblalla norkoilemassa. La Rambla tuntui olevan suosittu katu vain siksi että sitä mainostetaan sellaisena. Kadun kauppoja löytyy ympäri kaupunkia, vaikka ruokapaikat olivat houkuttelevampia ehkä juuri siellä. Ruoka tosin oli mitä mainiointa hotellin aamupalasta vähän hienompiin ravintoloihin, joten ruokapuolesta Barcassa ei tarvitse ottaa paineita. Ei tarvitse ottaa paineita oikein mistään muustakaan: kaupungissa oli niin rento fiilinki, että sieltä oli oikeasti ihan mälsää lähteä. Kukaan ei tuijottanut pahasti, myyjä saattoi puhua minulle espanjaa ja minä englantia takaisin, mutta hyvin ymmärsimme toisiamme. Tosin jonkun vaatekaupan asiakas taisi luulla että mitä paremmin hän artikuloi espanjaksi, sitä paremmin minä häntä suomalaisena ymmärrän.

Muutan tuohon tönöön, piste.

Yksi asia mitä olen pantannut jonkinasteisesti koko kevään juurikin tämän matkan takia, sai nyt purkautua sellaisella voimalla ympäriinsä että vieläkin kutkuttaa: minä shoppailin! Parasta antia oli tietysti Primark, jossa oli jopa Englannin Primarkeja naurettavammat hinnat. Aurinkolasit lähtivät 1,50 eurolla, pari reppua oli yhteensä kaksikymppiä ja niin edelleen. Kolusin tottakai muutkin kaupat, joita ei ainakaan Turusta löydy: Bershka, Pull&Bear, Blanco, Mango.... Tulin myös hitusen kateelliseksi naisten tyylikkyydelle, siellä kun nuoret naiset näyttivät tosi rennoilta ja silti huolitelluilta, eikä korkkareita näkynyt oikeastaan kellään. Myös suomalaisten suosimaa mustaa väriä näkyi piristävän vähän ihmisten päällä.

Kesävaatteita, eikä mitään mustaa paitsi selkäreppu! Musta kikkara ylhäällä oikealla on jättimäinen Oreo-keksilaatikko...

Kolmantena päivänä menimme Montjuïcin kukkulalle, jonne pääsi myös kätevästi metrolla. Metro oli mielestämme paras tapa liikkua, vaikka eksyimmekin pari kertaa ja aikaa kului vähän turhan paljon oikean linjan löytämiseen. Olimme ostaneet heti lentokentältä neljän päivän lipun, joka kattoi sekä metrot, junat että bussit. Voitte kuvitella ilmeeni, kun toisena päivänä otin lipun taas taskustani ja huomasin sen menneen ihan pikkuisen rikki juuri väärästä kohdasta! J oli jo mennyt toiselle puolelle porttia, joten olin jo menossa turhautuneena tilaamaan uutta automaatista. Sitten saapui ritari oranssin reppunsa kanssa, joka otti korttini ja sanoi että "one moment". Hän teki koneella jonkun taktisen liikkeen ja antoi oikeasti uuden, keskiviikkoon kestävän lipun mulle käteen veloituksetta! Ihanaa. :) Kävimme myös katsomassa Gaudin Casa Batllóa, ja eksyimme goottilaisen kaupunginosan pikkukujille.

Välipalaksi tapaksia!

Viimeisenä päivänä sitten oli oikea helle (muuten oli vähän sellaista puolipilvistä). Pakkohan rannalle oli hetkeksi päästä, ja oikeastaan siellä hengailu oli helpointa koska matkalaukut kulkivat jo mukana. Olisin jäänyt mielelläni loppuviikoksikin, niin rantalöllöilystä olisi saanut nauttia enemmän kuin sen kolme tuntia. :D Jostain syystä olimme kuvitelleet että kaupunkilomaksi riittää neljä päivää. Barcelonasta jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis, ja on vieläkin sellainen tunne että sinne haluaa takaisin. Jos joskus palaan sinne, olisi kivaa keskittyä myös kaupungin biletyspuoleen sekä rantalomailuun. Tunnelma oli Barcassa lomailuun juuri oikea. Turisteja oli varmasti joka toinen, mutta eipä se näyttänyt ketään siellä haittaavan. Tuli tottakai myös hinku oppia espanjaa, koska se kuulostaa sopivan ilmaisuvoimaiselta minun makuuni!

 
Pakko vielä sanoa, että matkailu avartaa oikeasti jo lentokentälläkin. Paluumatkalla tuli sen verran infoa vieressä istuvalta mukavalta mieheltä VR:n junista, että ajattelen junien myöhästymisistä jo hieman armollisemmin. :D Paluulennolle tuli myös kanssamme tosi arvokkaasti käyttäytyvä vanha pariskunta, joka tuijotti minua ja avokkia melko pahasti kun nauroimme jollekin levottomasti terminaalissa. Vastapäätä meitä terminaalissa istui myös eräs nuori nainen, joka melko avoimesti näytti tahattomasti/tahallaan brassivahaustaan shortsien lomasta. Muistakaa ihmiset katsoa, miten istutte niiden minishortsienne kanssa! Odottaessamme laukkujamme Helsingin päässä törmäsimme taas samaan ilmiöön: kun porukkaa tulee hihnan ympärille paljon, ihmiset hätääntyvät ja kaikki tunkevat aivan laukkulinjastoon kiinni, eikä pieni Pippanen näe yhtään, missä oma laukku menee. Edellä mainittu fiksu pariskunta työnsi vielä ystävällisesti kärryt kirjaimellisesti hihnaan kiinni, ja mies tuli seisomaan juuri niin että peitti täydellisesti näkyvyyteni. Sitten hän käveli hermostuneesti edestakaisin ihan kuin se olisi edesauttanut matkalaukun saamista. Minulla saattoi hermo olla hieman kireällä, koska kello oli kaksitoista yöllä ja olin luvannut mennä kuudeksi aamulla töihin. Noh, elossa ollaan vaikka vieläkin väsyttää! :)