PROVOSOIVA OTSIKKO

Aloitin tämän blogin samasta syystä kuin ite puin -bloggaaja: siksi että maailmassa on virhe ja siitä pitää usein huomauttaa ääneen. Minulla alkoi olla niin paljon asiaa ja aikaa käsissäni, että tämä oli pakko perustaa. Halusin vain oman kanavan, jossa voin ilmaista ajatuksiani ja persoonaani kuvienkin kautta. Niin kuin moni muukin.

Bloggauksesta on tullut vähän kuin sienestystä: se on jokamiehenoikeus. Mutta se että kaikki voivat sienestää, ei tarkoita että kaikkien kuitenkaan kannattaisi lähteä sinne metsään. Saati että he tunnistaisivat kantarelleja.

Homma on jossain piireissä mennyt siihen, että videopostauksia ladataan nettiin sen toivossa, että lukijoita satelisi. Aloitusrepla "eli aattelin tehdä videopostauksen" ja 10 minuuttia päätöntä ajatuksenvirtaa ja ajatuskatkoksia ei saa minua varsinaisesti hyppimään innosta. Keskustelevatkohan vanhemmat lastensa kanssa näistä blogien pitämisistä? "Ethän Elsi laita mitään liian yksityistä tai paljastavaa sinne nettiin?" "En tiettykään mutsi, säkin kuulut vaan yhdessä videossa kun huudat, että tule tiskaamaan." Sitten koko Youtube saa nähdä, kun esittelet uusia pikkareitasi. Tosi kiva, että koko maailmalla on mahdollisuus nähdä kun peilailet itseäsi webbikamerasta samalla kun puhut (no mitä ne muka sitten tekee?).

Lifestyle-nimitystä saa näemmä käyttää nykyään sellaisista blogeista, joissa esitellään muiden tahojen kuvia, ja sitten kuvataan omia shampoopulloja tosi läheltä. Ehkä kirjoittajalle tulee tosi glamouri olo, että ostin taas hei tresemeen shampoota, mutta ainakaan mulle se ei välity ruudun tälle puolelle. Ja jos ei blogia perustaessaan tiedä, mistä kirjoittaa ja millaisella palolla sitä jaksaa tehdä parin kuukauden kuluttua, en suosittele aloittamaan ollenkaan. Niin hauskaa kuin sienestäminen on, niin niistä vahveroista pitäisi myös osata tehdä jotain ruokaa.

Kannattaa olla varovainen mitä itsestään näyttää/kertoo. Ne Iholla-tyyppiset videotkin, jossa näytät oman koulureittisi ja kuvaat oman katusi osoitekilpeä, jäävät nettiin. Ei tullut mieleen, että sitä voi katsoa joku mieleltään sairas ihminen? Yksi tosi positiivinen asia on kuitenkin lähes kaikissa blogeissa: en ole nähnyt montakaan kännipäivitystä. Liekö se sitten vanhemmilla bloggaajilla sitä, että kerrotaan "juusto-viini-illasta", mutta oikeasti vedettiin kaatokännit.

Pakko vielä kommentoida sitä, kun eräässä blogissa luki että "blogisi on editoimaton versio itsestäsi". Mutta eihän se mene melkein kenenkään kohdalla niin. Itseään voi toki yrittää huijata, että koko elämä on yhtä brunssia ja mokkapalaa. Mutta jokainen omalla naamallaan kirjoittava laskelmoi varmasti aika tarkkaan, että millaisia kuvia itsestään nettiin lataa. Eikä siinä ole mitään pahaa, mutta älkää ruvetko väittämään että se on koko totuus.

Terveisin, Takakireä Tatti