Turkulainen huomioi kanssaeläjiään

En voi sille mitään: kuvittelen ohikulkijoille joskus kadulla pienimuotoisen tarinan. Se on helppoa kun ei tunne koko ihmistä, eikö niin... Istuin eilen Hansassa odottelemassa siskoani, ja ajan kuluksi tuijottelin vain ihmisiä. Huom: en kyylännyt heitä mitenkään arvostelevaan sävyyn, mutta muutama pisti silmään.
 

Jos kaupungilla kävelee nainen, jolla on nuttura, punaista huulipunaa, tummanpuhuvat second hand -vaatteet ja hän on pitkä(!), olen varma että hän joko opiskelee venäjää, on kasvissyöjä, on yliopistossa, hänellä on avomies ja heillä on yhteisiä, raitapaitoja käyttäviä ystäviä, tai nämä kaikki pätevät yhtäaikaa. He asuvat coolissa puutalokaksiossa, ei siksi että se sopii imagoon vaan siksi että se muistuttaa heitä lapsuudenkodeistaan.

Kun kaupungilla pyyhältää lujaa joku lyhyt, surffitukkainen, khakihousuinen mies, hän on varmasti tehnyt sitä minkä hänen hiustyylinsäkin jo kertoo: surffannut Balilla, diggaa Madventuresia ja harrastaa muutenkin extreme-elämää. Hän haluaa arkensa arvaamattomana ja naisensa meikittä. Hän ei koskaan voisi mennä nine-to-five -työhön, koska sehän on itsensä orjuuttamista. Elämä on tässä ja nyt, ja hänen askelistaan kuulee että joka sekuntiin tartutaan kiinni maiharisaappaalla. Hän ei siedä mustatakkisia ihmisiä soljumassa verkkaisesti eteenpäin.

Mitä tulee nuoriin pojankloppeihin, ennakkoluulotutkani syttyy vain yhdestä aisaparista: sivulle vedetystä päälakitukasta ja kesäkengistä. KESÄKENGISTÄ talvella. Näitä poikuleita esiintyy laumoittain, ja he ovat kaikki pitkiä. Heillä on aina kännykät kädessä, ja aina ollaan menossa lätkätreeneihin tai Missun kanssa leffaan. He menevät myös isona kauppakorkeaan. Heidän vaatekaappinsa varmasti pursuaa raitapaitoja ja erivärisiä farkkuja.

Joskus täälläkin peräreiässä näkee niitä ison maailman stadilaisia. He kävelevät määrätietoisesti paikasta toiseen ja ovat varmaan vain käymässä täällä, koska elämä odottaa jo kehäkolmosen suloisessa sylissä. He puhuvat kovaan ääneen joko toisilleen tai kännykkään kulmat ihan rytyssä. Kerran yhdessä pikkuruisessa putiikissa sain todistaa kuulumisten vaihtoa stadiksi: "NO MOI, joo ei midist iha chillii ollaa hei koodeis ku tuun steissil mo."

Jos joku tekee samaa analysointia omalla kohdallani, hän varmaan ajattelee että olen 16-vuotias eksynyt lammas, joka odottelee äitiään. Varsinkin, jos kuljen kaupungilla ilman meikkiä. Kun olen niin pirun lyhytkin.