Bags and bla bla

Joskus tuntuu, että vaatekaappini kusee ja että siellä ei oikeasti ole mitään minunnäköistäni. Siivoilen sitä siksi melko usein erottaakseni jyvät akanoista. Totaalinen tyylinvaihdos tulisi kalliiksi, joten yritän mennä niillä mitä on ja yritän pikkuhiljaa rakentaa tyyliäni takaisin elävien kirjoihin. Käytän vieläkin kutosluokalla ostamiani housuja, joista tietenkin on lyhennetty nykyisin shortsit. Asiat ovat hyvin niin kauan, kun mahdun kutosluokan aikaisiin vaatteisiini! :D En silti ole mikään himohamstraaja, päinvastoin. Ajattelin tässä samalla esitellä laukkuvarastoani.

Fred Perry ja H&M. Kuten kuvasta näkyy, niitä on tullut käytettyä aika lailla.

Se että mietin jo parikymppisenä, että kehtaanko laittaa muuten mustaan asuuni melko räikeän kravatin, on hälyyttävää. Tyylini oli kaikkea muuta kuin tylsä lukioaikoina. Yläasteella se nyt vain oli nolo ja mauton. Pukeudun nyt niin paljon harmaaseen, mustaan ja valkoiseen, etten malttaisi odottaa enää kevääseen. Silloin vaatteet oikeasti näkyvätkin johonkin, kun ei ole talvitakkia päällä.

Tilava treenikassi!

Toisinaan kun olen pukemassa jotain päälleni, mietin että mitä äitini sanoisi. Joskus olen esimerkiksi jättänyt jonkun mekon laittamatta baariin, koska äiti on sanonut ei(se oli kyllä turhan lyhyt hameeksi). Nykyään poikaystäväni joutuu auttamaan kriisitilanteissa. Sinänsä kyselyni "onks tää OIKEESTI iha jees" ovat turhia, koska miesten mielestä aika moni vaate näyttää "just hyvältä". Toinen yllättävä makutuomarini on One Life Shop It -bloggaaja. Hän sattuu olemaan ystäväni, ja mietin joskus vaatekaapilla: "What would Söpö do?" Ja vastaus on mielessäni usein: laittaisi varmaan rohkeasti päälleen. Hän rohkaisee tietämättään pukeutumistani. :D

Lehmälaukku on joku ysiluokan aikainen löytö Sokokselta. Sitä oli enää yksi jäljellä kaupassa, ja sehän oli pakko saada.

Kenkiä tarvitsisin ehdottomasti lisää, joten suunnittelin marssivani joku päivä kenkäkauppaan nirsoilematta. Kenkien vähyys johtunee siitä, että olin reippaan vuoden töissä tehtaassa, jossa ei omia vaatteita juuri tarvittu, paitsi jotain huonoja paitoja. Vedin talviaamuina ennen kuutta aina samat feikkiuggit jalkaani rättiväsyneenä. Tyylini vähän niinkuin katosi silloin kokonaan, kun käytin ehkä neljäsosaa vaatekaapistani - silloin kun lähdin baariin.

Äiti bongasi mulle kirpparilta viime kesänä YSL:n laukun :) Nojoo arvatkaa onko aito.

Katukuvasta päätellen suomalaiset suosivat paljon mustaa. Tuntuu tosin että muitakin alkaa kyllästyttää tämä ilmiö, koska nykyään ulkona näkyy jo enemmän väriä. Ihmiset, teillä on lupa näyttää pirteiltä. Hyvän maun rajoissa voi hullutella, koska kuka oikeasti muka katuu kuolinvuoteellaan sitä, että meni herättämään huomiota kirkkaankeltaisella takillaan?

Yksi lemppareistani! :) Synttärilahja poikaystävältä

Tosin olen sitä mieltä, että tässä viimassa ja tuulessa, loskassa ja lumisateessa ei tarvitse näyttää aina hyvältä. Tätä kirjoittaessani on aivan ihana sää pitkästä aikaa, mutta muuten on ollut suorastaan ankeaa. Koska en nykyään siedä piiruakaan kylmyyttä, keskityn ensisijaisesti pysymään lämpimänä. Ja olen hyväksynyt sen että muutkin tekevät niin.

Aika moni lienee nähnyt näitä H&M:ssä. Tämä on niin söpö! Kannatti vinkata miehelle, koska tämäkin on joululahja häneltä.

Asukuvat ovat lähes mahdottomia ottaa, koska melkein koko ajan sataa lunta tai räntää. Vaikka olisi joku kiinnostavampi paita päällä niin se hukkuu kuitenkin takin alle. Mutta kevät on jo muutaman kuukauden päässä! :D Taivaanrannan maalarina ja kesän lapsena olen luonnollisesti miettinyt jo tulevan kevään ja kesän vaateunelmiani, mutten vahingossakaan ole ostanut itselleni esim. kolmatta paria talvikenkiä jotka aika kipeästi kyllä tarvitsisin...