ELÄMÄÄ MIEHEN KANSSA

Luulen että ne, jotka asuvat miesten kanssa, saavat usein nauraa hämmennyksestä ja pyöritellä silmiään. Välillä varmasti myös turhautua. Mun on pakko kertoa yhteiselostamme hiukan, sillä ihmettelen muun muassa seuraavia asioita: miksi miehet eivät halua siivota? Miksi juuri ne kylmät lihapullat ja nakit suoraan paketista ovat elämän parasta huumetta? Ja miten he ovat jostain asioista niin pihalla?

 Asuttuamme yhteisessä kodissamme puolisen vuotta vaihdoimme eräänä päivänä lakanoita. Yhtäkkiä J vetäisi kaapista pari avaamatonta lakanapakettia, ja hän vain viileästi tokaisi: "Näitä olikin kaks settiä, et voidaan kyl käyttää näitäkin." Suuni vain ammotti auki. Hän oli piilotellut kaikki nämä kuukaudet kaapissaan kauniita, sinisiä Marimekon Kaivo-lakanoita. Kysyin, että onko hänellä aavistustakaan mitä hän pitelee käsissään. "Mun pappa anto nää joskus lahjaksi", hän tokaisi. Kysyin vielä, että tietääkö hän mikä kyseisen kuvion nimi on. "Ympyrä?"

Joskus kotiin tullessani J tulee minua vastaan kirkkain silmin. Hän on kuulemma imuroinut. Ehdin jo huokaista ihastuksesta. Jatkan matkaani eteisestä makuuhuoneeseen. Pölyähän siellä näkyy, aika lailla sanoisin. Myös kylppäri näyttää olevan entisellään... On toki hienoa että toinenkin puolisko tarttuu joskus imuriin, mutta voisiko siivouksen hoitaa sitten kunnialla loppuun?

 Joskus taas saan selviä viitteitä siitä, että minua ei kuunnella. Kun kerran kysyin J:ltä, että voisiko hän laittaa papiljottinsa ystävällisesti kylpyhuoneen kaappiin, hän vastasi pokkana: "Joo!" Tai kun tivasin häneltä, että onko hän käyttänyt puuteriani, niin siihenkin vastaus taisi olla myöntävä. Joskus television ääni kuulemma "menee itsestään kovemmalle", vaikka näen kauempaa kuinka hän itse laittaa kaukosäätimestä volat kaakkoon samalla, kun puhun. Televisiosta puheenollen: tiedätte varmaan Bridget Jones -leffan, joka tuli juuri Neloselta? Poikaystäväni mukaan sieltä tuli "se joku bridgestone".

J ei ole oksentamassa pussiin, vaan olemme tässä keräämässä sieniä...

Ehkä järkyttävin tapaus kävi sillä viikolla, kun kävin töissä. Olin aamulla puoli kuudelta lähdössä bussipysäkille. Avaimia etsiessäni eteeni tallusti peittoon kääriytynyt, aivan uninen mies. Kysyin että mitäs hittoa sitä tehdään tähän aikaan valveilla. "Pelataan." Hän oli tosissaan laittanut herätyskellon soimaan puoli kuudeksi, jotta voisi pari tuntia ennen töihin lähtöä pelata sitä kuuluisaa Fifaa.

Lisäksi saan viikosta toiseen todistaa, kuinka karkkipussit tyhjenevät hänen käsissään pahimmillaan vartissa. Mustia sukkia on lattialla, sängyssä ja pyykkinarulla, eivätkä sukkaparit tunnu löytävän toisiaan. Tuntuu että ruokaakin pitää olla koko ajan saatavilla, vaikka juuri olisi heitetty puolet kanakeitosta huiviin. Viikko sitten mies päätti kaataa kerralla suklaakalenterin suklaat kurkkuunsa. Kerran raukka meni piilottamaan multa lakupötköjä, kun sanoin ettei niitä voi ihan jatkuvasti mutustella. Nostin sohvatyynyä istuessani sohvalle... Ja siellä odotti lakupötkökätkö. Eipä tähän ole enää lisättävää. :D