TREFFEILLÄ SEN OMAN KANSSA

Poikaystäväni pyysi mua oikeille treffeille. Perussetti, leffaan ja syömään. Olin heti ihan innoissani, koska siitä on vahingossa vierähtänyt ikuisuus kun viimeksi olemme syöneet ulkona.

Luulisi että perjantai oli meille taianomainen irtiotto arjesta. Hän hakisi minut ovelta, kompuroisin korkkareillani hänen autoonsa ja söisimme kynttilänvalossa jossain hienossa ravintolassa. Olisin koko alkuillan valmistautunut rauhassa ja tuoksuisin niinku tosi hyvälle. Elokuvissa saisimme jakaa ison kasan popcornia ja nojailla toisiimme.

Mutta kun me asumme yhdessä. Oikeasti haimme ensin kauheassa syysviimassa Cittarista tarjousvessapaperit ja -talouspaperit, joilla varmasti selviää vatsan toiminnasta riippuen kevääseen asti. Ostimme samalla poppareita ja niihin kuuluvia mausteita, koska päätimme perjantain huonosta elokuvatarjonnasta johtuen siirtää leffan katsomisen kotisohvalle. Kaupasta kotiin tultuamme meidän piti valmistaa rypsipossu, joka oli menossa vanhaksi. Kaiken lisäksi valitsemamme ravintola kuului olevan todella täynnä, eikä puhelimessa puhunut työntekijä uskaltanut antaa meille pöytävarausta. Hyvää romanttista viikonloppua vaan mullekin!

 Kyseinen ravintola oli siis Kultainen Hirvi. Astuessamme sisään ja huomatessamme että ruuhka oli hälvennyt, arki alkoi jo tosiaan karista ja pääsimme nurkkapöytään tunnelmoimaan. Koska olen huono tekemään päätöksiä kun valikoima on laaja, olin päättänyt jo kotona että otan (omasta mielestäni) talon parasta - Mustan Pekan härkää. J otti hirvikäristystä.

 The moment when you see your food coming in a restaurant. Kaikki oli vaan aivan loistavaa - pihvi, vihannekset, täydellistä. Tosin tuota soosia ja pippurituorejuustoa oli laitettu sen verran paljon, että puolet vähemmällä olisi pärjätty. J:n annoksessa ei ollut lisukkeita paljon ollenkaan, joten annoin hänelle sipulirenkaitani. Sen enempää miinuksia meillä ei ole antaa. Tarjoilijat olivat maailman sympaattisimpia! Yksi heistä suositteli, että ottaisimme kahta eri jälkiruokaa, koska minä en taaskaan osannut päättää. Pian pöytäämme laskeutui suklaakakkua ja chili-kermajäätelöä sekä köyhät ritarit. Makuelämys oli taivaallinen - tiedä sitten johtuiko se osittain siitä, että emme olleet syöneet päivällä melkein mitään. Ravintola on varmaan miesten suosiossa, siellä kun saa "oikeaa" ruokaa ja paljon ekstraa päälle. Siellä osataan myös käyttää huumoria - kurkatkaa vaikka netistä Kultaisen Hirven ruokalista. :)

Päätöksiä, päätöksiä. Ajoimme Filmtowniin, ja keksin matkalla että J:n on aika nähdä huikea elokuva Inception. No sitä ei nyt tietenkään ollut saatavilla, joten punnitsimme eri leffoja Filmtownissa puolisen tuntia. Inhoan seistä siellä, ihan kuin me emme voisi tulla aina uudestaan ja valita sitten sitä leffaa jota emme viimeksi nähneet! J otti lopulta joltain puolityhjältä hyllyltä ruotsalaisen komedian. Emme jaksaneet enää jahkailla, joten marssimme Filkkarista ulos mukanamme Ruotsalainen avioliitto. Luvattiin huutonaurua.

Asetuimme mukavasti sohvalle, ja katsoimme lähinnä hämmentyneenä elokuvaa. Siinä kaksi avioparia muuttaa saman katon alle, ja se on tragikomedian sijaan ehkä enemmän vain traagista. Ei ollut ihan meidän mieleen, ja dvd-levyssä oli ilmeisesti jokin naarmu, joka pimensi 9 minuuttia keskeltä elokuvaa. Ilta oli silti kaiken kaikkiaan loistava makuelämyksineen, ja seura oli ihan parasta. :)