Egypti, osa 1

Salam aleikum! Pääsin pitkästä aikaa kunnon rantalomalle sitten vuoden 2007, siksi tämä "blogihiljaisuus". Varasimme jo viime talvena avopuolisoni kanssa matkan Egyptin Marsa Alamiin, koska all inclusiveksi matka oli suhteellisen halpa. Ennen matkaa minulla ei ollut sen suurempia odotuksia, koska ajattelin että eläisimme vain eristäytyneessä keitaassa koko viikon paria päiväretkeä lukuun ottamatta. Matka antoi kuitenkin paljon enemmän kuin osasin odottaa. Siksi ajattelin tehdä matkasta kolme postausta aikajärjestyksessä. Luvassa paljon kuvia! (Koneella niitä on yli 700.)

 Lähdimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää jo ennen aamuneljää, vain kolme tuntia nukkuneina. Onneksi saimme kyydin avokkini veljeltä mennen tullen, mikä helpotti asioita huomattavasti. Oli hassua lähteä täältä juuri silloin, kun pakkasta oli noin 10 astetta ja maa aivan valkea. :) Ehdin sentään nähdä ensilumen!

Lentoyhtiö oli menomatkalla valitettavasti SmartLynx, josta ei ole kovinkaan paljon hyvää sanottavaa. Lentoemot olivat töykeitä(hetkinen, onko sellaisia olemassa?) ja puhuivat käsittämätöntä englantia. Emme saaneet kuulutuksista mitään selvää, ja vaikka yleensä pidän lentokoneruuista, niin nyt sain pettyä. Ilmastointi sai melkein nenäni vuotamaan verta. Lasku oli ehkä kaikkein pahin: osuessamme maahan tuntui, kuin koko kone olisi hieman heilahtanut toiselle puolelle. Lisäksi se tuntui ensin kallistuvan taaksepäin. Joku pikkulapsi huusikin, että "me kuollaan yhdessä!!" Astuessamme ulos sain sen mitä olin kaivannutkin: 32-asteisen lehmänhenkäyksen suoraan kasvoilleni! Vaikka minulla oli farkut jalassa, en voinut kuin nauttia siitä kuumuudesta.

Kävelimme passintarkastukseen, jossa kävi ilmi että tarkastuspöytiä oli vain noin kolme, mutta meitä matkustajia monesta koneesta useampi sata. Siellä suomalaiset huokailivat, että "no niin, tässä vietetään sitten seuraava tunti". Meitä toiminnan alkeellisuus lähinnä nauratti. Aikuiset huusivat jostain syystä kiltisti käyttäytyville lapsilleen. Porukka yritti kiilata jonoissa, mikä oli aivan turhaa koska yhteensä koko rumba kesti ehkä kymmenen minuuttia. Egyptiläiset passintarkastajat puhuivat samalla puhelimeen ja "katsoivat" passimme läpi, kaikki koko ajan leveästi hymyillen. Bussimatka hotellille kesti myös vain kymmenen minuuttia, joten mielestäni kaikki toimi erinomaisen hienosti. Silti suomalaisilla tuntui hermo olevan äärimmäisen kireällä. Kannattaakohan aurinkomatkalle lähteä kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa?

Hotellin aula

Lamaya Resort -hotelliin saapuessamme saimme sekavan selostuksen oppaalta siitä, mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan. Näin se suunnilleen meni: jätimme matkalaukut bussin eteen, josta hotellin työntekijät kantoivat ne huoneisiimme. Mennessämme respaan hakemaan avaimia saimme pihdeillä ojennetut viilentävät pyyhkeet, joilla oli kyllä ihanaa pyyhkiä hikisiä kasvoja. Skeptinen poikaystäväni ei ottanut pyyherullaa koska epäili heti miehen myyvän niitä meille. Tarjolla oli myös jotain virkistävää sinistä juomaa. Tässä hotellissa tuntui oikeasti koko viikon siltä että juuri meidät olisi haluttu sinne. Tarjoilijasta siistijään ja oppaisiin kaikki tuntuivat haluavan parastamme.

Ensimmäinen päivä meni tottakai valokuvatessa ja ihmetellessä. Vedimme heti uimapuvut päälle ja suuntasimme hotellin uima-altaalle. Tajusimme, että hotellialueellamme on vain pari ns. kauppakatua ja vesipuisto toisen hotellin takana. Sanon nyt suoraan, että voi niitä raukkoja jotka eivät sieltä alueelta kertaakaan poistuneet - varmaan edes sinne oikealla rannalle, johon oli matkaa vain noin sata metriä. He jäivät todella paljosta paitsi.

Jotkut varailivat noita aurinkotuoleja oikeasti jo ennen aamiaista, koska ilmeisesti sama paikka piti saada koko viikon ajan...

Sunnuntai-iltana lähdimme kiertämään kauppoja siinä toivossa, että löytäisimme ison vesipänikän huoneeseemme. Päätin kurkistaa toisen hotellin sisäpihalle. Virheeni takia päädyimme istumaan parfyymikauppaan, jossa meille tarjottiin Spriteä ja miehekkeelleni kahvia.Tässä kohtaa hätkähdin hetkeksi, että yritetäänkö meidät huumata, koska en nähnyt kun mies avasi tölkkini. Istuimme narisevilla punaisilla samettisohvilla pienen makuuhuoneen kokoisessa liikkeessä. Rumat loisteputket paistoivat suoraan kalpealle iholleni. Huoneen seinät olivat yhtä peiliä, ja hyllyillä oli lukuisia parfyymipulloja. Hetken tuntui kuin olisimme astuneet ulos turvalliselta hotellialueelta, vaikka aivan naapurissa Bamse-klubi raikasi. Sisäänheittäjä ryntäsi takaisin ulos, ja jäimme toisen kauppiaan kanssa juttelemaan. Kärsivällisyyteni oli todella koetuksella, koska tiesin että hän yrittää kaupata jotain loppujen lopuksi. Sain sentään kysytyksi, että mistä niitä vesipulloja saa. Hän lupasi tuoda meille sellaisen seuraavana päivänä koska kävisi muutenkin kaupungissa. 

Sitten päästiinkin asiaan: hän alkoi tiputella kaikennäköisiä tuoksuja ranteisiimme ja kyseli, which one do you like. Kaikki olivat tosi ihania, mutta kun hän sanoi että pienen pullon hinnaksi tulisi 80 euroa, sanoin heti että taidan jättää väliin. Hän suostui ottamaan puolet pullosta pois, jolloin hinta oli 40 euroa. Sairasta! Vaikka aine olisi kuinka hienoa ja vaikka sitä tarvitsisi vain yhden tipan päivässä, se on Egyptissä silti liikaa. Koska mies tyrkytti minulle pulloa, sanoin suomalaiseen tapaan että minun täytyy nukkua yön yli. Hän tyrkkäsi kuitenkin pullon mukaani ja käski minun maksaa myöhemmin, ja tajusin ettei minun olisi ehkä edes tarvinnut palata enää maksamaan. Kertoo tuon aineen arvostakin sitten jotain. Palautin parfyymin kuitenkin tunnollisesti Luxor-retkemme jälkeen, ja ostimme siinä samalla hänen lupaamansa vesipänikän(ylihintaan). Luxor oli yksi matkan kohokohdista, ja kirjoitan siitä seuraavassa postauksessa. :)