Ollaanpa rehellisiä Kroatia-seikkailusta. Seikkailuksi sitä ei ensinnäkään voi kutsua, sillä villein asia, mitä rantalomallamme tein, oli äyriäispastan tilaaminen. Ehkä myös se, että yritin sukeltaa pintaa syvemmälle pelkän snorkkelin kanssa. Ja hyppääminen "vesipuiston" toiseksi korkeimmasta kohdasta!
Olimme siskoni kanssa päättäneet, että tämä reissu ei ole mikään itsensä voittamisen intensiivikurssi vaan lepoloma. Niinpä emme jaksaneet mennä kuvailemaan Zlatni Rat -rannalle aamuseitsemältä, kun siellä olisi varmasti ollut vielä tyhjää. Emme ottaneet kahta veneretkeä peräkkäisinä päivinä, sillä tiesimme olevamme aivan uupuneita moisen jälkeen. Tai siis sisko tiesi paremmin. Uupumisen ei pitäisi olla loman tarkoitus. Täytyy sanoa, että kumpikin meistä sai hiukan liian vähän unta viikon aikana, mutta ihanan hidasta elämänmeno kieltämättä oli. Jos aamuisin ei olisi pitänyt ehtiä aamupalalle ennen kello kymmentä, olisimme nukkuneet varmasti juuri siihen saakka.
Vietimme viikon siis Kroatian Brac-saaren eteläpuolella Bolissa. Meidän ja muutaman muun suomalaisen mielestä kohteessa oli siistiä, tiet olivat suurilta osin hyvässä kunnossa (jos autoretkeilijöitä kiinnostaa) ja meno oli aika rauhallista Zlatni Ratin muikeasta bilemetsästä huolimatta. Nimesimme sen bilemetsäksi, sillä yhdessä maailman suosituimmista hiekkarannoista oli kahvila- ja ravintolakompleksi, joka oli piilossa sitä ympäröivien puiden varjossa. Bileet alkoivat yhdessä ravintolassa aina joskus viiden aikaan iltapäivällä, ja musiikki oli kieltämättä kutsuvampaa kuin Turun Fortessa puolenyön aikaan - ja satun tykkäämään niidenkin musasta. Kerran menimme kurkkaamaan bilemetsään, mutta vaikka musiikin voimakkuus vastasi Ruisrockin päälavan menoa, monikaan ei tanssinut siellä sen kummemmin vaan hörppi juomiaan paikallaan. En olisi pystynyt keskustelemaan tuollaisessa paikassa, joten päätimme että sinne mennään ainoastaan heiluttamaan peppua jos niikseen tulee. Kuuntelimme musiikkia mielellämme rantavedessä lilluen. Koska matkakumppanini on sininen (Idiootit ympärilläni -kirjan mukaan) ja olemme molemmat melko tottuneita matkailijoita, olimme Varautuneet Kaikkeen. Muun muassa uimakengät osoittautuivat todella käytännölliseksi varusteeksi rannoilla, sillä moni muu turisti valitteli teräviä kiviä kahlatessaan vedessä paljain jaloin. Laastareitakaan ei ollut mukana liikaa, sillä meikäläiselle nyt aina sattuu ja tapahtuu...
Päivät kuluivat kuten rantalomalla yleensäkin: hävyttömän Nesquik- ja munakaspainoitteisen aamiaisen jälkeen läpsyttelimme altaalle toteamaan, että on aivan perskuleen kuuma. Tarjolla oli mm. vesijumppaa, johon siskoni osallistui ainakin kaksi kertaa. Sen aikana tyydyin lukemaan Sinkkuelämää-sarjan Mirandan tyylisesti hattu ja aurinkolasit kasvoilla Idiootit ympärilläni -kirjaa toivoen, ettei kukaan puhu minulle. Ja puhuivathan ne allasviihdyttäjät - tästä lisää myöhemmin. Sitten lähdettiin jollekin lähialueen rannalle makoilemaan ja toteamaan, että siellä sentään tuulee, vaikka kuuma onkin. Välissä piti toki aina tankata vatsa sopivan täyteen, ja söimme matkan huonoimman annoksen onneksi jo ensimmäisenä päivänä: joku ääni samanmuotoisissa päissämme sanoi, että seitsemän euron hampurilaisannos olisi hyvä idea. Ravintolan kulmauksessa oleva jättigrilli kävi kuumana, ja muiden ihmisten annokset näyttivät hyvältä. Kun annokset tulivat pöytään, huomasimme että ketsuppi ja majoneesikin olivat lautasella vielä valmiissa pusseissa eivätkä hampparin välissä, ilmeisesti ajatuksella "saa käyttää muttei ol pakko hei". En odottanut ihmeitä mutta en noin surkeaakaan annosta. Muuten ruokakokemukset lämmittivät aina mieltä, ja maisemilla oli varmasti niihinkin positiivinen vaikutus.
Vietimme viikon siis Kroatian Brac-saaren eteläpuolella Bolissa. Meidän ja muutaman muun suomalaisen mielestä kohteessa oli siistiä, tiet olivat suurilta osin hyvässä kunnossa (jos autoretkeilijöitä kiinnostaa) ja meno oli aika rauhallista Zlatni Ratin muikeasta bilemetsästä huolimatta. Nimesimme sen bilemetsäksi, sillä yhdessä maailman suosituimmista hiekkarannoista oli kahvila- ja ravintolakompleksi, joka oli piilossa sitä ympäröivien puiden varjossa. Bileet alkoivat yhdessä ravintolassa aina joskus viiden aikaan iltapäivällä, ja musiikki oli kieltämättä kutsuvampaa kuin Turun Fortessa puolenyön aikaan - ja satun tykkäämään niidenkin musasta. Kerran menimme kurkkaamaan bilemetsään, mutta vaikka musiikin voimakkuus vastasi Ruisrockin päälavan menoa, monikaan ei tanssinut siellä sen kummemmin vaan hörppi juomiaan paikallaan. En olisi pystynyt keskustelemaan tuollaisessa paikassa, joten päätimme että sinne mennään ainoastaan heiluttamaan peppua jos niikseen tulee. Kuuntelimme musiikkia mielellämme rantavedessä lilluen. Koska matkakumppanini on sininen (Idiootit ympärilläni -kirjan mukaan) ja olemme molemmat melko tottuneita matkailijoita, olimme Varautuneet Kaikkeen. Muun muassa uimakengät osoittautuivat todella käytännölliseksi varusteeksi rannoilla, sillä moni muu turisti valitteli teräviä kiviä kahlatessaan vedessä paljain jaloin. Laastareitakaan ei ollut mukana liikaa, sillä meikäläiselle nyt aina sattuu ja tapahtuu...
 |
| Zlatni Rat |
Päivät kuluivat kuten rantalomalla yleensäkin: hävyttömän Nesquik- ja munakaspainoitteisen aamiaisen jälkeen läpsyttelimme altaalle toteamaan, että on aivan perskuleen kuuma. Tarjolla oli mm. vesijumppaa, johon siskoni osallistui ainakin kaksi kertaa. Sen aikana tyydyin lukemaan Sinkkuelämää-sarjan Mirandan tyylisesti hattu ja aurinkolasit kasvoilla Idiootit ympärilläni -kirjaa toivoen, ettei kukaan puhu minulle. Ja puhuivathan ne allasviihdyttäjät - tästä lisää myöhemmin. Sitten lähdettiin jollekin lähialueen rannalle makoilemaan ja toteamaan, että siellä sentään tuulee, vaikka kuuma onkin. Välissä piti toki aina tankata vatsa sopivan täyteen, ja söimme matkan huonoimman annoksen onneksi jo ensimmäisenä päivänä: joku ääni samanmuotoisissa päissämme sanoi, että seitsemän euron hampurilaisannos olisi hyvä idea. Ravintolan kulmauksessa oleva jättigrilli kävi kuumana, ja muiden ihmisten annokset näyttivät hyvältä. Kun annokset tulivat pöytään, huomasimme että ketsuppi ja majoneesikin olivat lautasella vielä valmiissa pusseissa eivätkä hampparin välissä, ilmeisesti ajatuksella "saa käyttää muttei ol pakko hei". En odottanut ihmeitä mutta en noin surkeaakaan annosta. Muuten ruokakokemukset lämmittivät aina mieltä, ja maisemilla oli varmasti niihinkin positiivinen vaikutus.
Illat olivat säätilaltaan täydellisiä, ja tällaisena koko keholla nautiskelevana ihmisenä ihastelin kovasti leutoa ja pehmeää ilmaa, joka auringon laskiessa leijui ympärillämme. Päälle vielä rento kroppa päivän jäljiltä, eikä hiki enää valunut joka paikasta. Läpsyttelimme (ja kopistelimme, korkkarit oli pakko pistää välillä jalkaan) keskustan ravintoloihin, ja löysimme oikein mainioita paikkoja. Tripadvisor oli ohjenuoramme, mutta emme tuijottaneet sitä orjallisesti. Muun muassa ensimmäisen illan Pumparela oli italialainen unelma, josta tilasin jonkinlaisen rapupastan. Yritin vaihtaa muutaman sanan italiaa tarjoilijoiden kanssa. Siskoni näytti leijuvan pöydän ääressä veden päällä, sillä ravintolan pöydät olivat niin lähellä vettä. Ihme etten lennättänyt mitään mereen näissä ruokapaikoissa - haarukkaa tai omaa käsilaukkua...
Jalo ajatuksemme kuunnella Kroatian top 50 -listaa Spotifysta kosahti nopeasti, kun aloimme keksiä hotellihuoneessa toinen toistaan parempia Suomen iskelmähittejä. Emme oikeasti kuuntele niitä juuri koskaan, mutta yhtäkkiä kello viiden teellä (eli kun toinen meistä meni suihkuun ja toinen sai sometauon) innostuimme Jari Sillanpäästä, Katri Helenasta, Janne Hurmeesta ja Arja Korisevasta... Toki myös eksoottisista Enyasta, Eros Ramazzotista ja Los Loboksen La Bambasta! Romantiikkaa reissuun saa helposti kuuntelemalla täysillä Katson autiota hiekkarantaa -biisiä. Olemmeko nyt sopivia kandidaatteja Matkaoppaat-sarjaan? Toiset ottavat etelään lähtiessään mukaansa Oltermannia, ja me kaivoimme iskelmätaivaan tähdet piristämään iltojamme.
Tuossapa reissun tunnelmat pikaisessa pähkinänkuoressa. Lähdimme myös snorklaamaan, sain siskon kiinni rysän päältä hotellihuoneesta ja kävimme veneretkellä Hvarissa. Menimme myös eräänlaiseen vesipuistoon kahdesti ja vedimme aivan vimmatusti jäätelöä. Järkkäri koki kovia, ja pari kiukkuhetkeäkin saatiin aikaiseksi. Palataan näihin vielä parissa eri postauksessa! Ei myöskään unohdeta matkakumppanini säätöä hotellihuoneen ilmastoinnin kanssa tai sitä, miten sisko sai pyöritellä silmiään aurinkorasvan laittoni kanssa... :)
Tuossapa reissun tunnelmat pikaisessa pähkinänkuoressa. Lähdimme myös snorklaamaan, sain siskon kiinni rysän päältä hotellihuoneesta ja kävimme veneretkellä Hvarissa. Menimme myös eräänlaiseen vesipuistoon kahdesti ja vedimme aivan vimmatusti jäätelöä. Järkkäri koki kovia, ja pari kiukkuhetkeäkin saatiin aikaiseksi. Palataan näihin vielä parissa eri postauksessa! Ei myöskään unohdeta matkakumppanini säätöä hotellihuoneen ilmastoinnin kanssa tai sitä, miten sisko sai pyöritellä silmiään aurinkorasvan laittoni kanssa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti