Isänpäivä, intialainen ja pahoittelua

Meidän isä on tietysti se paras isä, enkä keksi mitään ei-kliseistä aloitusta tähän kirjoitukseen. Haluaisin ehkä kuvailla isäni hullumpaa puolta, koska se on viihdyttävämpää. Hän on erityisen lämmin ja helposti lähestyttävä tyyppi. Tiedän että hektisessä ajassamme tämän kirjoituksen oikea ajankohta olisi ollut jo lauantai, mutta koska olen ollut laiskuri, vailla asiallisia kuvia ja muutenkin vähän pihalla niin tässä on ollut pientä taukoa. :D Olen tosi pahoillani, ja lupaan tsempata tästä lähtien! Haluan kertoa teille tiskikone-episodista sekä jakaa vihdoinkin omat "and that's who I am" -kuvat. ;)

Isäni on aina ollut meillä se, joka hoitaa puutarhatyöt ja ehkä jopa keittiöhommat. Häntä näki lapsuudenkodissa usein rikkalapio kädessä ja keittiöpyyhe olalla. Hän oli siis paljon kotona, joten sinänsä vanhempieni roolit ovat menneet vähän sekaisin kun ajattelee sitä "perinteistä" mallia. Äiti esimerkiksi hoitaa autokaupat ja muut. Perinteeksi on tosin muodostunut, että juuri isänpäivänä itse päivänsankari on töissä. Kerran oikeasti söimme isänpäiväaterian samalla, kun heppu itse oli hoitamassa tyyliin aamuvuoroaan loppuun. :D Tänä vuonna vietimme päivää kerrankin melko juhlavasti: veimme isukin kokeilemaan spinning-tuntia, jonne hän on jo kauan halunnut rääkättäväksi. Siellä oli niin hikinen meno, että porukka näytti ihan siltä kuin olisi seissyt tunnin sateessa. Konkreettisen peppukipeyden takia en kyllä lämpene noin pitkille spinning-tunneille, mutta isä oli aivan tulessa!

Olen tullut paljon isääni. Meillä molemmilla kestää valmistautua esimerkiksi kauppaan lähtöön ihan tolkuttoman kauan, olemme vähän hajamielisiä mutta myös temperamenttisia. Isälleni ei ollut lapsuudenkodissani mikään ongelma kastella kukkia uikkareissa ja radiokuulokkeet päässä - tai hakata halkoja samoissa asusteissa. Hän harrastaa myös muun muassa salsatanssia, mutta äiti ei kehtaa kertoa siitä sukulaisille (jos siellä joku lukee tätä, niin nytpähän tiedätte). Joskus kun meille lapsille tuli tosi huonoja koenumeroita, hän saattoi antaa meille lohdutuspalkintoja. Kun isältä kysyy että meneekö häneltä vielä korvalävistys läpi vanhoista rei'istä, hän tunkee pahimmillaan tikan korvalehtensä läpi. Isä kirjoittaa myös maailman parhaita kauppalappuja, joista yhdessä luki ainakin nämä kauheudet: "yogurtti, panaani, juustohome, lauantai, doodrantti".

Isä on silti kaikkien tyttäriensä ritari. Otetaan esimerkiksi vaikka se että hän tuli päivän varoitusajalla asentamaan meidän seinään naulakon ja pari hyllyä. Ei häntä tarvitse kahta kertaa tuollaisiin pyytää, vaan hän alkaa lähinnä stressata että missä aikataulussa hän kykenee hommat hoitamaan.

Menimme eilisen spinningin jälkeen syömään intialaista Delhi Darbariin, joka on kyllä loistava paikka. Rakastuin sen sisustukseen (haluan samanlaista tänne meille heti), ja ruoka maistui kaikille. Palvelu oli ystävällistä, ja tuo on kai valittu joskus vuoden etniseksi ravintolaksi. Miksen ole ennen käynyt siellä?! Miinuksena tosin alun outo tunnelma, kun perheelliset metelöivät jotenkin tosi paljon, laseja rikkoutui ja kaatui. Eräs tyttö tuijotti siskoni hiuksia 20 sentin etäisyydeltä, jolloin yritin katsoa tyttöä niin että hän ystävällisesti kääntyisi takaisin omaan pöytäänsä. :D