Kääk, pahoitteluni mummotahdista, mutta täältä tulee viimeinen! Julkaisukelpoiset kuvatkin alkavat loppua, vaikka olen laskenut kynnystä näiden postausten tähden. :D Kaikki kuvat ovat Southampton-seikkailun parilta viimeiseltä viikolta.
En lähde avautumaan sen enempää henkilökohtaisista parisuhdeasioista, mutta etäsuhteeseen on pakko kommentoida. Viisi kuukautta on todella pitkä aika ilman fyysistä läheisyyttä (ainakin jos on tottunut sitä saamaan), ja se turhautti välillä tosi paljon. Skype-puhelujen ja Facetimen avulla pystyy sentään näkemään toisen ruudulla. Joskus parasta oli vain tarttua hetkeen Englannissa ja lähteä kaikkeen mahdolliseen tekemiseen mukaan, ettei tarvitsisi ajatella parempaa puoliskoa ollenkaan. Huomasin kuitenkin turhautumisen merkkejä arjessani: tuskin on sattumaa, että ostelin jatkuvasti pussillisen porkkanoita ja vedin niitä sellaisenaan välipalaksi. Myös tyttöjen reissulla Cornwalliin näimme jatkuvasti fallossymbolisia rakennuksia ympäri pitäjiä. Enkä ollut edes ensimmäinen, joka niin ajatteli! Adel perusteli tätä freudilaisella näkemyksellä, joka tuppaa tulemaan mieleen psykologian opiskelijoilla. Perranporthin surffaajat saivat koko seurueen katseet välillä nauliintumaan "aaltoihin". Voi että oli kaunis maisema.
Osalle vaihtareista kävi niin, että heitä ei näkynyt kovinkaan usein illanistujaisissa esim. parisuhdetilanteen vuoksi. En lähtenyt läheisten vuoksi kerran kuussa takaisin Suomeen (ja millä rahalla?), sillä samalla rahalla pääsin esimerkiksi Espanjaan. Jotkut ruotsalaiset lensivät tuon tuosta takaisin tai ottivat tyttiksiään vierailulle. Ja luonto kiittää... Yksi aussijätkä ei ollut missään sosiaalisissa tapahtumissa, sillä juttelin muiden kanssa tästä, eikä kukaan ollut nähnyt häntä livenä. Paitsi joku kerran bussissa, jossa mies oli kertonut, että hän ei ehdi: hänellä on nyt tyttöystävä. Aaww! Saa luvan olla veret seisauttava bööna, jos meinaa vaihtariajan kuluttaa yhden ihmisen kanssa. Tiedän kyllä myös pariskuntia, jotka lähtevät vaihtoseikkailuun yhdessä.
Otsikossa näkyvän sanan voisi ymmärtää niin, että opiskelijavaihdossa vaihdetaan myös heiloja rasmuslaiselta toiselle. En ollut varattuna ymmärtänyt aluksi, millainen "viruslinko" tuo vaihtokupla saattaa jollekin olla. Kuulin huhua, että osalla oli tavoitteena "taistella mahdollisimman monen maan lipun alla". Sinkkuilijat viihtyivät yllättäen loppumatkasta hienosti yhdessä ja suunnittelivat matkojakin siltä pohjalta. Kaltaiseni kirjastotädit jäivät kotiin ja suunnittelivat ihan omat menonsa, ilman hormonien hyörinää.
Ulkomailla asuminen muuttaa ihmistä, jotkut sanoivat. Omalla kohdallani se mielestäni tarkoitti palautumista omaksi itsekseni. Siskonikin mukaan olin paljon rennompi reissun jälkeen, ja tästä aiheesta kirjoitin hieman syksyllä 2018. Taika toki hälvenee hieman ajan kuluessa, mutta olihan tuo monella tapaa käänteentekevä kokemus. Opiskelijaporukassa huvituimme ja järkytyimme hieman siitä, että pian vaihdon jälkeen kaikki seurustelevat olivat päätyneet eroon. Kenties kasvunpaikkoja oli vielä itse kullakin, ja niitä ei vain huomannut ollessaan tottuneesti toisen lähellä. Eikä näin varmasti käy kaikille! Sanon kuitenkin yhden asian mukaillen suosittua juomalaulua: "Jos (e)ukkos kieltää sua lähtemästä, niin lähde!" En tiedä, millaisia parisuhteita ihmisillä on, jotka pystyvät kymmenen vuoden jälkeen sanomaan: "Joo meillä on vuodesta toiseen ihanaa keskenämme. Ai lähdinkö yksin ulkomaille opiskeluaikoina? En, kun Mervi ei pitänyt ajatuksesta."
 |
| Kampuksen modernimpaa puolta. |
En lähde avautumaan sen enempää henkilökohtaisista parisuhdeasioista, mutta etäsuhteeseen on pakko kommentoida. Viisi kuukautta on todella pitkä aika ilman fyysistä läheisyyttä (ainakin jos on tottunut sitä saamaan), ja se turhautti välillä tosi paljon. Skype-puhelujen ja Facetimen avulla pystyy sentään näkemään toisen ruudulla. Joskus parasta oli vain tarttua hetkeen Englannissa ja lähteä kaikkeen mahdolliseen tekemiseen mukaan, ettei tarvitsisi ajatella parempaa puoliskoa ollenkaan. Huomasin kuitenkin turhautumisen merkkejä arjessani: tuskin on sattumaa, että ostelin jatkuvasti pussillisen porkkanoita ja vedin niitä sellaisenaan välipalaksi. Myös tyttöjen reissulla Cornwalliin näimme jatkuvasti fallossymbolisia rakennuksia ympäri pitäjiä. Enkä ollut edes ensimmäinen, joka niin ajatteli! Adel perusteli tätä freudilaisella näkemyksellä, joka tuppaa tulemaan mieleen psykologian opiskelijoilla. Perranporthin surffaajat saivat koko seurueen katseet välillä nauliintumaan "aaltoihin". Voi että oli kaunis maisema.
Osalle vaihtareista kävi niin, että heitä ei näkynyt kovinkaan usein illanistujaisissa esim. parisuhdetilanteen vuoksi. En lähtenyt läheisten vuoksi kerran kuussa takaisin Suomeen (ja millä rahalla?), sillä samalla rahalla pääsin esimerkiksi Espanjaan. Jotkut ruotsalaiset lensivät tuon tuosta takaisin tai ottivat tyttiksiään vierailulle. Ja luonto kiittää... Yksi aussijätkä ei ollut missään sosiaalisissa tapahtumissa, sillä juttelin muiden kanssa tästä, eikä kukaan ollut nähnyt häntä livenä. Paitsi joku kerran bussissa, jossa mies oli kertonut, että hän ei ehdi: hänellä on nyt tyttöystävä. Aaww! Saa luvan olla veret seisauttava bööna, jos meinaa vaihtariajan kuluttaa yhden ihmisen kanssa. Tiedän kyllä myös pariskuntia, jotka lähtevät vaihtoseikkailuun yhdessä.
 |
| Triangular theory of love - kurssilta Psychology of Attractiveness |
 |
| Tuliaisia itselleni ja perheelle, hupsista... |
Otsikossa näkyvän sanan voisi ymmärtää niin, että opiskelijavaihdossa vaihdetaan myös heiloja rasmuslaiselta toiselle. En ollut varattuna ymmärtänyt aluksi, millainen "viruslinko" tuo vaihtokupla saattaa jollekin olla. Kuulin huhua, että osalla oli tavoitteena "taistella mahdollisimman monen maan lipun alla". Sinkkuilijat viihtyivät yllättäen loppumatkasta hienosti yhdessä ja suunnittelivat matkojakin siltä pohjalta. Kaltaiseni kirjastotädit jäivät kotiin ja suunnittelivat ihan omat menonsa, ilman hormonien hyörinää.
 |
| Suosittelen osallistumaan matkan viimeisenä iltana Britannian rumimman yökerhon bilemaratoniin. Siitä oli rapeaa lähteä lentokentälle aamuneljän bussilla. |
Ulkomailla asuminen muuttaa ihmistä, jotkut sanoivat. Omalla kohdallani se mielestäni tarkoitti palautumista omaksi itsekseni. Siskonikin mukaan olin paljon rennompi reissun jälkeen, ja tästä aiheesta kirjoitin hieman syksyllä 2018. Taika toki hälvenee hieman ajan kuluessa, mutta olihan tuo monella tapaa käänteentekevä kokemus. Opiskelijaporukassa huvituimme ja järkytyimme hieman siitä, että pian vaihdon jälkeen kaikki seurustelevat olivat päätyneet eroon. Kenties kasvunpaikkoja oli vielä itse kullakin, ja niitä ei vain huomannut ollessaan tottuneesti toisen lähellä. Eikä näin varmasti käy kaikille! Sanon kuitenkin yhden asian mukaillen suosittua juomalaulua: "Jos (e)ukkos kieltää sua lähtemästä, niin lähde!" En tiedä, millaisia parisuhteita ihmisillä on, jotka pystyvät kymmenen vuoden jälkeen sanomaan: "Joo meillä on vuodesta toiseen ihanaa keskenämme. Ai lähdinkö yksin ulkomaille opiskeluaikoina? En, kun Mervi ei pitänyt ajatuksesta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti