ERASMUS-KEVÄT 2018: KAURAPUUROLAINEN ENGLANTILAISESSA RUOKAKAUPASSA

Konflikteja oli odotettavissa. Olin valmis joustoon - en kuitenkaan sellaiseen, että vetäisin makaronia viisi kuukautta. Vaadin saada aamiaiseni niin, että se muistuttaa hieman Suomi-rutiineja, pitää kylläisenä kauemmin kuin tunnin ja maistuu hyvältä. Halusin terveellisiä lounaita. Toivoin syöväni pubissa herkkuannoksia. Kaikkia edellämainittuja sain jossain määrin. Terveellisyys vain maksaa Southamptonin yliopistossa enemmän kuin nugetit, hampurilaiset ja ranskikset. Viimeksi mainituissa riitti kuulkaa valikoimaa!

Tämän ja alla näkyvän kampusruokailun välillä on hinta- ja terveellisyysero. Terveellistä kala-annosta tasapainottamassa brittimäisesti friteeratut munanpuolikkaat.

En halua pelkästään valittaa, jos jostain nyt tuntuu siltä. Joten aloitan hyvällä palautteella: pubeissa oli useimmiten niin mukava meininki, etten ihmettele että siellä saatetaan istua koko perheen voimin syömässä ja nauttimassa. Onhan Suomessakin tavallaan tällaisia - mutta aika usein alkoholi erotellaan tiukasti "syömispaikoista", jos lapsia on paikalla. Asiaa on vaikea selittää. Söin erinomaista punajuuri-vuohenjuustopiirasta, risottoa ja pitsaa näissä paikoissa. Oli aluksi jopa aika virkistävää, ettei sitä kana-caesarsalaattia ollut joka paikassa tarjolla. Mäkkäri oli halpa, nopea ja helppo. Kävin siellä tosi monta kertaa, koska se sijaitsi tien toisella puolella kodistani, ja "euron juusto" oli Sotonissa kotoisasti tyyliin punnan juusto.

Kun nyt oltiin kylillä, suostuin oitis Gavinin ehdottamaan, JO perinteeksi muodostuneeseen KFC-päivälliseen.

Spork [spo:k]

Kävin ensimmäisellä kerralla ruokakaupassa vahingossa M&S:llä (kuva yllä), joka ilmeisesti vastaa Stockmannin Herkkua tai jotain. Hyvät eväät mutta kalliiksi tuli! Sitten aloin käydä Sainsbury'sissa, joka oli miellyttävämpi kuin Lidliä vastaava halpaketju Aldi (täältä minut löysi toukokuussa köyhtyneenä...). Löysin Sainsbury'sista luojan kiitos helposti puuroa, mutta olihan pelkkä kaupassa asioiminen ekoilla kerroilla jännittävää. Sainsbury's antoi turvallisen vaikutelman, koska siellä myytiin myös vaatteita ja leluja, ihan kuin Prismassa. Ja se puuro, jota aloin syödä säännöllisesti: täydellistä! Saatoin ostaa pari kertaa halpispuuroa, mutta kilttiasuinen mies paketissa löysi minut kerta toisensa jälkeen. Hunajalla höystettyä kaurapuuroa valmiissa annospusseissa - yes please!

Mulla on hävyttömän monta kuvaa aamiaisestani tai aamutyökentelystä huoneessani. Mutta tuossa taitaa puuron sijaan olla alla banaanilettuja.

Leipä, sipsit ja virvoitusjuomat pettivät minut moneen otteeseen. Jos minulta kysytään, Briteissä saa hakemalla hakea tai maksamalla maksaa hyvästä leivästä. Suomessa on hyvä leipätilanne, piste. Sipsit eivät vain sovi omaan suuhuni, ainakaan ilman dippiä. Sipsien dippaamista ei oikein harrasteta Briteissä ainakaan kauppojen valikoiman perusteella. Joku australialainen myös ihmetteli, onko minun todella välttämätöntä dipata Mäkkärin ranuja johonkin. Vastasin, että ehdottomasti ja vähintään ketsuppiin. Englannissa oli tosin mukavasti papuja joka nurkan takana. Vaihtoajan lopussa aloin nauttia iltapalaksi paahtoleipää ja sen päällä ketsuppia sekä... Papuja?! Mikä hitto muhun oikein meni? Se oli ihan hyvää, oikeasti. Lohturuokaa oli jotenkin helpompi keksiä saarella kuin Suomessa. En ole vieläkään tehnyt koti-Suomessa full Englishia, mutta näitä kirjoitellessa ne maut ovat taas tulleet mieleen. Kuten skottirouva totesi, "we can't have it every morning anymore, you know. His heart can't take it". Kaurapuuro marjoilla vs. paistetut munat, pekoni, pavut tomaattikastikkeessa, black pudding ja vaalea leipä. Valintoja, valintoja.

Canterburyn lähellä Leeds Castlessa söin varmaan ensimmäistä kertaa skonsseja ja teetä samaan aikaan. Oikein ihana sadepäivän riemu! Ja Englannissa osataan nuo teehommat vähän kuin meillä osataan kahvi, jos multa kysytään. Tämän jälkeen kävin muutamassa paikassa teellä, mutta turistipaikoissa ne ovat aina ihan tupaten täynnä, joten kannattaa varata aikaa pieneen jonottamiseen. Halladay's Tea Rooms on käsittääkseni joku ketju, josta saa teepannun lisäksi brunssia, aamiaista ja lounasta. Kävin tällaisessa viimeisenä aamunani "brunssilla" edelllisillan meikit kasvoilla, onneksi myös paria kaveria väsytti. Yksi tanssibattle oli venähtänyt koko illan showksi... Anyway, Halladay's oli sisustettu aivan ihanasti!

Se mihin ihan tosissani petyin ja sitten lopulta totuin, oli kampuksen ruokatarjonta. Ai maksa tuplasti enemmän, jos haluat salaattia ja esimerkiksi kalaa lounaaksi? Minisalaattikulho ranujen ja hampparin lisukkeeksi 2,50 puntaa. Ensimmäisillä kerroilla silmäilin ruokaloiden linjastoja ja ihmettelin: mistä saa ns. normaalia ruokaa? No katselin uutta normaalia juuri edessäni! Friteerattuja kanankoipia ja makkaroita, valitsepa niistä. Edes vesiautomaattia ei ollut, vaan piti ostaa aina erikseen joku juoma - eli limsa tai kahvi. Lienee sanomattakin selvää, että kuljetin aina mukana omaa vesipulloani. Joinain perjantaipäivinä annoin itselleni luvan jopa kokistölkkiin. :D Jamie Oliverin työ ei valitettavasti ole tuottanut tarpeeksi tulosta, annan näin virtuaalisesti hänelle voimahalin. Ja kyllä, olen erittäin kiitollinen Suomen opiskelijaruokalasysteemille.

Löysimme Adelin kanssa ihan toimivia ravintoloita, useimmiten aasialaista ruokaa. Alla näkyy mm. Jamie Oliverin Wagamama-ketjun annoksia. Minulle jäi hieman mysteeriksi sellaiset fine dine -paikat, joita en tuntunut löytävän edes Trip Advisorin avulla Southamptonista. Jotenkin nekin huippuarvostellut paikat vaikuttivat siltä, etten olisi valmis maksamaan pihvistä siellä heidän ilmoittamaansa summaa. Ehkä Southamptonissa on vain eri meininki kuin muualla - Lontoossa tai muissa isoissa kaupungeissa nyt olisi varmasti saanut mitä ikinä keksii! Briteissä on vitsailtu, että intialainen ruoka olisi Brittein saarten uusi kansallisruoka, sillä se on niin suosittua. Tämä lienee samanlainen ilmiö kuin kebab Suomelle. Yhtenä kylmänä sadeiltana hain intialaista, vedin sitä naamaani katsoen samalla RuPaul's Drag Racea - ja muistan olleeni sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Naan-leipää dipattuna kermaiseen currykastikkeeseen, kuola valuu jälleen...

Tein siis monesti ruuan illalla kotona itse, toki rahaa säästääkseni mutta myös saadakseni syödä vihreitä. Yhteiskeittiö myös yllätti siisteydellään, mulla taisi käydä hyvä tuuri kämppisten suhteen. :) Söin kotona myös lounaan monta kertaa, jos se oli mahdollista koulupäivän aikana. Ruokakaupassa oli muuten aika mukava suhailla, varsinkin kun kanssaostajat katsoivat silmiin jo hyvän matkan päästä, pahoittelivat/kiittelivät kun väistelimme toinen toisiamme - törmäämättä yhtään kehenkään! Turkulaiset, se on mahdollista! Koti-ikävää potiessani jopa kauppakäynti oli täten mukava sosiaalinen tapahtuma, kun siellä oli muita katsomassa silmiin, eikä kaupan kassoille ollut kiire mihinkään. :D He vain odottivat ensin että pakkaan ruuat kassiin - eivät todellakaan päästäneet seuraavaa asiakasta levittämään ostoksiaan perääni - sanoivat vasta sitten verkkaisesti hinnan ja toivottelivat kovasti päivänjatkoja minulle, rakkaalleen.

Nettini ei tosissaan toiminut pe-illasta lähtien eikä toimi vieläkään, joten uhrasin kännykän netin nyt kun sain sentään sen toimimaan. Parempi onni huomenna!