maanantai 30. kesäkuuta 2014

Happy hippie

Hupsista kun unohtui ihan kertoa edellisessä postauksessa - pääsin sinne yliopistoon! :) Olin kevällä melko varma että ei sinne mennä vieläkään, koska koko homma tuntui niin kaukaiselta ja minun oli välillä tosi vaikea keskittyä lukemiseen. Olin totaalisen jännittynyt maanantaiaamuna töissä, koska tiesin että nettisivuille tulee hyväksyttyjen nimet kello 9. Kolme tuntia siis duunissa jokseenkin keskittymiskyvyttömänä ja hysteerisenä. Mietin tosi paljon sitä, että jos en pääse, että koko viikko on pilalla ja elämä pilalla, niin kuin se olisikin taas hetken ollut. 

Tässä testaillaan Ruisrock-asua, mikäli sinne lähden lauantaina.
No sitten menin katsomaan kännykällä että mites on, ja hengitys vain tiheni. Siellä koko nimeni seisoi muiden 28 joukossa. Itkuhan siinä tuli helpotuksesta, mutta olin varautunut niin että tuskin kukaan työkaveri näki. Ja mitäpä väliä jos olisivatkin nähneet! Ei muuta kuin soittoa äidille, jonka taisin kyllä herättää mutta häntä tuskin haittasi herätyspuhelu, joka kertoi hänen tyttärensä saavan pitkästä aikaa normaalin ja tavoitteellisen elämän. Noita aloituspaikkoja on nyt onneksi tuplamäärä, joten se saattoi auttaa minut sisään. En tiedä vielä, koska pisteitä minulle ei ole kerrottu. Olen kyllä muutenkin tyytyväinen, koska 13 puheterapeuttia lisää vuodessa ei riitä kattamaan koko Suomen tarvetta.

Niin, onhan tässä väännetty kättä työkkärin ja liiton kanssa (eikä tulosta ole vieläkään tullut viimeisistä väännöistä), rahaa on kulunut surkeista/olemattomista tuloista johtuen ihan liikaa, vaikka olin säästänyt lähinnä kivoja juttuja, en tulevia vuokria varten. Erosin ja se on ollut haikeaa ja kurjaa, enkä ole aina osannut hengailla yksin niin tyytyväisenä kuin olin unelmoinut. Nyt osaan kuitenkin nauttia elämästä, ja huomenna tulee vihdoin ensimmäinen kunnon palkka. Vielä tämä kouluhomma siihen päälle, niin minuahan ei pysäytä enää mikään.

Täytyy sanoa että tämä tuntuu myös siksi makeammalta, koska jotkut tulivat huomauttelemaan minulle että eikö kannattaisi hakea johonkin helpompaan / miksi en mene amkiin / "sun pitäis päästä edes jonnekin". No ei minun selvästi kannattanut. Se "minne tahansa" ei nyt vain ole minun juttuni, vaan logopedia on. Pari ylimääräistä välivuotta näin nuorena on pieni hinta siitä että saan tehdä loppuelämäni juuri sitä työtä mitä haluan. Vaikka valmistun (toivottavasti) 28-vuotiaana, ehdin tehdä puheterapeutin hommia ihan tarpeeksi. Tiedän että jotkut haluavat vain äkkiä vakituiseen työhön ja alalla ei ole niin väliä, mutta minulle sillä on merkitystä.


Jos en olisi nyt päässyt sisään, minulla oli ollut varasuunnitelmana maksaa itseni johonkin hierojakouluun. Koska varasuunnitelmani ovat tuota tasoa, luulen silti että olisin hakenut neljännen kerran - just in case. Kaikkien asia tuntuu olevan se, että "sinun pitäisi olla edes jossain/jotain". Jos olisin jäänyt esimerkiksi amkin tuotantotekniikkaan, tiedän että unelmoisin jostain muusta. Tätä syrjäytymisasiaa on hierottu niin paljon ihmisten päähän, että ketään ei kiinnosta kouluun pääsyn jälkeen se, onko ihminen muuten onnellinen. Kannustaisin siis tekemään sitä omaa juttua. Jossain tilanteissa aina ne samat ihmiset kysyvät, enkö opiskele missään ja eikö minua kiinnostaisi vaikka kuurojen tulkkaus, jota pääsee opiskelemaan helpommin. Minua on ketuttanut tuollainen suuresti, vaikka kysyjät tarkoittavatkin hyvää. Sama kun kysyisi lääkikseen haluavalta, että miksi et hae opettajaksi. Siis ne ovat kaksi eri asiaa! Tietyissä piireissä aina kysellään kouluasioista vaikka tiedetään, että ne eivät ole vielä ottaneet tuulta alleen. Mitä jos kysyisitte jotain muita kuulumisia?

Itselle parhaaseen elämään ei varmasti ole helppoa tietä. Mikäs hemmetin idea siinä silloin olisi? Ystäväni kertoi, kuinka yksi tyyppi oli hakenut johonkin kuvataidekoulun tyyppiseen 7-8 kertaa. Kyseinen henkilö pääsi kouluun ja on nykyään sen rehtori. Ei lisättävää.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea paikasta! Sinnikkyys palkitaan aina ;)
Itse opiskelen juuri viittomakielen tulkiksi ja valmistun toivon mukaan ensi keväänä. Opiskelujen aikana on vahvistunut tunne, että haen tämän jälkeen vielä opiskelemaan logopediaa. Pidän tästä alasta ja toivottavasti saan tehdä tulkkauksia tulevaisuudessa, mutta haluan vielä laajentaa osaamistani puheterapian puolelle.

Vintagella kirjoitti...

Onneksi olkoon!!

XOXO,S kirjoitti...

Oi, ihana toi sun uus "banneri" ja kauniita kuvia muutenkin! :) Ps. Miten oot noin RUSKEA?! T. Kalkkis

Helli Pippanen kirjoitti...

Kiitos! Ja hyvä jos se etenee jollain noin. Olishan siitä tukea varmasti logopedian opiskelussa ja myöhemmässä työelämässäkin, toivotaan että pääset lisäkouluttautumaan :)

Helli Pippanen kirjoitti...

Kiitoksia :)

Helli Pippanen kirjoitti...

Voi kiiitos! Toi banneri syntyi aika sattumalta ja nopeesti mutta kiva jos miellyttää :) En ole ihan varma näyttääks kuvissa mun oikeeta väriä ruskeemmalta, mutta voin vakuuttaa et naama ja kädet on kyllä ainoita paikkoja, joka on moneen viikkoon saanu väriä :D

Anonyymi kirjoitti...

Onnea! :) Mä arvasin, että nyt sä kyllä pääset. Ihan huikea juttu, sinnikkyys palkitaan. Ja pari välivuotta ei merkkaa loppupeleissä yhtikäs mitään. Helsingin tuloksia vielä jännitellään pari viikkoa, vaikka oonkin jo hyvin pitkälti heittänyt kirveen kaivoon...

Helli Pippanen kirjoitti...

Voi kiitos! :) ihanaa että joku tuntematonkin on uskonu muhun tämän ajan. :D Ja toivotaan että säkin saisit paikan. Onko monesko hakukerta menossa? :)

Anonyymi kirjoitti...

hei! Googlettelin logopedia aiheisia blogeja ja löysin blogisi. Olen nyt hakenut kolme kertaa lukemaan logopediaa eikä ole tärpännyt... Olen 21 vuotias ja pohdin nyt kolmannen välivuoden alkaessa kovasti haenko vielä lukemaan logopediaa. Se olisi jo neljäs kerta ja lähipiiri vihjailee jo, että eikö olisi aika vaihtaa urasuunnitelmia, kun sinne on niin vaikea päästä etkä vieläkään ole sinne päässyt. Tuntuu niin vaikealta ajatella jotain kakkosvaihtoehtoa, kun en haluaisi tyytyä siihen mikä ei ole unelmani. Tämä sinun tekstisi oli tosi hyvä, sillä se antoi vähän toivoa, että unelmat voi saavuttaa. Pääsitkö itse siis kolmannella kerralla? nämä vastaukset varmaan löytäisi jostain täältä blogista, sori kun kyselen :D mutta olisi kiva jos kertoisit onko siellä koulussa 3-4 kertaa hakeneita vai ovatko kaikki suoraan lukionpenkiltä päässeet. kovasti yritän puntaroida haenko vielä kerran vai unohdanko haaveet tästä ammatista. olisi myös kiva kuulla ylipäänsä kaikkea alasta/opiskelusta ja siitä, mitävälivuotena kannattaisi tehdä, että siitä olisi hyötyä pääsykokeessa ja opiskeluissa. kiitos etukäteen :)

Helli Pippanen kirjoitti...

Heippa anonyymi! Tiedän tismalleen miltä susta tuntuu ton "alanvaihtojutun" suhteen, mutta saanko kysyä mihin oot hakemassa? Jos haet Turkuun niin tännehän lisättiin logopedian paikkoja noin tuplasti lisää, joten mahdollisuudet lisääntyvät varmasti siinä. Ja olet kuitenkin vasta 21-vuotias ja hakenut noin monta kertaa, joten kannustan hakemaan vielä uudestaan. :) Meidän porukassa on alaa vaihtaneita 30-40-vuotiaita muutama, todella monta kolmannella kerralla päässeitä ja ehkä maksimissaan neljä suoraan lukiosta tullutta. Yliopistossa ei kukaan voi olla liian vanha, ja toki on oma valinta, keksiikö nyt jotain muuta mikä ei oikeasti kiinnosta ja vaihdat sitten logopediaan kun olet 30-vuotias, tai voit jatkaa yrittämistä vielä ensi keväällä. :)

Kannattaa katsoa logopedia-tunnisteen alta mun muitakin juttuja jos niistä on apua. Nykyään on kuulemma valmennuskurssikin olemassa, mutta muutama kaveri oli siellä ja oli kuulemma hiukan rahan tuhlausta. Suosittelevat mieluummin avoimen yliopiston kursseja logopediaan liittyen, niistä lienee enemmän apua. :) Voisin tehdä tästä vielä lisää juttuja blogiin, jos kiinnostaa?

Anonyymi kirjoitti...

Olen hakenut joka kerta Ouluun, sillä tänne otetaan yli 20 opiskelijaa ja asun Oulussa. Se huono puoli täällä asumisessa vaan on, ettei avoimessa ole logopedian kursseja.. Yritin tutkia muiden yliopistojen sivuja ja logopedian kursseja ei voi opiskella etänä missään avoimessa yliopistossa :( Mietinkin nyt yhtenä vaihtoehtona erityispedagogiikan opintoja avoimessa, sillä yksi kursseista oli puheen häiriöistä.. Ehkä siitä olisi jotain hyötyä.
Luinkin jo sun muitakin logopedia aiheisia postauksia ja toivon niitä lisää! :) ihan kaikki info aiheesta kiinnostaa, joten toivottavasti kirjoitat vielä lisää aiheesta :)

Helli Pippanen kirjoitti...

Voi että, aika kurjan vähän vaihtoehtoja siellä suunnalla siis! Kannattaa ainakin tarttua siihen erityispedagogiikan kurssiin. :) teen lisää juttua tässä lähiaikoina, mutta hyvä jos tästäkin on jo ollu apua! Ai niin ja unohdin vastata viimeksi, pääsin ite myös kolmannella kerralla sisään.