keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

ERASMUS-KEVÄT 2018: VAIHTOAJAN VIISI TABUA



Kampuksen Starbucksista sai ilmaisen juoman, kun keräsi kahdeksan leimaa tuomalla aina oman kuppinsa pahvimukin käytön sijaan. Money well spent?


Ikävää, että nämä otsikot ovat niin provosoivia jo alkuunsa. Tämä on ollut yksi elämäni parhaista aikakausista, ja harmittaa lähteä aiottua aikaisemmin kotiin. Haluaisin kuitenkin valottaa tätä elämää realistisesta kulmasta.

  1. "Vaihtoaika tulee olemaan sun elämän paras kokemus." Tähän viiteen kuukauteen oli ladattu tuollaisten kommenttien myötä niin paljon odotuksia, että onhan sitä tullut petyttyäkin pariin otteeseen. Eikä se toki ole niiden hehkuttajien vika. Olen ollut kolme kertaa kipeänä, liian väsynyt lähteäkseni bailaamaan niin usein kuin olisin halunnut... Haluan ehkä sanoa, että täällä on siistiä, mutta suurimmaksi osaksi se perusarki on normaaleja koulu-salipäiviä. Jos kävisin kaikki Sotonin ravintolat läpi niin kuin haluaisin tehdä, mulla ei olisi rahaa kohta enää ollenkaan. Tässä on kyllä myös toinen puoli: jotkut eivät tuntuneet lähtevän vaihtoon mitenkään seikkailu vaan opinnot edellä. Olen saanut maanitella porukkaa mukaan ajomatkoille ja muihin aktiviteetteihin, joita ei Suomessa tule tehtyä. Kaipa se jakaa porukkaa, että onko kyseessä ennemmin "välivuosi" rennommin vai tutkinnon edistäminen.
  2. "Otat vaan lainaa ja matkustelet!" Tämä on kultainen neuvo. Olisin reissannut aktiivisemmin alkuaikana, jos olisin tiennyt että kotiinlähtö koittaa jo kesäkuun alussa. Olen kuitenkin saanut reissata ihan riittämiin myös Brittien sisällä. Minun piti säästää arjen kuluissa ja ladata suuremmat summat ulkomaan reissuihin. Etelä-Englannista pääsee toisinaan edullisemmin Espanjaan kuin Skotlantiin. Mitään suurempia summia ei kuitenkaan jäänyt: arkikin tulee täällä kalliiksi, ja se saa monen välillä turhautumaan. Yksi jenkkimies ei ole juuri paikallaan pysynyt, kun hän kerrankin pääsi uudelle mantereelle: hän on käytännössä kiertänyt koko Euroopan. Raha on monelle ongelma, mutta tiedän myös tyyppejä, joiden isä maksaa asuntolan  600 punnan kuukausivuokran.
  3. "Saat sieltä heti kavereita." Jos jaksaa vain tutustua ja porskuttaa seurassa eteenpäin, kavereilta ei voi kyllä välttyäkään. Varoituksen sana: se vie myös melkoisesti voimia. Mulla kävi mieletön munkki esimerkiksi Àdelin kanssa, sillä opiskelemme täällä samaa alaa ja meillä on paljon muutakin yhteistä. Samanlainen huumorintaju on kirsikkana kakun päällä. Silti on yllättävää, että moni menee omia menojaan, ja mulla on ollut törkeän paljon Netflix- ja Katsomo-iltoja kotona. Mutta miksi valehdella itselleen - enhän mä Suomessakaan tapaa jatkuvasti ystäviäni. Kieliporukat ovat yleisempiä kuin luulin: kiinalaiset, italialaiset, espanjalaiset ja norjalaiset ovat muodostaneet alusta asti luonnollisesti omat jenginsä. Norjalaiset ja ruotsalaiset nyt vain koin kaikkein eniten omaksi porukaksi kansainvälisessä ympäristössä. Ja Adelin - emme tosin tohtineet katsoa Suomi-Tsekki -lätkämatsia yhdessä.
Teetä ja juoruja kampaajalla. Kampaaja kysyi ensimmäisen tunnin jälkeen onko kaikki hyvin, kun oikeasti syvennyin lukemaan.

Mene itse yliopiston trampoliinikisoihin, vaikka et ole koskaan harrastanut voimistelua. Enkä pukenut shortseja tuon puvun päälle kuten moni muu, vaan tuomaristo sai nähdä siivun sukkahousupakaroistani - olihan tuomarikin kutsunut minua vitsillä amerikkalaiseksi pyllyksi.
Asialliset verryttelyhousut





4. "Mene avoimin mielin uuteen kulttuuriin." Tässä ajattelin olevani tosi hyvä, kunnes tajusin kaverin vitsikkään kommentin jälkeen jotain: yritin ensimmäisen kuukauden ajan korjata mielessäni jatkuvasti asioita. Tottakai kulttuurierojen pohtiminen valaisee, mutta se että en kestä esimerkiksi kuntosalia kun se on niin erilainen kuin kotona, on limeisesti vain merkki siitä, etten syleile maailmaa tarpeeksi hellästi. Minun pitää siis antaa vaan periksi ja nauttia siitä, että mun ei tarvitse korjata sitä (joskus törkyistäkin) salia, jossa salietiketti on suoraan pronssikaudelta. Huomaatteko, teen sitä taas... Ihmisiä kohtaan olen ollut ennakkoluuloton, ja luulin että se riittää. Nyt olisi aika vain mennä virran mukana myös näissä muissa tilanteissa, jotka herättävät hämmennystä.
5. Vaihtarikilot. Jaksan taistella tätä vastaan edelleen, mutta haluaisin paljastaa asian, joka on oikeasti mulle aika uutta: tunteisiin syöminen. Kun koti-ikävä iskee, on helppo laittaa suomalainen tv-ohjelma pyörimään netistä, viestitellä tai skypettää läheisille. Kuitenkin paljon tuo lohtua myös hyvä ruoka. Olen tehnyt ihan hassuja valintoja täällä verrattuna siihen tiettyyn vastuullisuuteen, joka Suomessa on aina aterioideni pohjana. Aluksi jopa laihduin täällä, mutta sitten alkoi kunnon mukavuudenhalu ja se ikuinen murheenkryyniajatus "mä oon jo tehnyt tarpeeksi, nyt voin vetää jätskiä iltaisin". Muun muassa maapähkinävoi on ollut hyvä ystävä alusta saakka. 
Pitivät erityisesti munavoista näiden kanssa.

Ei kommentteja: