Se tapahtui niin äkkiä, oivallus nykyhetkestä. Olin elänyt pumpulissa ajatellen, että kyllä minä välillä liikun. Enkä syö ihan koko ajan, vaikka tiesin tasan tarkkaan miten paljon olin leiponut, kokeillut uusia reseptejä kermalla ja ilman ja tukenut omaa kantapitseriaani näinä vaikeina aikoina. Erään aamun ensimmäisen asiakaskäynnin päätyttyä klo 9.15 se tapahtui: vanhat mustat luottohousuni ratkesivat sisäreidestä, kun kyykistyin keräämään leluja lattialta. Näin ei ole koskaan elämässäni käynyt. Päätin, että reikä on sen verran huomaamattomassa paikassa, että selviän kyllä työpäivän ne jalassa. Kunhan eivät lähtisi repeämään lisää...
Siskoni yritti lohduttaa, että ehkä housut ovat vain hankautuneet tarpeeksi kauan saumoista, ja nyt ne luovuttivat. Äiti sanoi, että olen pessyt niitä ehkä liikaa. Minä sanoin, että ehkä totuus on vain kohdattava. Luottohousut olivat jo hetken olleet hätävaraosastoa, sillä ne kiristivät vatsan kohdalta niin paljon.
Vaan ollos huoleti! Väljät kesävaatteet tulivat kaapista turvakseni, ja lähdimmekin siskon kanssa kuvaamaan uutta mekkoani helatorstaina. Pukiessani nahkatakkia tein kuitenkin järkyttävän liikkeen kehollani, jota en ole koskaan ennen tehnyt: nykäisin takinliepeitä kerran voimakkaasti, jotta saisin vetoketjun kiinni. Siis mitä minulle on tapahtumassa?!
Kuvissa näkyvä Ralph Laurenin pellavamekko lähti uuteen kotiin alle 50 eurolla. Olen tehnyt Torista muitakin vaatelöytöjä ja tuota halvemmalla, joten kannustan kaikkia katsomaan sieltä, jos kierrätys on yhtään lähellä sydäntä.
Muumimamma, Pieni talo Preerialla, maatalon emäntä, Justiina, Marimekon kopio? Oli mikä oli, mekko on jotenkin ärsyttävän voimaannuttava (lupaan, etten enää käytä tuota sanaa). Se on pitkä, mahdottoman mukava päällä ja sopii kesällä sekä merelle että mantereelle. Olen jo kerran pitänyt sitä viikonloppuna sisällä ja hämmästynyt, miten olen samaan aikaan valmis ottamaan vieraita vastaan (aivan kuin niitä tuon tuosta hyppäisi täällä) ja toisaalta vapaa puuhaamaan kotona. Ihan kuin joku 1900-luvun alun maalaiseukko. Puhumattakaan "talvisääristäni", jotka eivät näy alta juuri ollenkaan.
Muumimamma, Pieni talo Preerialla, maatalon emäntä, Justiina, Marimekon kopio? Oli mikä oli, mekko on jotenkin ärsyttävän voimaannuttava (lupaan, etten enää käytä tuota sanaa). Se on pitkä, mahdottoman mukava päällä ja sopii kesällä sekä merelle että mantereelle. Olen jo kerran pitänyt sitä viikonloppuna sisällä ja hämmästynyt, miten olen samaan aikaan valmis ottamaan vieraita vastaan (aivan kuin niitä tuon tuosta hyppäisi täällä) ja toisaalta vapaa puuhaamaan kotona. Ihan kuin joku 1900-luvun alun maalaiseukko. Puhumattakaan "talvisääristäni", jotka eivät näy alta juuri ollenkaan.
Siskoni vinkkasi Kiss my Turku -sivuston listaamista Turun kuvankauniista kohteista, joita joku ammattilainen voisi nimittää kuvauslokaatioiksi. Mukavasti pilke silmäkulmassa kirjoitettu listaus sai meidät vapaapäivän kunniaksi tarpomaan Tuomiokirkon taakse, josta toden totta avautui upeat portaat. Olen kävellyt varmaan kaikki yliopistonmäen portaat useaan kertaan, mutta en sitten noita... Lisään oman vinkkini: mäellä on upea kirjasto ja kiva pikku aukio, jossa kelpaa pikniköidä.
Mietin jo koronakaaoksen alkaessa, että töiden vähentyessä pystyn nyt bloggaamaan enemmän. Moni varmasti ajatteli, kuinka monta projektia sitä saakaan nyt viimeisteltyä! VÄÄRIN. Ensimmäinen viikko meni töissä suoraan sanoen järkyttävissä tunnelmissa, kun omaa työtä piti oppia tekemään uudelleen videoterapioiden muodossa. Moni varmasti voi samastua siihen, miten paljon piti sopeutua ja pestä käsiä ja miettiä, mitä nyt saa tehdä jne. Tästä palautuminen kaiken päälle varmisti sen, että päivät kuluvat huimaa vauhtia ja väsyneenä. En ymmärtänyt ollenkaan, miten jonkun mielestä korona-aika on jotenkin ihana lepoloma. Sitten aloin nauttia lyhyistä työpäivistä ja siitä, ettei niiden jälkeen tarvitse mennä mihinkään. Olenkin karsinut vaatekaappia, kalusteita ja papereita, jotka piti saada mappeihin jo viime vuonna... Olen ostanut itselleni kaktuksia ja huolehtinut kasvavasta basilikastani.
Mutta luin myös vanhoja luonnospostauksiani: miltä kuulostaisi vaihtariteemainen viikko täällä blogin puolella? Mulla on hirveästi matskua siltä ajalta, mutta en jostain syystä kehdannut tai saanut aikaiseksi julkaista niitä koskaan. Omasta vaihtarikeväästä on nyt kaksi vuotta! Voisin yrittää saada kaikki tänne peräkkäin, sillä olihan se mielenkiintoista aikaa. Se auttaisi pieneen matkakuumeeseen, joka kieltämättä oli aiemmin keväällä kovasti päällä...
Pesin autoni eilen ensimmäistä kertaa sitten syksyn. "Kun tässä on ollut kaikkea..." Lähinnä aikaa. Mutta kylläpä muuten kiiltää.
Mutta luin myös vanhoja luonnospostauksiani: miltä kuulostaisi vaihtariteemainen viikko täällä blogin puolella? Mulla on hirveästi matskua siltä ajalta, mutta en jostain syystä kehdannut tai saanut aikaiseksi julkaista niitä koskaan. Omasta vaihtarikeväästä on nyt kaksi vuotta! Voisin yrittää saada kaikki tänne peräkkäin, sillä olihan se mielenkiintoista aikaa. Se auttaisi pieneen matkakuumeeseen, joka kieltämättä oli aiemmin keväällä kovasti päällä...
Pesin autoni eilen ensimmäistä kertaa sitten syksyn. "Kun tässä on ollut kaikkea..." Lähinnä aikaa. Mutta kylläpä muuten kiiltää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti