SYYT, MIKSI AION JUMITTUA ULLAKKOASUNTOONI

Toivottavasti en siis jumitu kirjaimellisesti. Ovet ovat leveitä, joten mahtunen vielä kunnon massakaudenkin jälkeen ulos täältä. Olen kuitenkin muuttoja ja uusia alkuja sen verran täynnä, että nyt saa riittää. Elämäni on asettumassa aloilleen, ja se on enemmän kuin tervetullutta. Muuttamisessa kun on harjaantumisenkin jälkeen paljon pulunkakkaa. Vai oletteko joskus löytäneet itsenne uudesta kämpästä parin päivän jälkeen todeten, että "ihanaa kun kaikki jo toimii"? En minäkään. Ensimmäisenä muutonjälkeisenä aamuna en löytänyt puurokulhojani. Sitten muistin, että Ukista lähti kaikki, teelusikat vain jäivät. Onneksi sain haettua ne vielä, sillä tykkään syödä niillä jäätelöä. Vaikka kaikki tietävät, että ruokalusikkakin käy pienen jäätelötynnyrin tyhjentämiseen mainiosti.

Likaiset aurinkolasit ja Kesärauha-festari

Muutin takaisin Turkuun puutaloalueelle, josta olen vuosikausia haaveillut. Täältä piti ostaa itselle sellainen raskaan sarjan työleiri, mutta päädyin vielä toistaiseksi vuokralle ullakkohuoneistoon. Joku muu on selvästi tehnyt raskaan työn puolestani, sillä tämä ei ole mikään homeinen luukku, johon ei tule lämmintä vettä. Täällä ihmisen sielu lepää, ja ilma on raikasta. En ole ollut kotiin tullessani näin rauhallinen ja tyytyväinen moneen kuukauteen. Viikonloputkaan eivät yleensä olleet vuoden alussa mitään lepolomia, mutta nyt osaan nauttia vapaapäivistä.

Niin miksi muuttaminen on aina jotenkin pöljää? Vaikka siksi, että etsiessään lähintä kierrätyspistettä muistaa, että Cittarissa olisi postipaketti haettavana. Lopulta itsensä löytää liian kaukaisesta ruokakaupasta kierrättämässä muuttokuorman paperiroskia - pyöräillen. Paperia oli iso kassillinen, ja poljin innoissani kaupalle saakka. Tiedän, että moni olisi vain heittänyt perusroskikseen kaiken irti lähtevän. Paperiroskaa on sen jälkeen kertynyt lisää, mutta ei hiiskuta syistä muuttoapulaisille: nyt kun vuosien päästä oikeasti tarkastelin "tärkeiden asioiden" mappieni sisältöä, huomasin että olin kuskannut kaikkiin asuntoihini aina myös vuoden 2010 paperiset tiliotteet. On tullut Marilynissa ja Hesburgerissa kuulkaa käytyä...

Myös pikkuvikoja ilmaantui asunnossa, kuten lavuaarin hana: päätti sitten vuotaa niin että melkein koko kaappi lahosi. Muutto ei myöskään ole muutto ilman sitä pirullisinta kapistusta, joka täytyy kantaa rappusia pitkin ylös. Itselläni tämä kapistus oli pyykinpesukone, onneksi sentään kapea laatuaan. Toisaalta pirullisin oli suurehko sohva, jota en itse tietenkään joutunut kantamaan. Ja tästä päästäänkin ikävimpään asiaan, mitä ihminen voi toiselta pyytää: "Pääsisitkö muuttoavuksi?"

Kun internet ei toimi, ei tällaisen citykissan elämässä toimi oikeasti moni muukaan asia. Mutta kylläpä alkoivat kirjahyllyn kirjat taas kiinnostaa kun sairastuin flunssaan - televisiokin tuli vasta kolmen viikon päästä muutosta. Ja se telkkari ei muuten vieläkään toimi, kun en ole jaksanut kysyä joltain asiasta tietävältä, miten sen pitäisi toimia. Myös pari mysteerilaatikkoa pitäisi vielä hakea vanhemmilta omaan kämppään. Muutin siis tavallaan tuplana: Uudestakaupungista osan, ja isoja kalusteita ja roinaa vanhemmilta. He kuitenkin sanoivat petollisesti, että "ei niillä ole mikään kiire". Perästä kuulunee pian.

Kun tein muuttoilmoituksen, mulle soitettiin seuraavina päivinä valehtelematta n. 15 eri numerosta. Kaikki halusivat myydä edullista sähköä, internetliittymän ja myös päivittää operaattoriasiani. Tällainen puhelinhäirintä on ikävää siinä kohdassa elämää, kun kesätyösopimus pitäisi allekirjoittaa ja muitakin asioita hoitaa, eikä voi tietää onko puhelimen päässä joku oikeasti tärkeä henkilö. Ja se Cittarista haettu postipaketti? Nopea nettiliittymäkokeilu, jonka palautin kireänä parin viikon päästä, kun oivalsin että talomme oma netti on ihan oikeasti nopea. Ja se saatiin toimimaan.

Auringonnousuhommia

Kun muiden törttöily rauhoittaa stressiputken jälkeen.

Muutto ajoittuu joskus ikäviin ajankohtiin. Temptation Island Suomen ja Bachelorin seuraaminen olivat pahasti katkolla, kun netin saamisessa kesti. Telkkari tosiaan löytyi, mutta kanavat eivät. Ajankohta oli siksikin haasteellinen, että gradu oli kesken ja viimeinen tentti tulossa. Näitä oli kätevä vältellä järjestelemällä kämppää mieleisekseen. Vaatehuoneen siivouksessa meni pari tuntia. Suuremmasta pienempään asuntoon muuttaessa on jännittävä haaste saada kaikki omat kamat mahtumaan nurkkiin. Uffille lähti jo säkillinen vaatteita, mutta järjestellessäni tavaroita tajusin myös, että tarvitsen yhä lisää säilytysratkaisuja. Rahaa palaa, jotta feng shui säilyy. Kuvia ei vielä oikein ole, sillä hienosäätö on tosiaan kesken. Ajatus säästeliäästä toukokuusta on muisto vain, kun viilettää ostamaan siistejä (kesä)työvaatteita ja ruokapalkintoja hyvin hoidetusta opiskeluviikosta.

Mulla on nykyään postilaatikko, mutta heti muuton jälkeen unohdin kurkata sinne monena päivänä peräkkäin. Kun en ole tottunut! Onneksi sain sentään laskut maksettua - niitä oli kertynyt lootaan mukavasti. Ja se "edullinen aikakauslehti" lähetti kestotilauslaskun, kun ei tällaisessa hässäkässä muista perua tarjoustilauksiaan. Valmistuin kesäkuussa, joten pelkäsin tuoreen muuton vuoksi myös maisterinpapereiden lähteneen vahingossa Uuteenkaupunkiin tai muille teille tietämättömille. Sain nekin onneksi lopulta käteen ojennettuna tiedekunnan juhlassa. Siellä ja muissa sosiaalisissa tapahtumissa saa myös selitellä monelle, missä nykyään asuu, kenen kanssa ja millaisessa asunnossa.

Vaikka kaiken siirtäminen uuteen asuntoon kesti yhteensä vain reilun tunnin, on muutossa aina muuta kivaa puuhastelua, jonka jätän mieluusti muille muutamaksi vuodeksi. Muistakaa toki nauttia jokaisesta hikisestä rappukäytävän askelmasta ja sähkönsiirrosta, jotka teette. Helpointa sopeutumisesta on kuitenkin mulle tehnyt se, että voin edelleen käydä ruokaostoksilla lemppari-Prismassani.

Ja elämä on taas helppoa