torstai 23. toukokuuta 2019

MAASEUTUMATKAILUN UUDET MAINOSLAUSEET

Bussimatkat välillä Turku-Uusikaupunki olivat usein ihan mukavia, sillä ajomatka on vain reilun tunnin ja siinä pystyi syventymään lehteen tai kuuntelemaan musiikkia. Sunnuntait olivat kyllä kurjempia reissupäiviä kuin perjantait, luonnollisesti. Aloin kevään tullen miettiä, minkälaista taidetta matkan varrelle voisi mahtua. Varsinkin Laitilan kautta kulkiessa maisemat ovat tottuneelle silmälle lopulta aika yksitoikkoiset. Pelloilla näkyi keväällä eduskuntavaaliehdokkaiden mainoksia, mutta voisi sinne kehittää muutakin mukavaa. 









Entinen "takapihani"

Bongasinkin kyltin arviolta Naantalin liepeillä, jossa luki "tavataan taas". Ihmettelin hetken, että kenen kanssa tavataan: Naantalin vai kyltin vieressä nököttävän omakotitalon? Mielestäni noita voisi kehittää lisää ja jättää omia mielenilmauksia kyltteihin. Mynämäen kohdalla voisi lukea, että "täällä ei tosiaan asu melkein ketään", Maskun kohdalla "parempi kuin Mynämäki" ja Kustaviin johtavalla tiellä "sinun piti kääntyä jo Uuteenkaupunkiin". Nämä  ideat kumpuavat toki omista mielikuvistani, kokemuksistani ja muiden kertomista tarinoista.  Unohdin vielä välistä Mietoisen, joka kerskuu olevansa "miellyttävä asua ja elää". Jos nyt ammutaan noin kovilla kuin sanojen alkusoinnuilla, ehdottaisin Laitilalle kylttiä "laimeampi kuin Uusikaupunki". Kalanti on siinä niiden välissä: kova luu joka vaatii kenties vieläkin itsenäisyyttä kuin saamelaiset konsanaan. En uskalla sanoa heidän brändistään mitään, ettei mene kulttuuriseksi omimiseksi.

Kuntien markkinoinnissa tärkeintä ovat kuulemma myyvät mielikuvat. Minua ei tässä tapauksessa kannata päästää brändäämään kuin ehkä Mossalan saarta, josta mulla on lähestulkoon pelkkää positiivista sanottavaa. "60 asukasta, 60-lukulainen meininki." Eikö teekin mieli lähteä rengastielle polkemaan? Joku markkinointiasiantuntija sanoi, että kaikkia ei kannata lähteä miellyttämään. Mossalan saaressa sitä riskiä ei olisi alkuunkaan.











En valitettavasti usko Ukin keksivän omia hätkähdyttäviä tervetulokylttejä. Heidän meriteemansa on niin päällekäyvä, että se ei voi yllättää enää ainakaan paikallisia. En keksi kaupungista muita yrityksiä kuin Kotipizzan, Hesburgerin ja Alinan kenkäkaupan, jotka eivät yritä ratsastaa "meren aalloilla" tai "majakan valoilla". Rosamunda on lounasravintola, josta en heti keksi yhteyttä merellisiin juttuihin, mutta varmaan sekin on jonkun vanhan paatin nimi, joka minun tottakai pitäisi tietää.

Tekstin kuvat on otettu omalta mökiltämme, ympäri Uuttakaupunkia ja siellä käymältäni veneilykurssilta, jonka käytännön osuus oli oikein hauskaa ja opettavaista puuhaa. Laitoin yhden kuvista Instagramiin, ja katsoin muiden julkaisemia kuvia tagilla #boatingseason. En olekaan ymmärtänyt, että veneessä kuuluisi olla itsellänikin pulleat purjeet ja takapuoli paljaana.  Mulla on selvästi vielä opittavaa.




Ei kommentteja: