(...vaan pääni kanssa, mutta elämässä ei voi saada kaikkea.)
Näinkin rationaaliseen ajatteluun kykenin perjantaina Turun Apollossa, jossa annettiin hikeä valuvat jäähyväiset Disco Ensemblelle. Olimme saapuneet juuri kymmeneksi baaritiskille, ja ehdimme saada juomat ja nähdä bändin jäsenet metrin etäisyydeltä, kun heidät talutettiin lavalle aivan nenämmme edestä. Vetaisimme Speden kanssa ensin juomat huiviin ja päätimme hyvin äkkiä mennä moshpitin sekaan - ainoa oikea tapa hyvästellä legendaarinen rockbändi.
Tajusimme hieman liian myöhään, että juoma saattaa läikkyä siinä seistessäkin. Puolet läikkyneestä oluesta meni hihastani sisään, ja riisuinkin bleiserin saman tien. Päälle jäi kämäinen harmaa t-paita. Sen verran olin ennakoinut, etten mitään silkkipaitaa pukenut keikalle... Kenkävalinta oli myös tietoinen mutta ei paras mahdollinen. Lähdin samoilla mokka(KORKO)kengillä seuraavana päivänä isänpäivälounaalle, ja tajusin että ehkä seuraavalla kerralla hienot popot jäävät kotiin. Kuin mudassa olisi möyrinyt... Pahoitteluni kaikille, joiden varpaita talloin vahingossa. Ja te jotka viivyitte omilla varpaillani ihan hyvänkin tovin, saatte myös anteeksi.
Näinkin rationaaliseen ajatteluun kykenin perjantaina Turun Apollossa, jossa annettiin hikeä valuvat jäähyväiset Disco Ensemblelle. Olimme saapuneet juuri kymmeneksi baaritiskille, ja ehdimme saada juomat ja nähdä bändin jäsenet metrin etäisyydeltä, kun heidät talutettiin lavalle aivan nenämmme edestä. Vetaisimme Speden kanssa ensin juomat huiviin ja päätimme hyvin äkkiä mennä moshpitin sekaan - ainoa oikea tapa hyvästellä legendaarinen rockbändi.
Tajusimme hieman liian myöhään, että juoma saattaa läikkyä siinä seistessäkin. Puolet läikkyneestä oluesta meni hihastani sisään, ja riisuinkin bleiserin saman tien. Päälle jäi kämäinen harmaa t-paita. Sen verran olin ennakoinut, etten mitään silkkipaitaa pukenut keikalle... Kenkävalinta oli myös tietoinen mutta ei paras mahdollinen. Lähdin samoilla mokka(KORKO)kengillä seuraavana päivänä isänpäivälounaalle, ja tajusin että ehkä seuraavalla kerralla hienot popot jäävät kotiin. Kuin mudassa olisi möyrinyt... Pahoitteluni kaikille, joiden varpaita talloin vahingossa. Ja te jotka viivyitte omilla varpaillani ihan hyvänkin tovin, saatte myös anteeksi.
Kuvia en ehtinyt napsia, vaikka mieli teki kun katsoi kauniin sumuista lavaa ja hikistä laulajaa taustavaloja vasten. Se oli upeaa. Mulla on mustelma lantiossa, mutta mitään sen ikävämpää ei päässyt tapahtumaan. Siinä vaiheessa kun meinasin kaatua ihmismassan voimasta lattialle, tajusin että tärkeintä tässä on yrittää pysyä samalla pystyssä - ja huutaa onnellisesti mukana sen minkä osaa. Pogoamiskädet kannattaa myös aina pitää kasvojen lähettyvillä, jotta tarvittaessa jonkun 80-kiloisen miehen kyynärpääiskun voi torjua. Parasta oli löytää Spede aina pitin seasta uudelleen. Olen viimeksi hikoillut samalla tavalla ehkä jollain Bodycombat-tunnilla. Tosin jumpan jälkeen tuoksuin paremmalle kuin tuolla. En edes halua ajatella, kuinka monen ihmisen eritteitä on lentänyt päälleni... Torjuntaliikkeetkin olivat samoja kuin Combatissa, mutta ketään ei onneksi tarvinnut lyödä. Aluksi nauroin kurkku kipeänä koko meininkiä, mutta lopussa osasin keskittyä olennaiseen. Korvatulpat olivat paikallaan, mitä nyt toinen tipahti korvasta heti viiden minuutin jälkeen. En jaksanut kaivaa uutta kassinpohjalta siinä tiimellyksessä...
Oli aika koskettavaa katsella biisien välissä yleisöä, kun kaikilla oli onnellisen levollinen hymy kasvoillaan. Kyllä tuollainen käy tavallaan spinningtunnista, sillä samalta ne nassut näyttävät tiukan sisäpyöräilytunninkin jälkeen. Muistan, että kerran naamani puristui kahden tai kolmen eri ihmisen väliin hetkeksi niin, että muu vartalo jäi hieman jälkeen ja pelkäsin kaatuvani. Tuosta kun joku olisi räpsäissyt kuvan... Tämän jälkeen hiukseni yrittivät löytää omaa polkuaan kaukana minusta, mutta vedin ne takaisin kahden vieraan kainalosta ja sidoin ne nutturalle turvaan. Pää kolahti jonkun toisen pään kanssa yhteen vain kerran, mutta se ei ollut paha kolaus laisinkaan. Meikit olivat tässä vaiheessa jo siinä pisteessä kuin kosteassa ihmismassassa voi odottaakin - ja kuten edellisestä tekstistä muistamme, sillä ei ollut mitään väliä.
Oli aika koskettavaa katsella biisien välissä yleisöä, kun kaikilla oli onnellisen levollinen hymy kasvoillaan. Kyllä tuollainen käy tavallaan spinningtunnista, sillä samalta ne nassut näyttävät tiukan sisäpyöräilytunninkin jälkeen. Muistan, että kerran naamani puristui kahden tai kolmen eri ihmisen väliin hetkeksi niin, että muu vartalo jäi hieman jälkeen ja pelkäsin kaatuvani. Tuosta kun joku olisi räpsäissyt kuvan... Tämän jälkeen hiukseni yrittivät löytää omaa polkuaan kaukana minusta, mutta vedin ne takaisin kahden vieraan kainalosta ja sidoin ne nutturalle turvaan. Pää kolahti jonkun toisen pään kanssa yhteen vain kerran, mutta se ei ollut paha kolaus laisinkaan. Meikit olivat tässä vaiheessa jo siinä pisteessä kuin kosteassa ihmismassassa voi odottaakin - ja kuten edellisestä tekstistä muistamme, sillä ei ollut mitään väliä.
"Millon tää painajainen loppuu", äiti kysyi huolestuneena seuraavana päivänä kun avasin keikkaillan yksityiskohtia. En osannut vielä antaa tarkkaa päivämäärää, mutta hän tarjosi minulle ravintolassa lasillisen viiniä oloa helpottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti