CORNWALL - ENGLANNIN LOMAILUHELMI

Pahoitteluni todella pitkästä blogihiljaisuudesta. Olen ollut Suomessa jo kuukauden ja mulla olisi tunnetusti stooria toisensa perään, mutta en ole uskaltanut/jaksanut katsella kuvia koneeltani saati avata koko konetta montaa kertaa. Olen kai ollut jonkinlaisessa paluushokissa, joka ilmeni ihmetyksekseni poikkeuksellisena lifetyksenä: Englannin kämpässä käytin läppäriä ja puhelinta päivittäin ihan liikaa, mutta Suomessa tekemistä tuntuu vain riittävän. Ilmaista tekemistä, juttelua Meetvurstin kanssa (ihanaa asua taas toisen kanssa), ystävien tapaamista. Nyt yritän päästä bloggaamisessakin parempaan rytmiin, ja haluaisin jatkaa Englanti-postauksia vielä hetken. Teimme nimittäin toiseksi viimeisenä viikonloppuna road tripin Arusan ja Adelin kanssa Cornwallin maakuntaan, joka sijaitsee aivan Lounais-Englannissa. Tämä oli vain kolmen hengen reissu siksi, että tenttiviikot olivat pahimmillaan käynnissä emmekä saaneet muita mukaamme. Minä vain päätin, että nyt on mentävä. Aikainen paluu Suomeen töiden takia ahdisti sen verran, että oli nähtävä vielä paikkoja ennen lähtöä. Ja onneksi lähdimme!

Vuokrasimme auton (älkää IKINÄ vuokratko Easirentiltä, me teimme sen virheen) ja lähdimme kolmeksi päiväksi seikkailemaan. Paikallinen tuutorini Andrew oli vinkkaillut Cornwallista kaikenlaisia paikkoja, ja sovitimme reitillemme parhaiten aikatauluun sopivat pysähdykset. Maaseutu on itsessään jo näkemisen arvoista, joten maisemia kelpasi ihastella stoppien välissäkin. Onneksi pysähtelimme välillä, jotta sain kuskina lepuuttaa silmien ja kaasujalan lisäksi myös hermojani. Meillä piti olla kaksi kuskia, mutta typerän vuokraajan unohduksen takia ikäraja olikin korkeampi, joten olin ainoa, joka sai ajaa. Se oli aika raskasta, kun vasemmanpuoleinen liikenne oli muutenkin uusi asia, maisemat täysin vieraita ja nopeusrajoitukset suurempia kuin Suomessa. Adel tarjoutui maaseudun pimeässä illassa tuuraamaan, mutta emme viitsineet ottaa (vakuutus)riskiä. Onneksi hän toimi kartanlukijana ja autossa oli automaattivaihteet. Seuraavana päivänä ajaminen sujui kuitenkin jo paljon leppoisammin, ja ajomatkat olivat myös lyhyempiä (ekana päivänä ajoimme varmaan kuusi tuntia). Ensimmäisessä yöpaikassamme YHA Hostelsissa kaverit tarjosivat minulle leveintä sänkyä urotekoni vuoksi, mitä todella arvostin.

Perjantain ruuhkien takia menomatkamme venyi siis niin, että päätimme suosiolla jättää Eden Projectin seuraavalle päivälle ja ottaa ekan ajopäivän rauhallisemmin. Käväisimme perjantaina illansuussa rantakaupunki Plymouthissa, nyt kun sillä suunnalla oltiin. Eipä se mikään Brighton ollut, mutta oikein leppoisa ja kaunis paikka. Plymouth kuuluu muuten Devonin eikä Cornwallin maakuntaan, eli matkaa oli vielä taitettavana. Söimme siellä fish & chips -ateriat ja lähdimme taas ajelemaan. Tuota majakkaa kutsutaan jostain syystä "hoeksi", joten lähdimme kävelemään hoeta kohti muutamankin horovitsin ja -kuvan saattelemana.

Pidin enemmän aiemmasta pysähdyksestämme keskelle nummia, jossa napsimme kuvia ja hengitimme raikasta maalaisilmaa. Yhtäkkiä jotkut maajussit ajoivat minitraktorilla melkein päällemme ja kyselivät, mitä duunaamme. Olimme ilmeisesti heidän pellollaan, mutta he rauhoittuivat aika nopeasti, kun selitimme sekalaisilla aksenteillamme olevamme vain vaihtareita pienellä reissulla. Opetin myös tyttöjä twerkkaamaan pellolla, ikään kuin itse olisin joku asiantuntija... Alla olevasta kuvasta voi huomata, että eväät olivat vielä tuohon asti hyvin mietittyjä.

Tuonkin pellen virne haihtui aika äkkiä, kun kameran linssisuojus oli yhtäkkiä kadonnut. Se jäi tuonne pellolle.

Lauantaina pääsimme Eden Projectiin, joka oli yksi syy koko reissulle lähtöön. Brittikaverimme olivat hehkuttaneet tätä paikkaa etukäteen, ja suosittelen sitä kaikille luonnon ystäville lapsista vanhuksiin. Eden on huikea kasvitieteellinen puutarha, josta löytyvät erikseen Välimeren ja sademetsien ilmastokuplat. Ulkosalla oli kokonainen evoluutiopolku, joka oli tietysti hyvin opettavainen. Ulkona myös kasvatettiin erilaisia yrttejä, joita maistelimme ja haistelimme oikein urakalla. Ihan mieletön vihreä laakso keskellä maaseutua! Sisäänpääsy maksoi 20 puntaa per nassu, ja sillä saa mielestäni tosi yksityiskohtaisen ja loppuun ajatellun tietopaketin, josta voi nauttia kaikilla aisteilla. En todellakaan tiedä, milloin aloin hehkuttaa matkakohteita tuollaiseen keski-ikäseen tyyliin... Ostin turistikaupasta luomufudgea Meetvurstille tuliaisiksi, mutta olisin voinut hankkia sieltä paljon muutakin (kuten kestoliinan eväsleiville). Alueella saa halutessaan kulumaan viisikin tuntia. Maistoimme sademetsän kioskista baobab-suklaasmoothiet ja katselimme yläpuolellamme kasvavia banaaneja. Koko paikka oli tosi rauhoittava: tykkäsimme kasvien hiplaamisesta, vesipuroissa liplattelusta ja vesiputouksen viilennyksestä. Myös lintuja näkyi vapaana sademetsäkuplassa, mutta muuten elukoita ei oikein ollut. Yövyimme myös aivan Eden Projectin tuntumassa, josta kulki ilmainen bussikyyti alueelle. Turun kasvitieteellinen puutarha jäi valitettavasti kauas tuosta kompleksista, vaikka viihdyin sielläkin viime viikolla.

Sanoinhan, että paikka oli opettavainen.

Matkan toinen osa jatkuu Perranporthin rannalta! Ei se Andrew turhaan Cornwallia kehunut...