lauantai 15. huhtikuuta 2017

Vauvoja, vauvoja kaikkialla

Olen tullut siihen ikään, että vauvoja saa nyt joka toinen tuttu tai ystävä. Se on kyllä ihan normaalia. Itselle se vain on aika kuumottavaa, sillä mietin esimerkiksi ensi kevään opiskelijavaihtoon(!) lähtöä enemmän kuin perheen perustamista. Blogi tulee siis toivottavasti tuolloin toimimaan vaihtariaiheisena eikä mammablogina. Silti tästä elämänvaiheesta on purkauduttava johonkin.

On asioita, joita ei saa sanoa juuri synnyttäneelle äidille tai vauvaansa odottaville vanhemmille. Jos vauva syntyy nippanappa loppuvuodesta eikä tammikuun puolella, ei voi ääneen päivitellä sitä mitä jokainen tykönään miettii: "vähän se inhoo sitä vuotta, ku muut täyttää 18 ja se on viimenen." Tuollaisen ajatteleminenhan on lapsellista ja typerää! Tosin meidän jälkeläistemme täyttäessä 18 vuotta täysi-ikäisyyden raja voi olla muuttunut. Minun mielestäni se voisi olla jopa 20 vuotta, koska kun 18-vuotias suuttuu siitä että häneltä kysytään papereita pelikoneilla, se kertoo paljon hänen suhteellisuudentajustaan. Sitä ei siis ole tarpeeksi.

Takaisin pumpuliaikoihin. Vauvaikähän loppuu siinä kahden vuoden paikkeilla ja sitten alkaa ns. tosielämä. Ei enää rauhallisia aamuja pienokaisen kanssa äitiyslomalla ja hoitovapailla, vaan kurahousujen valkkaamista, huutoa (minä ainakin tulen äitinä huutamaan), itkua päiväkodin porteilla ja eteisessä sekä vääntämistä siitä, saako päiväkotiin ottaa padin mukaan. ET SAA. Ei sillä että olisi kokemusta, mutta näin kaikki kertovat. Ja onko jotenkin sisäänrakennettua alkaa puhua itsestään kolmannessa persoonassa lapselleen? Äidit, kertokaa, jos sen välttäminen on mahdollista!

En siis ole itse raskaana (miksiköhän toistan tätä asiaa blogissani) enkä toivottavasti ole vielä vuosiin. Vauvakuume on silti jatkuvaa, sillä haluaisin vain paijata jotain pientä ihmistä tai eläintä. Järjestin babyshowerit ensimmäistä kertaa tuossa tammikuussa, mutta poikkeuksellisesti tuleva vauva on jo neljäs siinä perheessä. Äidille ei tarvitse kertoa kauhutarinoita synnytyksestä - hän kertoo niitä meille. Nyt jo syntyneen tytön kanssa kävi muuten kivasti - maaliskuu on juuri sopiva aika täyttää 18.

Vauvakakun sisällä piisasi yllätyksiä, ja sen tekeminen oli parasta koko juhlien järkkäämisessä.

Taustalla feikki vaippakakku, joka annettiin ennen varsinaista kakkua. Päivänsankaria huijattiin onnistuneesti!

"Ei muuten näytä yhtään isältään." Saattaisin hyvinkin vahingossa sanoa noin tarkoittamatta sillä yhtään mitään kyseenalaistavaa. Rumaksi vauvoja ei silti pidä haukkuman, sitä ei voi selittää jälkikäteen mitenkään. Ja toisin kuin monet väittävät, vauvat eivät näytä kaikki samoilta: on niitä, joilla on hiukset valmiina ja sitten niitä Jari Tervon näköisiä.

Minusta tulee myös samaisen tyttövauvan kummitäti. Hän näyttää nätiltä eikä yhtään Jari Tervolta. Ristiäisissä en ole ollut yli kymmeneen vuoteen, eli en muista protokollaa. Ilmeisesti se kiusallinen tilanne, jossa vauva kakkaa ja huutaa kun sitä kastetaan, menee aika äkkiä ohi.  Kummit ja vanhemmat pitelevät hikisinä vauvaa, joka on "hieman" kasvanut sitten syntymän. Sitten hymyillään valokuvissa. Minä jännittyneenä kameran edessä vastuutehtävässä ei tule näyttämään hyvältä. Suositutkaan bloggaajat eivät tee postauksia ristiäisistä edellä mainittujen syiden vuoksi. Tekosyynä kerrotaan kyseessä olevan "intiimi perhetilaisuus, joka ei kuulu muuten koko elämäni kattavaan blogiin". Kaiken lisäksi joudun opettelemaan uuden syntymäpäivän keväälle, jolloin muutama muukin kaveri, tuttu tai meetvursti täyttää 30+. Myöhemmin ristiäisissä kilistellään kahvia ja mietitään, miten papin kanssa puhutaan small talkia. Olen valmis ostamaan vauvalle rippiristin, mutta sitä ennen ostan hänelle kirjan hyvissä ajoin pedagogisessa mielessä. Ja koska hän on tyttö, tässä on hyvät mahikset feminismipropagandalle sitten myöhemmällä iällä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, minne olet menossa vaihtoon? :) Ja tosiaan ilmeiesesti se on logopediassa mahdollista, vaikka jotkut pelottelee että ei olis :D

Helli Pippanen kirjoitti...

Moi! Lähden Southamptoniin Englantiin, mikäli tässä ei nyt tule jotain erityisiä esteitä vielä ennen sitä. :D Ja tosiaan on mahdollista, tuntuu vain että moni ei lähde koska haluaa valmistua ajoissa. Tuo saattaa venyttää opintojani puolella vuodella tai enemmänkin riippuen omasta työpanoksesta, mikä ei nyt ole kovin vaarallista kun olen alkanut kiintyä opiskelijaelämään. Ja jos tekee kovasti töitä ja saa kursseja hyväksiluettua tarpeeksi vaihdossa, voi valmistua ihan ajallaankin. Meidän vuosikurssilta neljä haki vaihtoon ja kaikki pääsivät. Kukaan ei tosin lähtenyt Maltalle, mikä on logopedian "oma" vaihtokohde. Sieltä saa esimerkiksi kaikki logopedian erityiskysymykset hyväksiluettua, mikä helpottaa paljon etenemistä. Itselläni Malta oli vasta kolmantena vaihtoehtona.

Itsekin kuulin jotain ihme huhuja joskus, että logopediassa täytyy olla superhikke että pääsee vaihtoon. Suurin osa meistä haki tiedekunnan yleisiin hakukohteisiin, mihin on kuitenkin tunkua. Omat arvosanat ovat sitä keskiluokkaa, millä ei suoraan mennä varmaan mihinkään, eli motivaatiokirjettä ja opintojen edistymistä painotetaan myös. :) Hakuprosessi on sinänsä helppo, mutta paljon täytyy itse selvittää yliopistojen kursseja ja siihen menee aikaa. Southamptonissa on onneksi jonkin verran puheterapiaan liittyviä kursseja, joten toivottavasti ne riittävät! Maisterivaihe on hyvä ajankohta lähteä ylipäätään, koska silloin on gradun ja pitkän harjoittelun lisäksi enää aika vähän opiskeltavia kursseja.

Tulipas nyt pitkä info, mutta toivottavasti tämän näkee useampikin silmäpari! :)