sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kiitos maaliskuu 2017-2017

HUHHUH. Täällä kuulkaas viserretään taas. Kevät tulee keikkuen, ja minä keikuin lähiöbaarikierroksella keskiviikkona, ehhehe... Viimeisetkin akuutimmat opiskelujutut saatiin aisoihin torstaiyönä, joten tämä viikonloppu on kohdellut minua hyvin. En ole tosin tehnyt muuta erikoista kuin leiponut. Eli kinuskia tai valkosuklaakuorrutetta säästämättä...

I AM BACK, BITCHEEES.


Sekä omilta että Meetvurstin vanhemmilta tuli palautetta, että hyvältä maistuivat. Kuka tässä kaloreja laskee, kun on sunnuntai. Olin odottanut tätä ensimmäistä vapaata viikonloppua sitten helmikuun niin paljon, että latasin paljon kivaa tekemistä itselleni. Kaikkihan sen tietävät, ettei viikonlopputahdilla kuitenkaan ehdi järjestämään papereita, menemään skanssiaisiin, bloggaamaan, värittämään, näkemään kavereita.... Eiköhän kuitenkin aloitettu siitä mukavimmasta puuhasta eli suursiivouksesta! Voi tätä elämää. Onneksi sain pyörän taas huollon kautta käyttöön, ja se ilostuttaa nyt kovasti jokapäiväistä kulkemistani. Ei enää bussiin juoksemista, vaan saan itse päättää koska lähden kotoa. ;)

Katselin pitkästä aikaa myös kamerani sisältöä, ja siellä oli vain vauvakutsukuvia sekä otoksia erinäisistä ruokailutapahtumista... Olisin halunnut kuvata ties minkälaista vaatekappaletta päälläni, mutta ensi viikolla sitten ehtii. Nyt taitaa olla tärkeintä, että vaikka kalenteri näyttää jostain kohdasta tyhjältä, sitä ei tarvitse heti mennä täyttämään minuuttiaikataululla. Olen silti välttänyt tänä keväänä sellaisen burnoutin ja kiukuttelun kuin viime keväänä oli. Se on onnistunut tietoisilla harjoituksilla eli sillä, että olen omaksunut ajatuksen "aivan sama". On oikeasti mahtavaa osata itse katkaista työskentelymoodi toteamalla, että nyt ei enempää, haluan rapsutusta ja ruokaa sohvalla, ja sitten jättää hommat siihen. Myös se auttaa kummasti, että ajattelee juttuja ihan puhtaan mielenkiinnon kautta. Kandin kanssa tämä esimerkiksi toimii, mutta ei se sitä valmiiksi tee.

Minä selvisin maaliskuusta, sen kurjasta säästä ja rankasta opiskelukuormituksesta. Tämä on ollut kuin yksi pidennetty Muumien Kuumia lähteitä -jakso: räntää, poutaa ja myrskyä vuorotellen ja porukka rämpii maassa ja ulisee, että loppuisipa jo. Pillerinpöllerin ja tilulilulaa. Blogihiljaisuus on päättynyt. En siis ole raskaana, mielenterveyspalvelujen huostaanottama enkä muuttanut mihinkään. En myöskään ollut matkalla, mitä olisin tottakai toivonut. Nyt otan muffinssin ja nautin television tarjonnasta. Harmi, ettei Sohvaperunat tule joka päivä.

Ei kommentteja: