keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Edinburgh - Highlands

Kaupungin pöhinää saa paettua kätevästi päiväretkille ympäristöön. Tosin silloinkin oppaana on joku Paul, joka höpöttää tauotta skottiaksentillaan mikrofoniin. Retkiä on erihintaisia, ja voi luoja että niitä on paljon. Valitsimme sellaisen, jossa pääsee pällistelemään linnoja ja luonnonmaisemia, mutta jossa ei tarvitse yöpyä. Loch Nessille oli sen verran matkaa, että se olisi vaatinut oman päivänsä, enkä uskonut sen olevan ehkä niin ihmeellinen. Mieluummin olisin lähtenyt mm. Skotlannin länsirannikolle Isle of Skyelle, jonka kuvia kuolasin Pinterestistä jonkin aikaa ennen reissua... Sinne taas saisi menemään jopa 3 päivää, joten uusintakierros kutkuttelee mielessä!

Highlands eli "ylämaat" oli sellaista huuli pyöreänä oloa vuoristoteillä, linnoissa ja järvien rannoilla. Retki oli helppo varata netistä, ja minibussissa oli kotoista istuskella. Menimme Timberbush Toursilla jos jotain kiinnostaa ("no ei kiinnosta tippaakaan!"), ja oppaamme Paul oli lupsakka ja asiantunteva. Suurimman osan puheesta sai selvääkin, hah! Tietysti koko ajan ei jaksanut kuunnella - sehän tarkoittaisi melkein samaa kuin istuisi 10 tunnin luennolla! Pysähtelimmekin tarpeeksi usein, ja oli kiva että saimme seikkailla ihan keskenämme siihen tahtiin kun hyvältä tuntui. Paul antoi vain ajan, milloin piti palata takaisin bussille. Yhtäkkiä torkahdin bussissa siinä vaiheessa, kun oikeasti ajoimme vain jotain tylsää maisemareittiä pari tuntia eteenpäin. Se auton hurina ja lempeän papparaisen ääni varmaankin tehosivat. Fazerin sininen oli eväänä tälläkin matkalla, mikä teki tietysti kokemuksesta miellyttävämmän. Vuorilehmiä ei näkynyt, mikä oli ainakin minulle pieni pettymys. :D

Tämän reissun kohokohta oli ehdottomasti Downton Abbeyssakin näkynyt Inverarayn linna, johon muuttaisin, jos olisin miljonääri ja jos siellä ei asuisi jo toinen sellainen. Tv-sarjassa on näkynyt käsittääkseni useampikin linna, joten en tiedä nyt sitten mitä juuri tuolla on kuvattu. Se koko paikka oli ihan kuin sadusta viereistä Loch Fynea myöten. Siellä minä näin jo itseni pitämässä häitä, synttäreitä ja sunnuntaibrunsseja. Myös emmerdalemaiset kylät, joiden läpi ajoimme matkalla, olivat tosi viehättäviä. Sadan asukkaan kylät (eli oikeastaan tienpätkät) saivat minut harkitsemaan jotain kesäduunia lammasfarmilta. Romantisoin sitä tietysti mielessäni aika lailla, mutta se olisi siistiä!

Puolet tästä unelmasta on siis asuinkäytössä! En nähnyt itse herttuaa, mutta hänen ja koko sukunsa rahakasta onnea hierottiin kyllä kasvoillemme valokuvien muodossa.
 Tätä minä sanoisin asialliseksi entreeksi.


Minä kysyn, että missä ovat hevospoolomailat.

Loch Fynen rannalla söimme lounaan, jonka haimme paikallisesta pubista. Vaikka ruuan odottelussa ei mennyt kuin kymmenisen minuuttia, aika tuntui todella pitkältä, sillä aikaa oli rajoitetusti. Ehkä olisin toivonut melkein joka pysäkille enemmän aikaa, jotta suurin osa ajasta ei olisi mennyt kuvien räpsimiseen. Varsinkaan eräjorma-Meetvurstille ei riitä 20 minuutin käyskentely järven rannalla, vaan siinä pitäisi saada nauttia olunen tai kaksi.


Loppumatkasta kävimme pari laaksoa läpi, locheja eli järviä tuli nähtyä, sanotaanko että riittävästi. Joihinkin niistä olisi pitänyt päästä soutelemaan! Loch Lomond oli viimeinen pysähdyspaikkamme, ja ymmärsin että se on vähän kuin Yyterin tai muun kesäpaikan paikallinen vastine. Siellä oli laituri, jossa ehdimme pällistellä maisemaa ja kameran linssiä sen 20 minuuttia. Kaupunkiin päästyämme menimme syömään pubiin, jossa yksi michiganilainen reissaajanainen toi yllättäviä käänteitä iltaamme. Jatkakaamme siitä viimeisessä postauksessa!



2 kommenttia:

Mamuus kirjoitti...

”Fazerin sininen oli eväänä tälläkin matkalla” Haha, eiks teil ollu äitin kaa aina suklaata mukana rinteessä meiän lapsuuden Ruotsin tunturilomillakin? :D

Helli Pippanen kirjoitti...

Oli! :D Äiti opetti että kyllä eväät on oltava. Toi levy oli tosin tarkoitettu alun perin lentokoneeseen, mutta onneks sitä säästyi vähän myöhemmäksikin. ;)