maanantai 14. marraskuuta 2016

Edinburgh - Wet yer whistle!




Luuliko joku, että selviäisimme reissusta ilman alkoholia? Meidän pubikonttauksesta tulikin hieman erilainen kuin olimme suunnitelleet, mutta kumpikaan ei tosin lähtenyt armottomaan tinaamiseen. Lauantaina oli vielä tiedossa turistihommia, joten emme voineet antaa itsemme rentoutua ihan liiaksi...

Tapasimme siis perjantai-iltana pubissa syödessämme kivan michiganilaisen naisen, joka aloitti small talkin ensin ranskalaisistani. Hän oli melkoisen päissään ja näytti vaarattomalta, joten sanoin että voi kaikin mokomin napsia ranuja, sillä en itse enää jaksanut. Ilmastointi oli sitä luokkaa vanhassa pubissa, että se puhalsi melko lujaa naamaani. Muualle ei todellakaan mahtunut, vaan kerrankin ehdimme saada pöydän juuri sieltä. Melu oli kova, ja jotenkin ihmettelin että miksi olemme odottaneet tänne pääsyä monta päivää. Juttelimme niitä näitä naisen kanssa, ja kun kerroimme olevamme Suomesta, hän sopersi että hänellä on suomalainen isoäiti ja sukunimikin. Hän näytti henkkarinsa, ja kortissa näkyi hyvinkin suomalainen nimi. En tajunnut kysyä häneltä, miten hän itse sen lausuu. Leveä aksentti kyllä kuului ja yritti kovasti tarttua minuunkin. Tämä ei varmasti olisi haitannut ketään, jos puheen seasta olisi kuulunut enemmän ailavjuuta kuin "fuck offia". Lähdimme pubista alun perin siksi, että halusin itsekin juotavaa, ja uusi ystävämme alkoi puhua paikallisista naisista hyvin epäkohteliaaseen sävyyn. Näytti hetken siltä, että eräs iso punapartainen mies ja tämän tyttöystävä kuulivat tytön puheet, joten päätimme ottaa äkkiä laskun ennen kuin tuo yksi pikkuorava saisi turpaansa. Ulko-ovella joku törmäsi vielä vahingossa meihin hartiallaan, ja kun mies pyyteli salamana anteeksi, pikkuorava huusi taas törkeyksiä. Kaikkien osapuolien katseista päätellen olisi saattanut syttyä taistelu, jos michiganilainen olisi ollut mies. Ihmettelen näin jälkikäteen myös sitä, miksi jäimme edelleen hänen seuraansa.


Miten pääsee nopeiten 300 metrin päässä olevaan baariin? Riksalla tietenkin! Siinä oli torkkupeitto ja kaikki, eli kannattihan siitä maksaa 6 puntaa - per naama. Se oli kyllä hauskimpia matkoja baariin silti. Fuck offia kuului, ja aloin jo miettiä että kannattaakohan tämän tytön kanssa lähteä mihinkään. Meille hän oli oikein mukava. äränpäässä ovimiehet kuitenkin ilmoittivat, että pääsemme Meetvurstin kanssa sisälle, mutta tuolla tytöllä ei ole mitään mahiksia. Sääli sinänsä, mutta koska edes riksakuski ei ottanut häntä enää kyytiinsä, saatoimme tyttöä hetken aikaa "kotiinsa". En tiedä tarkoittiko se hotellia tai kauanko hän ylipäätään oli kaupungissa. Mainitsinko, että hän oli juonut muutaman kaljan?

Koska en itse juo olutta, olikin luontevaa mennä Brewdog-nimiseen baariin. Sieltä sain maistiaiseksi Orange is the New Black -nimistä juomaa, sillä oletin sen olevan cocktail. Se olikin punertavaa kaljaa. Hipsterein baarimikko, jonka olen kenties ikinä nähnyt, antoi minulle sen sijaan vanhaa kunnon viinaa appelsiinimehulla. Kuin Lyniin olisi tullut! Pelasimme flipperiä Meetvursin kanssa, ja taas tuli joku kahvipannuun pienenä pudonnut nainen juttelemaan. Kahvipannuun kuulemma siksi, että Meetvurstin mielestä ilman lapsuudenaikaista kofeiinitraumaa ei voi puhua koko ajan noin paljon. Se nainen oli kutakuinkin hänen pahin painajaisensa: puhui sekä nopeasti että paljon.
 
Lynistä puheen ollen, valitsimme seuraavaksi baariksi hyvin satunnaisesti täysin Turun Marilynia muistuttavan paikan, mikä ei ollut kovinkaan hyvä asia. DJ oli paljon surkeampi ja soitti jotain ikivanhoja biisejä, kutakin ehkä 30 sekuntia kerrallaan. Juuri ja juuri täysi-ikäiset pariskunnat imuttelivat muutamassakin nurkassa, mitä saisi täällä päin nähdä mielestäni enemmän, kun ollaan niin enkeleitä muka nykyään kaikki. Joku alkoi räpättää minulle kun laskin tyhjän lasini hänen pöytäänsä. Huomautin, että hän ei käsittääkseni itse joudu sitä keräämään. Selvisimme tästäkin onneksi ilman ongelmia. Emme jaksaneet tanssia kovin pitkään, mutta lähtiessämme huikkasimme kahdelle työntekijälle "tululuu". Kerrankin oli mahdollisuus tehdä se autenttisessa ympäristössä! Nauroin tosin katketakseni kummallakin kerralla, ja onneksi myös henkilökunta osasi ottaa meidät huumorilla.

Victoria Street (ja supersuosittu Oink)

Kävelimme kuvissa näkyville paikoille viimeisenä päivänämme, eli kiertelimme vanhaa kaupunkia shoppaillen samalla. Onneksi ei ollut krapulaa, mutta univajetta kyllä oli. Hoidin shoppailut Primarkissa ja Topshopissa, ja vaikka olin yrittänyt valmistaa matkakumppaniani halpahallikaaokseen, hän oli jo puolen tunnin jälkeen aika loppu. Niin olin tosin minäkin. Paras ostos löytyi turistikaupasta, josta Meetvursti hankki itselleen kauan halutun kiltin härpäkkeineen. Se istuu hänelle niin hyvin, että olin siitä melkein enemmän innoissani kuin omista hankinnoistani. 

Harmittaa hiukan, että emme ehtineet nähdä esimerkiksi jotain musikaalia tai stand upia kaupungissa, sillä Edinburgh on kyllä oikein kultturelli paikka viihdetarjonnankin osalta. Katselimme kioskihamppareita mutustaessamme jotain tulella leikkivää porukkaa, joiden taustalla soitti vaikuttava rumpuorkesteri. Tuollaista kaipaisin lisää seuraavaksi! Mitä muuta sitten jäi kokematta Skotlannissa? Pölöä pukea asia näin, sillä saimme matkasta valtavasti irti, mutta ihan vinkkiviitosena ja muistiin itselle... :)

- Harry Potter -kierros (ilmainen)
- maanalainen dungeon-kierros
- matka sinne missä Harry Potterista tuttu juna puksuttaa
- Isle of Skye
   - musikaali (Billy Elliotin ensi-ilta oli tulossa...)
 - pubissa meininkiä ylläpitävä livebändi
- tweed-takki tai muu vaate siihen erikoistuneesta kaupasta
- viralliseen pub crawliin osallistuminen


Ei kommentteja: