torstai 24. syyskuuta 2015

Anna mun kaikki kestää (no ne vanhemmat)

Kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, niin vanhemmille voi tulla sellainen "empty nest syndrome". Tiedän parikin tapausta, jossa perheeseen on hommattu koira heti, kun kuopus on saanut hädin tuskin kamansa siirrettyä uuteen asuntoonsa. Se on täysin ymmärrettävää. Jotkut lähtevät matkustelemaan. Olenkin miettinyt omien vanhempieni kohdalla, että on varmaan kiva, kun pikkuhiljaa kolmen lapsen kuukausittaiset menot näyttävät tilillä nollaa euroa. Kyllähän siinä nyt ostelee uutta autoa ja lähtee Kreikkaan! Vaikka kesämökkiä he ovat enimmäkseen laittaneet noiden lisäksi. Ilmeisesti äidin vaatteisiin ei ole noiden jälkeen enää varaa - lukekaa niin ymmärrätte.

Kun meillä ei taas mene ihan niin kuin Strömsössä. Perheemme kuopus on siis asunut omillaan jo kolmisen vuotta, ja aluksi äiti pyysi meitä kaikkia säännöllisesti syömään. Sitten he muuttivat kerrostaloon ja alkoivat kuntoilla himona. Lounaat vähenivät, mutta jumppaseuraa heistä sai yhtäkkiä vaikka päivittäin. Äiti ja isä tuntevat yhtäkkiä kokonaisen kuntokeskuksellisen ihmisiä ja ajelevat uudella Toyotalla! Olen tietysti iloinen heidän puolestaan, niin meneviä vaikka lähestyvät kuuttakymppiä. Ne ovat nyt kuin jotain teinejä, joita ei saa sunnuntailounaalle sitten millään. Saati katsomaan elokuvaa meille! Eivätkä he syö enää makkaraa, vaan vetävät #fitlife-tyylillä jogurttia ja hedelmiä iltapalaksi.

Harrastukset eivät itsessään ole uusi juttu. Isällä (josta saa lisätietoa täältä) nyt on ollut ties mitä projekteja: venäjän opiskelua, metsästystä, salsatanssia, leipomista... Paletista puuttuu lähinnä enää moottoripyöräily tai tutu-hameen hankkiminen, ei ikinä voi tietää. Äitihän esimerkiksi osti ja huollatti perheemme autot, kun taas isä touhusi joka kevät minikasvihuoneiden kanssa olohuoneessa. Kalastus ja mökkeily ovat miehisinä puuhina säilyneet hänen elämässään koko ikänsä. Sitten yhtäkkiä äiti laittoi meille whatsapp-viestiä:

 "Iskänne ompelee mul mekon. Ensin suunnitellaan paperil."

...ja luonnostelukuva perään. Kun olimme vähän huuli pyöreänä, äiti muistutti, että isähän ompeli lapsuudenkodissamme verhot joihinkin huoneisiin (olin unohtanut tämän täysin). Mielestäni tähän olisi ollut hyvä lopettaa, mutta sitten sieltä tuli yksityiskohtia, joita ei äiti varmaan taaskaan haluaisi sukulaistensa kuulevan: "Käytiin tilaamas Eurokankaast olkkarin verhot, ja iskä riahaantus siäl kangasmeren keskel". RIEHAANTUI. Ainoa, joka riehaantuu kangasmeren keskellä, on yleensä joku Muodin huipulle -kilpailija tai itse Tim Gunn. Ei oma isä. Isi suunnittelee äidille tummansinistä kotelomekkoa. Siinä sitä taas ollaan. Ja tämä oli heidän lauantai-illan viettonsa. Muutama päivä sitten vanhempani olivat jo kokeilleet tehdä ompelukoneella tikkiä joustavaan materiaaliin. En voi käsittää, että ala-asteella joku kaverini sanoi hieman pelkäävänsä isäämme.

Ei kommentteja: