keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Sekaisin Mari(paida)sta


Höhö, minulla on siis kuvissa yliopiston kirpparilta keväällä tingitty Marimekon pallopaita. Samanlaisen paidan olen myynyt joskus itse kirpparilla pois. Kyseessä ei ole silti yksi ja sama paita, koska tuo on tummansininen ja vanha oli musta. Juuri kun osasin kaivata tuollaista takaisin garderoobiini, se tuli sattumalta vastaan! Meillä on mennyt opiskelujen aloituksessa taas aika lujaa, vaikka olen ollut fuksien kanssa tekemisissä vain ehkä kahdesti - heillähän se todellinen härdelli on käynnissä. Oli tosi kiva kuulla kastajaisissa, että blogini logopediaosiosta oli joillekin oikeasti apua! :) Ja joku muistaakseni kysyi, olenko lopettamassa tämän bloggailun. Hell to the no! Blogi pörrää luultavasti vielä vuosia eteenpäin. Vaikka nyt on enemmän tekemistä kuin kesällä, niin sain vasta syksyllä uutta puhtia tähän blogiin. Myös kuvat suurenivat, jos ette huomanneet. ;)

Opiskelijan arki tuntuu joskus kääntyvän täysin päälaelleen verrattuna muiden ihmisten elämiseen. Mietin asiaa viime viikolla, kun ilmoitin kavereille lauantai-iltana lukevani tilastotieteen tenttiin. TENTTIIN. Mutta niin se joskus (harvemmin silti!) menee: viime vuonnakin sain toisinaan päähäni alkaa ruveta juuri lauantai-iltana lukemaan tai tekemään oppimispäiväkirjaa. Ja kuten moni tietää, kun se "tilastotiede on parasta" -fiilis iskee kerran elämässä, sitä on silloin seurattava.

Biletyspäivät painottuvat tunnetusti torstaihin, joten perjantai menee palautuessa. Eli torstai on meidän perjantai, mutta perjantai voi joskus olla heti maanantai, jos on luentoja (ja jollain krapula). Lauantai on siis hyvin ansaittu lauantai, ja yleensä ihmiset rauhoittuvat silloin. Jos koko päivä on mahdollista kölliä, eikä illaksi jaksa raahautua mihinkään, saattaa lipsua opiskelemiseen... Voin nimittäin kertoa, että sunnuntaina taas ei tee mieli tehdä kouluhommia. YHTÄÄN. Sehän on vapaapäivä! Vähän kieroutunutta ajattelua, mutta riippuu tietysti ihmisestä, miten sen kokee. Ja kurssien aiheista. Toki monella viikonloput kuluvat kotikaupunkiin matkustaessa.

Vapaapäivät eivät yleensä ole ainakaan logopediassa kovin vapaita. Tai ovat, jos itse niin päättää. Se on tässä opiskelussa kai parasta. Päätin, että kun torstaina ei tarvitse mennä kouluun, luen tilastotiedettä niin paljon kuin jaksan. Sen takia tein maanantaina viitisen tuntia koneella oppimispäiväkirjaa, englannintehtävää ja yhtä terapiaharjoittelujuttua... Se oli aika kauheaa, mutta ainakin ne on nyt hoidettu pois alta!

Moni tietysti kysyy, että miten rahat riittävät siihen juhlimiseen, vaikka ollaan köyhiä. Se onkin oiva kysymys. No, esimerkiksi opintolainaa ottamalla moni selviää. Onnekkailla on myös kesätöistä jäänyt säästöjä, joilla itsekin pihtailen menemään. Lisäksi opiskelijabileissä pääsee jo hyvään alkuun kuuden euron budjetilla (viinipullot tietysti erikseen), koska shotti maksaa baarissa pari euroa - enempää 157-senttinen logopedi ei juuri tarvitse. Tämä hintaero "normi-illanviettoon" verrattuna on toki muistettava: itsehän haukoin henkeäni eräänä sunnuntaina, kun laukusta löytyneessä kuitissa luki yhden kossubatterin maksaneen 8 euroa - puhumattakaan sisäänpääsymaksusta.

Jos nyt sallitte, menisin ompelemaan pari haalarimerkkiä. Luento alkaa onneksi vasta kahdeltatoista.
Uusia laukkuja ei myöskään voi ostella jatkuvasti, joten siksi äiti antaa minulle vanhojaan. Tämä onkin jo aika komea yksilö.

Ei kommentteja: