perjantai 2. lokakuuta 2015

Jenkkileffojen college vs. Turun yliopisto

Tästä tulee tällainen lyhyenläntä läppä, koska lähden kohta Dubliniin! Kiirettä pitää rästihommien ja pakkaamisen kanssa, joten seuraavaksi minusta kuuluu toivottavasti vajaan viikon päästä.

Toivottavasti kukaan ei tule yliopistoon sen takia, että saa luentojen välissä lukea kirjaa puiston puun juurella tai pelata jalkapalloa nurmikolla. Ei, niissä väleissä yritetään syödä sitä mitä ehditään. Ruokalassa on ihan hirvittävät jonot, mistä periaatteessa ei kehtaa valittaa, kun ruoka on niin halpaa. Lisäksi ruokalan suunnittelu niin, että annoksensa jo saaneet ja sitä vielä jonottavat kiehnäävät vieretysten ahtaalla käytävällä, on huonoin idea ikinä. Määrärahoja ei ilmeisesti riitä siihen, että ruokatiski saataisiin eri paikkaan, jotta kaikilla olisi tilaa liikkua. Melua sietämättömänä ihmisenä toivoisin myös huopapaloja jokaisen ruokalan tuolin jalkojen alle.Tarjottimet tuskin poikkeavat Yalen vastaavista. Flirttailua tai "you can't sit with us" -meininkiä en ole koskaan kokenut - ruuhka-aikana istutaan lähinnä sinne, mihin mahdutaan. Small talk syntyy siitä, kun tökkää vahingossa kolmea ihmistä laukulla, kun yrittää päästä omalta istumapaikaltaan pois.



Riippuu tietysti tiedekunnasta, mutta meillä ei ainakaan ole aikaa kuunnella luennolla kahden eturiviläisen kiistelyä jostain Shakespearen teoksen teemoista. Lisäksi niitä miehiä ei saa tuolla tavalla kinastelemalla (niin kuin öö kaikissa teinielokuvissa, jotka sijoittuvat kouluun), vaan esim. opiskelijabileistä. Niissä ei useimmiten ole isoa valkoista kartanoa ja punaisia mukeja, paitsi jälkimmäisiä ehkä keskiviikkona järjestetyissä Kotibileissä. Suomen kampuksilla ei myöskään satele pöllöpostia ruokalan katosta eikun ei hele...
Sitten aloin miettiä, että miksi meillä ei ole vastaavanlaisia asuntoloita kuin Jenkkilän kampuksilla! Meillä on tasan tarkkaan suht hiljaisia yksiöitä vieri vieressä hurjan halpaan hintaan, mutta ei sellaisia omakotitaloja, joihin mahtuisivat kaikki logopedian opiskelijat samaan. Siellä olisi yksi biatch (minä) johdossa, ja yhdessä kilpailisimme sosiologeja vastaan parhaan biletalon tittelistä. En tiedä, millaisia parisuhteita siinä asumismuodossa toisaalta voisi rakentaa. Mutta on meillä collegekulttuurin kanssa jotain yhteistä: heillä on yliopiston nimikkohupparit, ja me käytämme opiskelijahaalareita. On jokaisen oma mielipide, kummat ovat esteettisempiä.

Loppuun kysymys: kuinka monta oppimispäiväkirjaa ihminen voi kirjoittaa yhden lukukauden aikana? Ilmeisesti (tuoreimman tiedon mukaan) jopa viisi. Viikon sisään on tulossa kahdet sitsit - toiset Dublinin hostellissa, toiset Turussa ensi viikolla. Niitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan!

Pakko laittaa tästä vielä kuva: kaksi viikkoa sitten eräissä tupareissa yksi miespuolinen kaveri meinasi laittaa roskansa tähän: "Se näytti ihan jätesäkiltä!"  Anteeksi mitä :D

4 kommenttia:

Pauliina A. kirjoitti...

Haha tää oli kyllä taas kerran niin mainio kirjoitus (ja tosi, vaikka itse nyt olinkin täällä amk:ssa enkä yliopistolla) ! :D Että mä nautin näistä sun teksteistä, sä kyllä osaat kirjoittaa! :)

Helli Pippanen kirjoitti...

Et tiedäkään paljonko sun kommentti piristi mua maanantaina (se oli siis kurjin matkustuspäivä ikinä)! :D Paljon kiitoksia ♥ Yritän kirjoittaessani olla yhtä liekeissä jatkossakin! Ja joo kyllä tuo varmasti amkiin pätee myös, haalarimuotia myöten. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Moi! Hauska postaus :D Ja täytyy sanoa että ilahduin kovasti kun törmäsin tähän sun blogiin. Oon nyt siis abi ja innostuin kovasti logopediasta tuossa muutama kuukausi sitten alan löydettyäni. No sittenpä päädyin lukemaan tämän postauksen Oulun laitoksesta (http://www.lily.fi/blogit/sparkle/logopedian-opiskelun-vaietut-epakohdat) ja pelästyin kyllä aika pahanpäiväisesti. Turussa meininki kuitenkin vaikuttaa blogisi perusteella vähän lungimmalta. Oisko sulla antaa ihan käytännön esimerkkiä esim. jonkun syksyn lukkarista jotta sais vielä tarkempaa kuvaa siitä, että kuinka paljon siellä yliopistolla oikein nyt pitää sitten todellisuudessa olla? Kärsin muutamasta sellaisesta sairaudesta, jotka aiheuttavat mulle jos jonkinlaista probleemia arkielämän järjestämisessä ja ennen kaikkea toisinaan aivan rampauttavaa väsymystä, enkä sen tähden oikein tiedä että miten nyt sitten selviytyisin noista läsnäolopakoista mikäli sisään pääsisin... Olen jo melkein päätynyt sen tähden hylkäämään haaveeni alan opiskelusta :( Kiitos! :)

Helli Pippanen kirjoitti...

Heippa abi! Ihan mahtavaa, että tulit ehdottamaan tuollaista. On käynytkin mielessä ihan käytännön aikataulun esitteleminen täällä, joten teen tästä erikseen postauksen. :) Tässä voin kuitenkin jo vastata lyhyesti joihinkin juttuihin.

Luin tuon linkkaamasi tekstin, ja ymmärrän kirjoittajan hädän jossain määrin. Silti nyt, kun meillä 2. vuosikurssin opiskelijoilla on varmaan raskain taival tähän mennessä meneillään, en pahimmassa purkauksessanikaan kokisi tarvetta noin suurelle avautumiselle. Meistä ilmeisesti pidetään sitten parempaa huolta.

Tiedän tosiaan ainoastaan Turun käytännöt, joten voisin tuosta tekstistä poimia juttuja ja kertoa, miten ne meillä päin toimivat. Totta on myös se, että läsnäolopakko on tiukempi kuin muilla aloilla. Se on ehkä ainoa asia, joka opiskelussa rassaa parin muun jutun joukossa, mutta on ihan sairaan harmillista, jos et sen takia voisi aloittaa opintoja logopediassa. :( Mihin kaupunkiin olisit hakemassa? Suosittelen edelleen Turkua ihan täysillä! :D Kirjoitan aiheesta lisää mahd. pian.